Tomusokeria ja basilikaa

Aamuinen laahautuminen salille on aina palkitsevaa: herää mukavasti ja saa hyvän alun päivälle. Sitten voikin kauppareissun, hiustenpesun ja lounaspatongin jälkeen etsiä tyytyväisenä hyviä kääretorttureseptejä ja mokkapalaohjeita netistä, kun on luvannut töihin väkertää leivonnaisia maanantaiksi. On sellainen hyveellinen ja pirteäntarmokas perheenemäntäolo. (Vaikka samaan aikaan riemuitseekin, että ei ole sitä perhettä...)

Aamuyöllä tuli herättyä puoli viideltä, kun naapurin pariskunta kotiutui baarista ja kapusi parvelleen, joka lienee kulmittain/päittäin oman parveni seinän takana. Oletettavasti miespuolinen putosi parvelta tai oli kaataa sen, sillä siitä karjaisusta olisi ollut Tarzankin kateellinen. Naispuolisen kauhunkiljaisu taas oli suoraan jostain vanhasta kauhuleffasta. Onneksi näiden elokuvallisten äänien jälkeen tuli hiljaisuus, oletettavasti sammuminen. Minäkin saatoin jatkaa uniani ja pinkoa salille sitten vähän ennen kymmentä.

Naapurin pariskunta ilmeisesti heräsi samoihin aikoihin kun meitsi palasi salilta, sillä joku laattasi kauan ja hartaasti samaan aikaan, kun minä pesin hiuksiani. Nyt on ilmeisesti olo parempi, sillä kumpikin vinkuu parhaillaan kuin pistetty sika. Odotan mielenkiinnolla, rysähtääkö minun parveni nurin vai kaatuuko seinä ensin. Pohdin edelleen, miten he ovat onnistuneet huonontamaan äänieristystä edeltävän asukkaan jäljeltä noin mahtavasti. Samaan aikaan pohdin, kuuluuko kaikki täältä minun puoleltani yhtä hyvin naapuriin. Tällä puolella ei tosin viime aikoina ole muuta kuin niistetty, yskitty, sairastettu ja kuunneltu joskus pikkuisen meteliä...