Tunnelmallinen sunnuntai

Olipas ihana ilma! Oli ihan pakko loikata pyörän selkään ja lähteä polkemaan pitkin Helsingin rantoja. Meikusta Olympia-terminaalille asti matka oli ihanaa, mutta Kauppatorilla oli sitten pikkuisen ruuhkaa ja paljon ihmisiä, jotka eivät erota kävelytietä pyöräkaistasta. (Vinkki: Niitä kävelemään opettelevia penskoja ei muutenkaan kannata opettaa kävelemään hirveässä tungoksessa, stna...) Onneksi Skattalla oli rauhaisaa, oli oikein mukavaa ostaa jäätelö, kaivaa esiin hyvä kirja ja kuunnella hyvää musiikkia.

Löysin eilen Akateemisesta kirjakaupasta kiinnostavan kirjan, jota olen aiemminkin katsellut. Yuri Buidan The Prussian Bride sisältää lyhyitä novelleja ja tarinoita, jotka ovat samalla kirjoittajan matka kotiseutunsa historiaan. Kun pienelle pojalle selviää, että hänen kotikaupunkinsia Znamensk onkin ennen ollut Wehlau ja Kaliningradin alue ollut yli seitsemän sadan vuoden ajan Itä-Preussi, alkaa häntä kiinnostaa alueen historia - onhan neuvostovallan aika kestänyt vain joitakin kymmeniä vuosia. Kirja on väkivaltaisen kaunis kokoelma tarinoita ja myyttejä. Vanhana goottilaisen kauhun ystävänä pidän siitä, vaikka se genreä ei edustakaan.

Löhötessäni aurinkoisella nurmikolla lukien synkkiä tarinoita ja kuunnellessani tummasävyistä musiikkia (Opeth, Tiamat, Fields of the Nephilim) hihittelin itsekseni sitä, miten useimmissa kaveribileissä aina kommentoidaan, ettei minun musiikkiani saa kuunnella, koska se on niin synkkää. Olen aina yrittänyt selittää sen olevan tunnelmallista ja tekopirteän kertakäyttöpopin vasta masentavaa olevankin. Päätellen lähistön teiniseurueista ysärin kammostuspoppi on palaamassa takaisin. Väänsin oman musiikkini lujemmalla ja nautin auringosta. Miten olisi toinen Tuska-festivaali heti perään, se piristäisi... :)