In my secret life...

Naisen elämä on ihanaa, kamalaa, vaikeaa, helppoa, tunteellista, kuplivaa, vaarallista, iloista, pohtivaa, moniongelmaista, sumplivaa, tanssia, itkua, naurua, raivoa ja kimaltavaa.

Elämä koostuu myös vanhoista muistoista. Jostain syystä olen tänään palannut ajassa melkein kymmenen vuoden päähän ja opiskeluaikojeni suurin bailuvuosiin opiskelijavaihtoineen. Aikaan, jolloin tanssimme kavereiden kanssa illat pitkät niissä baareissa, joissa oli hyvää fiilis, hyvä musiikki ja halpa sisäänpääsymaksu. Ehkäpä noiden vuosien jälkeen tanssahtelu on jäänyt vähemmälle juuri siksi, että tuli keikuttua mestoilla viitenä iltana viikossa, ja aivoton dance nyppi siinä vaiheessa metallisydämistä neitiä jo yhtä paljon kuin suomalaisiskelmä. Kiittää voin myös sitä, että hyvät keikat olivat silloin asuinpaikoillani harvassa. Vaihtovuoteni aikana olin jo aloittanut paluuni rankemman metallin pariin muutaman vuoden harharetkieni jälkeen. Sillä tiellä täällä ollaan edelleen.

Englannin kielessä on freedom years -termi, joka kuva opiskeluaikaa, työelämän alkuvuosia ja aikaa, jolloin elämässä etsitään omaa paikkaa juhlimalla, reissaamalla ja kokemalla kaikkea sellaista, mitä voi muistella vakiintuneena ja rauhoittuneena. Freedom years -ajatus tuntuu olevan reliikki ajalta, jolloin vapauden vuodet piti lopettaa viimeistään 25-vuotiaana, mennä naimisiin ja hankkia porvarillinen elämä. Nykyisin taas monella vapaiden vuosien elämä jatkuu pitkäänkin ja sitä pidetään normaalina. Vapauden vuodet ovat sekoittuneet ainakin Suomessa ruuhkavuosiin. Vapautta ja ruuhkaa... Valinta niiden välillä lienee varsin selvä!

*

Puhuimme vanhan kaverin kanssa, että kenties meidän pitäisi lähteä vanhojen pahojen aikojen muistoksi keikkumaan radalle vanhalla porukallamme. Totesin siinä vaiheessa, että meidän olisi pakko lähteä ruotsalaisiin pikkukaupunkeihin, joissa ysäridisco soi edelleen E-Typen johdolla samaan tapaan kuin vuonna 1999. Tosin minä valkkaisin mieluummin kasarihevin yhden illan pelleilyksi. Yhdessä illassa kun saa oikeasti tarpeekseen megatukkalaitteista, Ynkkä-vingutuksesta, ratsastuskompista ja hiuslakan tuoksusta - mutta se on myös ylivoimaisen hauskaa! Sitten voi palata autuaana ysärimetelin pariin yrmyilemään.

Ajatus paluustani kymmenen vuoden takaisiin aikoihin tuntui samaan aikaan ahdistavalta ja jännittävältä. Tajusin, että suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olin paljon tekemisissä tuolloin, ovat olleet vuosia osa elämääni vain meilitse ja nyttemmin naamakirjassa. Suurin osa ei tunnistaisi ulkoista olemustani ja oli varsin löyhästi tietoinen nykyisestä elämästäni muutenkin. Samaan aikaan kun ajatus tapaamisesta sai minut innostumaan, sai se aikaan myös pienen kriisin siitä, miten nopeasti tuskallisen hitaasti ja miten uskomattoman nopeasti aika kuluu.

*

Naisen elämän ihanuus ja kurjuus välittyy myös erittäin hyvin Kokoteatterin High Heels Society -proggiksesta. Suosittelen! Se ei suinkaan ole mikään hauska prinsessaleikki, se on yhdistelmä jääkylmää faktaa, prinsessaa ja arkea.

*

Samaan tapaan kamalaa on pohtia sitä, että lähtisikö kuuntelemaan Heavy Metal Persettä vai olisiko kiltisti himassa hoitamassa nuhaisaa tuhinaansa.