Kuori

Katselin taas kaupungilla ihmislajin monipuolista diversiteettia ihaillen, kummastellen ja pohdiskellen. Minusta on ihanaa nähdä erilaisia ihmisiä ja pohtia, millaisia he ovat. Mitä ulkokuori kertoo ihmisestä? Mitä hän haluaa elämältään? Mitä hän on kokenut elämässään?

Katselin metrossa itseäni kymmenisen vuotta nuorempaa pariskuntaa, jossa naispuolinen eteni mjukisbyxissa, farkkurotsissa, tennareissa ja vahvassa meikissä, mies taas kulki linttaan astutuissa bootseissa, kuluneessa ja pitkässä nahkatakissa, maata laahaavissa suorissa housuissa, hatussa, ponnari niskassa ja poskissa harvat sideburnsit. He käyttäytyivät kuin pariskunta, mutta puhuivat koko ajan toistensa yli ja ohi. Koko matkan aikana he eivät kertaakaan vastanneet toistensa kysymyksiin tai kommentteihin. Tuntui, kuin heidät olisi yhdistetty kahdesta elokuvasta, liimattu esittämään pariskuntaa.

Junassa viereeni istahti vahvasti meikattu blondi, joka oli pukeutunut kuin kävelevä Guessin mainos - mukaluksuspissikseksi olemme kaverin kanssa tavanneet tyyliä kutsua. Oli jotenkin hupaisaa kuulla neidin puhuvan niin kainuulaisesti kuin vain mahdollista on. Yritin peitellä hilpeyttäni hänen hablatessaan puhelimessa, sillä ulkoasu ja puhe olivat jotenkin ristiriidassa ja tuntuivat kuuluvan eri ihmiselle. Pelkästä leppoisasta ja pehmeästä puheesta olisi tullut aivan eri mielikuva, huomattavasti herttaisempi ja maanläheisempi. Nyt omaa kieltään puhuivat hiuslisäkkeet, rakennekynnet ja suihkurusketus. Täydellinen kaksoisviesti, ainakin pintapuolisesti.

Usein tulee pohdittua omaa olemusta ja esimerkiksi puhetta. Millaisen kuvan minä annan? Miten minut ymmärretään ja nähdään? Kokemukseni mukaan sen verran vaihtelevasti, että pidin itseäni kameleonttina. Iän myötä tuo on vähentynyt, joten ehkäpä ikä on särmiä ehtinyt hieman tasoittaa...