Inside these walls...

Väsyttää ihan kamalasti, mutta käännös on pakko saada tehtyä huomiseksi. Taitaa mennä yötöiksi, vaikka kävinkin vain kääntymässä kaverin juhlissa.

Kääntymiseni venyi kokonaiseksi tunniksi paristakin syystä. Kuohuviini on aina hyvää, mansikat maistuvat hyvältä ja itse tehty salaatti ja suolaiset piiraat maistuvat - eivät ne silti eniten koukuttaneet.

Eniten paikkaan sitoi kauniisti valaistu olohuone, lämmin tunnelma ja leppoisa fiilis. Teki mieli käpertyä sohvannurkkaan seuraamaan tapahtumia ja lopulta nukahtaa sinne viltin alle.

Tuntui jotenkin surulliselta palata pieneen, pimeään ja yksinäiseen kotiinsa, istua koneen ja paperien ääreen ja tehdä töitä. Yksinolo ei maistu, vaikka se olikin työnteon kannalta pakollista.

Olisi niin ihana nostaa syliin pörröinen koira tai silitellä sekopäistä vanhaa papukaijaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pohdin myös ihan suoraan, että miltä tuntuisi jakaa kämppä jonkun kanssa. Houkuttelevuudestaan huolimatta ajatus on pelottava kaltaiselleni vainoharhaiselle osittaiskontrollifriikille, jolle luottaminen toiseen on sanomattoman vaikeaa.

Päätin jättää ajatuksen hautumaan, pistin teeveden tulelle ja ajattelin pyytää kaverin hauvaa rapsutuslainaan huomiseksi.