Isoista kierroksista rauhaan

Äiti soitti ja tiedusteli lapsen vointia. Olen käynyt opinto- ja duunijuttujen vuoksi viime päivät niin ylikierroksilla, että olen pahimmillaan kuulostanut pikkuoravalta spiiditripillä. Suolsin tässä joku päivä äiskälle sellaista sekavaa monologia, että lapsensa huonommin tunteva vanhempi olisi huolestunut. Kyse oli tosin vain huonosti nukutuista öistä, hermostuksesta ja liiasta kofeiinista sekä oikeasti isoista asioista, keskimääräisen draamantajuisesta mielenlaadusta ja siitä, että moni asia ei välttämättä klaffaa. Esmes. Onneksi äiti tuntee lapsensa. Tiedusteli vain, joko olen rauhoittunut. Vähän, onneksi.

*

Minulla on kohtuullisen hyvä pokka ja pinna sekä kohtuullisen hyvät hermot.

Pinna yleensä venyy todella überisti. Ja venyy. Ja venyy. Pinnani katkaisemiseen tarvitaan joko erityislahjoja tai maksimaalista urpoutta.

Pokka pitää yleensä kohtuullisesti. Joskus sen pettämisestä on seurannut jotain hauskaa - onneksi ei kartaakaan mitään kamalaa.

Olen yleensä hyvähermoinen, mutta sitten jos jännitän jotain asiaa valtavasti - kyseessä on yleensä minulle supertärkeä asia, johon reagoin ulkopuolisen silmin hermostumalla ihan turhasta - olen todellinen hermokimppu. Nyt osa hermoilusta on mennyt ohi, mutta osa jatkuu ikävä kyllä vielä pitkään. Niinpä tiedossa saattaa olla kaikenlaisia kummallisia tempauksia ja möläytyksiä, joihin ei tarvita mitään päihdettä tai erityisjuttua, jos (huono) ajoitus on kohdallaan. Maltan tuskin odottaa...

*

Tämä vuoristorataviikko on hiljalleen taittumassa lopuilleen. Kun osa hermoilusta on tiettyjen asioiden selviämisen vuoksi loppunut, olen saanut nukuttua edes kohtuullisesti. Derrick-silmäpussieni perusteella sisareni tosin epäili minun istuneen tuijottamassa tietokoneen ruutua koko yön.

Hermostusta lievitti myös se, että sain purkaa tuntojani soittamalla laajakaista-asioissa asiakaspalveluun, koska netti on ollut pretty much kaputt koko viikon. Kun soittaa asiasta monennetta kertaa jo samalla viikolla (ja tietää myös naapurien soitelleen), ei halua enää käydä läpi ihmettelyä tai kyselyä siitä, onko johto seinässä. Tuli tiuskaistua omien tapojen vastaisesti, että pitääkö käydä vetäisemässä koko kämppä pääkatkaisijasta pimeäksi vai riittääkö sulakkeen irrottaminen. Nolottavaa, mutta toisaalta helpottavaa.

Samalla känkällä tuli tiuskaistua naapurin mummon jalkakäytävällä kaataneelle idiootille, joka hurjasteli fix-pyörällään alamäkeen ja puhui samaan aikaan kännykkäänsä - ja sipaisi vielä niin talon seinään hipoen, että onnistui tönäisemällä kaatamaan juuri portista astuvan mummon portin sisäpuolelle. Alakerran kundi ja talkkari avustivat huutamisessa varsin loistavasti ja jäivät selvittelemään asiaa siinä vaiheessa, kun minun piti kiitää asioille.

*

Kun pyöräilin rauhallisesti pyöräteitä asioille, olo parani välittömästi. Ja kun sain tavata vielä ihanan ystävä piitkästä aikaa, tuli niin hyvä mieli. Murunen yllätti minut vielä ihanalla lahjalla, joten olin aivan niisk-onskana. (BB ♥) Myös asiantunteva ja miellyttävä asiakaspalvelu erikoisliikkeessä lämmitti. Kun kotona vielä netti toimi ensi kerta pitkään aikaan sujuvasti, syke alkoi palata normaaliksi ensi kerran viikkoon.

*

Ajattelin ponkaista vielä pyörän selkään ja istua hetkeksi haistelemaan tuulta meren rannassa. Hermoilu ei ole kivaa, se jää helposti päälle ja saa mieleen todella adhd-moodiin. Ei kovinkaan tavoiteltavaa oloa iltahetkeen.