Kylmä tila

Olen usein pohtinut nyrkkeilysäkin hankkimista kotiin, mutta en ole uskonut haperomaalisen kattoni sitä oikein kestävä. En myöskään halua reikää kattooni tai saada naapuria kylään. En pidä Gevalia-kahvista enkä halua kimppakämppään yläkerran naapurin kanssa.

Tänään tekisi taas mieli mätkiä ja potkia ja raivota. Inhoan työantajani kyvyttömyyttä hoitaa asiat loppuun asti kunnolla. Siksi työntekijät joutuvat taas kerran tekemään turhaa työtä ja kummallisilla säännöillä. Itsekin olen vääntänyt koko iltapäivän korvaavaa suunnitelman pikkuongelmiin, vaikka se ei oikeasti kuulukaan minulle. Jos se suunnitelma puuttuu, minä saan haukut. Todella loogista ja mukavaa.

On surkuhupaisaa lukea, miten lehdissä lässytetään siitä, miten lasten ja nuorten asiat täytyy pitää säästöjen ulkopuolella - ja sitten nähdä päivittäisessä työarjessaan se todellisuus. Lasten ja nuorten pahoinvoinnille ei tehdä mitään. Tai siis anteeksi, sitä lisätään kaikin mahdollisin tavoin vähentämällä koulujen, nuorisotoimen, sosiaalitoimen ja lastensuojelun määrärahoja. Työntekijät ajetaan loppuun, lasten vanhemmat tekevät töitä (jos niitä vielä on) kamalan paineen alla ja lapset ovat hermostuneita.

Hyvin pyyhkii. Helvetin hyvä yötä, Suomi.