Kermahyllyllä

Chattailin pitkästä aikaa ruotsalaisen frendini kanssa monenlaisista asioista. Hän on vastikään saanut toisen lapsensa, remppailee äitiysloman ohessa kämppää ja pohtii tulevaisuuttaan nykyisessä duunipaikassaan. Hän stressasi erään opiskelutoverinsa ökyhäitä, jotka ovat edessä ensi viikonloppuna. Sekä morsian että sulhanen kuuluvat ruotsalaiseen yläluokkaan ja häistä on tulossa Spektaakkeli. Ystävättäreni on morsiamen harvoja ej-från-Gräddhyllan -kavereita. Paikalle laahautuu kuulemma sekä Tukholman että Göteborgin rahasukuja armanit, dolce&gabbanat ja larswallinit kahisten.

Minusta on aina ollut mielenkiintoista seurata ruotsalaista luokkakeskustelua. Meiltä Suomesta puuttuu - City-lehden It-girleiksi kutsumista pimuista huolimatta - todellinen, varakas ja perinteinen yläluokka. Kun on kunkun kaveri ja ikivanhaa aatelissukua, elämä on selkeästi ruudutettu jo lapsuudesta lähtien. Tietyt koulut, opinnot tietyissä korkeakouluissa tai ulkomailla. Lomat tietyissä paikoissa. Paljon sanomattomia sääntöjä, joita ei rikota. Eri käyttäytymiskoodisto ja moraalikoodisto miehille ja naisille jopa tiukemmin kuin muualla yhteiskunnassa. Maailma, joka tietyssä mielessä on jäänne menneestä.

Ruotsissa Kermahyllylle synnytään, pystyynkuollaan ja ristiinnaidaan. Lähiötytöt ja -pojat voivat olla hetken huvi, mutta perhe perustetaan vain omaan yhteiskunta- ja varallisuusluokkaan kuuluvien kanssa. Muistan, kun luin ensi kerran Annette Kullenbergin klassikkoteoksen Överklassen i Sverige joskus lukion kolmannella. Yliopisto-opintojen ja muun kiinnostuksen myötä aiheesta tuli luettua enemmänkin. Mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut keskustella asiasta ruotsalaisten ystävien kanssa varsinkin, kun erään ystäväni opiskelukaveri on Kermahyllyn outolintuja. Kyseinen nuori nainen myönsi suoraan, että moni asia elämässä on helpottunut rahalla, mutta hän on kuitenkin "omiensa" joukossa outolintu ihan siksikin, että lähti opiskelemaan lääketiedettä. Viime tiedon mukaan hän lähti pian valmistuttuaan kehistysyhteistyöhön eikä aio palata Ruotsiin koskaan. Hänen valintansa on ilmeisen poikkeuksellinen.

Häihin matkaavan frendini angstin ymmärtää. Paikalla on toinen ei-varakas opiskelukaveri miehineen. Kumpikin epäilee, että tulee joukossa alaspäinkatsotuksi. Mietin itsekseni, että suurimmalla osalla naisista se tulee ystäväni suhteen olemaan puhdasta kateutta. Hän on niin luonnollisen kaunis ja herttainen ihminen, etten ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei hänestä pitäisi (paitsi se ranskalaistytöt Briteissä siksi, että kaikki pojat ihailivat häntä - pian kyllä heistäkin tuli hänen ystäviään).

"Odotettavissa mielenkiintoinen sosiologinen tutkimusretki", ystäväni totesi lähtiessään viemään tytärtään puistoon. Hmm, minä voisin tutustua aiheeseen lukemalla hieman Denise Rudbergia.