Mitäs likka?

Laitettiin kaverin kanssa hyvää ruokaa, maisteltiin juustoja ja suklaata ja nautiskeltiiin hyvää kuohuviiniä ja fiksaamaani maistuvaa maustevettä. Sitten lähdimme parille baariin. Kaverini pääsi kotiin jo yhden maissa, minä kolmen aikaan. Molemmat hyvässä hapessa.

Puhuimme illalla ja viime yönä suurista kysymyksistä. Jotenkin tuntuu, että tässä iässä tietyt asiat kiertävää kehää - niistä ei pääse yli eikä ympäri.

Tuttavapiirin hieman yllättäen versonut vauvabuumi ei ole aiheuttanut vain ihastuksen huokauksia. Se on aiheuttanut myöskin surua, osattomuuden tunnetta, kateutta, pahaa mieltä ja ahdistusta. Minä seuraan tilannetta jotenkin ulkopuolisena, koska minä en tällä hetkellä a) odota lasta b) halua (odottaa) lasta.

Useammalla ystävälläni on pitkä parisuhde kariutunut viime kesän ja syksyn aikana, moni on huolestunut tulevasta elämästään ja perheunelmistaan. Se, että kaveri jätti pillerit pois lokakuussa ja napsahti raskaaksi marraskuussa, on kipeä paikka naiselle, joka oli juuri saanut avomiehensä suostumaan ajatukseen lapsesta - ja sitten tuli ero. Monen mielessä velloo paha mieli, josta potee huonoa omatuntoa. Ei oikein tiedä, kenelle uskaltaisi puhua sisällään kasvavasta, tuskaisasta möykystä. Ystävänä sitä voi auttaa (vain) kuuntelemalla.

*

Istuin baarissa katselemassa jälleen kerran fashinoivaa näytelmää. Ihmiset ovat loputtoman mielenkiintoisia. Ihmisten ulkonäkö, kehonkieli, puheet ja muu toiminta eivät lakkaa kiinnostamasta. Olen joutunut monta kertaa hiukan noloon tilanteeseen, kun olen seurannut jonkun ihmisen käytöstä ja jäänyt kiinni. Onneksi mitään aggreilua ei ole seurannut, mutta ihan tarpeeksi moni mies on kyllä ollut tunkemassa seuraani.

Baariympäristössä ihminen kaikkine huolineen, haluineen, murheineen ja toiveineen on tietyssä mielessä paljaimmillaan. Halutaan pitää hauskaa, tavata kivoja ihmisiä, löytää Se Oikea, pokata hetken huvi, unohtaa arki... Ensin ylläpidetään upeaa fasadia, todellista Potemkinin kulissia. Illan ja yön kuluessa esille kuluu ja näkyy jotain muuta; jotain paljon aidompaa ja usein surullisempaa.

Olen siinä mielessä 1900-luvun alkuvuosikymmenten lapsi, että tunnen täysin epä-älyllistä viehtymystä rappioromantiikkaan vanhojen symbolistien tapaan. Vaikka monen mielestä nykyinen yöelämä on banaalia, hohdotonta, ilotonta ja mautonta karnevalistista teatteria, näen sen rinnalla kuitenkin myös dekandentilla tavalla unenomaista kauneutta. Yössä väreilee edelleen erilainen lataus kuin päivässä: vaara, intohimo, toiveet, valheet, tunteet ja reaktiot kätkeytyvät yön tumman viittaan.

*

Kun astelin aamuyön pehmeässä ja kosteassa hämärässä kotiin pitkin sateen kastelemaan asfalttia, mietin huvittuneena omaa baarissaolomotiiviani, joka on kovin samanlainen kuin muukin suhtautuminen ihmisiin. Tykkään katsella ihmisiä ja tutustua uusiin ihmisiin, ja minusta on ihanaa jutella ihmisten kanssa.

Hupaisin tai monen mielestä lapsellisin piirteeni lienee kuitenkin se, että tykkään olla seurassa, mutta yksin. Osa nimeäisi sen pelkuruudeksi. Mielestäni ulkopuolelta näkee selvemmin - tai ainakin voi säilyttää näin illuusion kontrollista omassa maailmassaan.

Kirjoitettaessa soi Lake of Tears: Sweetwater