Lady Midnight

Ihanan rauhaisa koti-ilta. Hiustenpesun jälkeen sekaista lettiä on kuivateltu, olen köllötellyt lattialla ja lukenut. Pian pitäisi mennä unille, jotta tukka olisi varmasti mahdoton järjesteltävä huomenna ja näyttäisi joko megaperuukilta tai lättäfrillalta. Kuontalollani on vahva oma tahto ja taipumusta veemäisyyteen.

Kaveri kävi karvapalleronsa kanssa kylässä. Olisin mielelläni piilottanut corgin jonnekin, mutta se lyllersi kuuliaisesti maminsa perässä eteiseen. Olisi ollut niin mukavaa rapsutella tuhisevaa haukkua ja lukea hyvää kirjaa siinä samalla. Meidän talossa ei edelleenkään ole mammoja, joiden haukkuja saisi rapsutuslainaan.

Odottelen lievällä kauhulla palovaroittimeni reaktiota kynttilämereni sammuttamiseen. Pitänee sammutella niitä vähän kerrallaan ja tarvittaessa avata ikkunaa, jotta naapurit eivät saa sydäriä varoittimen vinkaisuista. Rakastan kynttilänvaloa, mutta olen lähes fanaattisen tarkka kynttilöiden turvallisesta polttamisesta ja sammuttamisesta. Jos corgipoju lyllertäisi pitkin kämppääni, tuskin yksikään kynttilä palaisi.

Nyt pitää kulauttaa iltakaakao loppuun ja hipsiä hiljalleen hammaspesulle. On se mukavaa huomata, että vanhapiikaistumiseni on jo näin pitkällä. Hieman tosin tässä mielessä epäilyttää se, että ensi viikonloppuna kiinnostaisi lähteä kekkaloimaan Heavy Metal Perseen keikalle. Sitähän eivät kiltit vanhapiikatädit tee... Taitaa sittenkin olla kehitykseni hieman hidasta. :/

Kirjoitettaessa soi Leonard Cohen / Nevermore