Köld

Tein pitkän lenkin pitkin itäisen kantakaupungin rantoja ja katuja. Tuuli pörrötti hiuksia, helpotti hieman nihkeää oloa ja pöllytti ajatuksia. Nostalgiamusiikki rauhoitti kävelyn normitahtiseksi.

Katselin ajatuksissani taloja, ihmisiä, kauppojen ikkunoita, taivasta. Annoin askelteni kuljettaa minua. Äkkiä huomasin olevani Tervasaaressa. Istahdin saaren kauimmaiseen kulmaan ja katselin merelle.

Minulla on jotenkin jakomielinen olo. Toisaalta olen melkoisen huolissani monesta asiasta. Toisaalta olen rauhallisempi kuin aikoihin.

*

Minulla on oma pieni pursi. Se pitäisi saada jollakin konstilla kaukaiseen satamaan. Matka on kestänyt jo liian pitkään. Satama häämöttää jossain sumun takana. Minulla ei toistaiseksi ole ohjaavaa majakkaa, eväitä on sekalaisesti, samaten purren tarvikkeet ovat sekalaiset.

Pitäisi luottaa itseensä. Pitäisi luottaa siihen, että majakka alkaa ohjata jossakin vaiheessa. Pitäisi luottaa materiaaliseen apuunkin, kenties.

*
*
*

Istun kirjastossa lukemassa ja tekemässä muistiinpanoja. Kirjoitan maanisesti. Kävelen myrskyssä kuunnellen Sólstafirin Köldiä.