Keine Sonne...

... ainakaskaan meitsin elämässä just nyt. Onko ihan kaiken aina mentävä pieleen samaan aikaan? Ilmeisesti kyllä.

Lupaudun päivystäväksi marmatusmuijaksi ja pohdin kiivaasti, mille tietäjä- tai poppahenkilölle nyt on tullut vittuiltua - vai onko tämä nyt sitten imperiumin (eiku universumin) vastaisku. Kenelle voin reklamoida?

Ensinnäkin, ilmojen haltioille tiedoksi, olette ymmärtäneet syysilman väärin. Pitäisi olla kirkasta, kuulasta ja aurinkoista, jotta syksyn ihanista väreistä saisi nauttia. Tämä yorkshiren tammikuun sää on nyt saapunut ihan väärille leveysasteille ja ihan väärään aikaan. Se yorkshirelainen lokakuun sää kyllä kelpaisi any time. Jos halutaan Suomi nousuun, tuolla vesisateella jengi jää vain sisälle vetämään suklaata tai viinaa eikä rynni lenkkipoluille ja kaduille ulkoilemaan ja parantamaan vireystilaansa. (Joo, menen sinne ulos, kunhan sukat kuivuvat.)

Toiseksi, miksi ihmeessä aikuisten ihmisten pitää riitaantua, loukkaantua ja mäkättää toisistaan jatkuvasti? Kun yksi nuotiopalo on sammutettu, jossain muhii jo uusi. Mitä jos puhuttaisiin niistä asioista ihan face-to-face eikä jauhettaisi paskaa selän takana - tai marmateta toisen käytöksestä sen saman selän takana. Kun vittuuntunut Leelia sitten rohkenee ehdottaa asiasta suoraan puhumista, se ei suinkaan käy, koska väärintekijöiden kanssa ei nyt vaan voi keskustella. Selevä. Jurnuttakaa sitten keskenänne - ei minulle. (Mutta jurnutetaan kuitenkin.)

Kolmanneksi, miksi tietsikan pitää hajota, kenkien vuotaa, avainten pudota bioroskikseen (jonne joku on just kipannut kaksi päivää jääkaapissa muhinutta kaurapuuroa), työmeilin lakata toimimasta, kaiken järkevän haihtua päästä, asioiden mennä sekaisin, ajan loppua, unettomuuden vaivata ja sitten vielä jonkun kyselytekijän tiukata puhelimessa tulevaisuusnäkemyksistäni. (Kaikki tietysti samaan aikaan.)

Neljäntenä asiana ottaa päähän vielä sekin, miksi miehet eivät koskaan saa mitään aikaan. Voihkivat vaan, ettei elämässä koskaan tapahdu mitään, etteivät naiset ymmärrä ja ettei elämä mene eteenpäin. Kun nainen sitten ehdottaa jotain, siihen ei tartuta. (Ai niin. Mutta näinhän se on aina. Ei vain just nyt.)

Kirjoitettaessa soi Mokoma: Ärräpää