Olen elämässäni tällä hetkellä siinä onnellisessa(?) tilanteessa, että koko miessukupuoli ei voisi kovin paljon vähempää kiinnostaa. Viime vuosien kolhuista oppineena olen keskittynyt elämässäni ihan muuhun kuin suhde- tai suhteettomuuspohdintoihin. Olen suhteellisen tyytyväinen mielenrauhaani, ja kykyni huomata komistuksia on huonontunut niin paljon, että onnistuisin missaamaan varmaan Aaron Stainthorpen, Peter Steelen ja pari muutakin heviheerosta, vaikka nämä tulisivat soittamaan ovikelloa. Arvioisin heidät varmaan jehoviksi tai mormoneiksi ja jättäisin oman onnensa nojaan.
Jokin vuosi sitten sain huolestunutta palautetta käytöksestäni eräiltä kavereiltani, koska elämäni oli niin tavattoman hillitöntä. Kävin enemmän ulkona (noin pari kertaa kuussa) ja tapailin miehiä aktiivisesti kavereina ja joskus deitteinäkin. Käytökseni oli siis epämoraalista ja huolestuttavaa, koska se poikkesi aiemmasta. Ikäiseni naisen ei kuuluisi käyttäytyä noin.
Se aiempi käytös sattui olemaan raha-, elämäntilanne- ja paikkakunta-ahdistuneen ihmisen kotona nyhjäämistä, koska ei ollut paikkoja, joissa käydä, rahaa oli vielä vähemmän kuin nyt ja itsetunto nollan alapuolella. Kun sain kivaa työtä, paikkakunta vaihtui, sain uusi ystäviä ja elämä alkoi maistua, oli viaton ja iloinen eloni äkkiä kovin negatiivista. Olin liian vanha koheltamaan edes maltillisesti.
Nyt miehetön eloni on samaan tapaan huoletuttavaa. Olen muuttumassa harmaaksi, sukupuolettomaksi tädiksi. Minun pitäisi etsiä itselleni kunnon mies. Elämässäni pitäisi olla oikea tarkoitus, ei vain työ, työ ja työ. Minun täytyisi saada joku tasapainottamaan epätasapainoista luonnettani ja hillitsemään minua. Minun iässäni päiväni alkavat olla luetut, joten nyt kiireellä etsimään toista puoliskoani. Voihan Hemuli, etten pahemmin sanoisi.
Minulla on muutama ystävä, jotka ovat tietäen ja tietämättään varsin joustamattomia. Heillä on vankka käsitys oman elämän- ja maailmakuvansa oikeellisuudesta. Ainut oikea tapa viettää juhlia, pyydystää haukia, paistaa hirveä, solmia kengännauhoja ja rempata kämppää on heidän perheidensä ja sukujensa tapa - koska se on paras. Kun poikaystäväkokelaan perhetausta on hieman erilainen, pidetään tätä junttina, kummastellaan perheen kodin sisustusta ja miehen intoa tehdä eri asioita. Sitten ollaan kummissaan ja loukkaantunut, kun riidan tullen poikaystävä ottaa tämän kaiken esille, koska on kokenut tulleensa - varsin perustellusti - aliarvioiduksi.
Minulla on vankkoja käsityksiä monista asioista, mutta minut on myös opetettu joustamaan tarvittaessa - muutamaa asiaa lukuunottamatta. Ne pari kiveenhakattua peruspilaria liittyvät niin olennaisesti arvomaailmaani, että joustamattomuuteni niistä käy ilmi lähes kättelyssä. Minä kun en satu sietämään kotitöihin osallistumattomuutta, moukkamaisuutta, sovinismia, päihteiden väärinkäyttöä, laittomuuksia, vastuunpakoilua, takertumista, yltiömustasukkaisuutta, kulttuurin vieroksumista tai nalkutusta. Ihan sama, miten hauen tai kengännauhat hoitaa, pääasia on homman hoituminen.
Viimeisen viiden vuoden aikana olen tehnyt pienimuotoista surutyötä. Kuulun näihin hitaasti ja varmasti omaan suuntaani matkaaviin ihmisiin, jotka ovat liian pitkään yrittäneet tehdä asioita "oikein". Jossain vaihessa väsyy ja lähtee omille teilleen. Kun irtautuu jonkun otteesta, seuraa siitä usein myrsky mehumukissa. Ystävyyden sävy muuttuu, tullaan kavereiksi, kenties pidetään pieni tauko ystävyydessä tai erotaan kokonaan.
Tietyissä suhteissa olen punninnut yhteydenpidon mielekkyyttä jo pitkään. Sitä haluaisi pitää kiinni muistoistaan ja siitä ajasta, jolloin toinen on vielä ollut hyvä ystävä - ei ole vielä pettänyt luottamusta, puhunut pahaa selän takana tai arvostellut elämää, joka ei mene hänen sääntöjensä mukaan. Erilaiset elämäntilanteet yhdistävät ja erottavat.
*
On ihmisiä, joiden kanssa pystyy jatkamaan juttua vuosienkin tauon jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. On ystäviä, joiden kanssa ystävyys lähtee katkolle heti, kun ei ollakaan tekemisissä päivittäin. On työtovereita, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä puhuttavaa, kun työpaikka vaihtuu. On lapsuudenystäviä, joiden kanssa puhutaan imperfektissä menneisyyden tapahtumista. On ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito vaihtelee.
On kavereita, joita näkee vain keikoilla ja festareilla ja riekkuu silloin näiden kanssa aamuun asti. On kuntosalikavereita, joiden kanssa keskustelee lämmitellessään, vaihtaa mielipiteitä musiikista ja päivän uutisista. On ihmisiä, joiden kanssa on kulkenut samalla aamubussilla jo vuosia - ja on viime aikoina alkanut nyökkäillä, kenties vaihtaakin sanasen bussin myöhästelystä. On yöelämän tuttavuuksia, joiden kanssa puhuu intohimoisen kiinnostuneesti jostain asiasta koko yön, halaa pitkään öisellä kadulla ja lähtee onnellisena yksin kotiin.
*
Kaikkea ei ystävyyden nimissä pidä, saa tai tarvitse suvaita. Kannattaisi kuitenkin myöntää, että me kaikki muutumme. Me kaikki teemme asioita omassa tahdissamme ja omista lähtökohdistamme. Moni ystävyys kaatuu ennemmin moneen pikkuasiaan kuin suureen ongelmaan, kuten päihteisiin, väkivaltaan tai laittomuuksiin.
Jos itse eroaa, kaveri ei eroa sympatiseeratakseen tilannetta. Jos löytää elämänsä rakkauden, ystävä ei välttämättä ole samassa tilanteessa. Kun haluaa vakiintua, tuttavat eivät välttämättä halua samaa asiaa. Jos mielestäsi 30 vuotta täyttäneellä naisella pitäisi jo olla lapsi, kaikki eivät suinkaan ole kanssasi samaa mieltä.
*
Minä elän autuasta vanhapiikatätivaihetta. Hyvä ystäväni on ihastunut kuin teini-ikäinen, ja kaikki asiat ovat niin ihqja. Vanha koulukaverini potee mietoa ikäkriisiä, koska poika on seiskaluokalla ja toi ekan tyttöystävän näytille. Työkaverini elää uudenuutta rouvaelämää autuaana, ja toinen etsiskelee morsiuspukua häihinsä. Opiskelukaveri pöhähti salaa naimisiin miehen kanssa, jonka piti olla kesäheila. Vauhdikas ystävätär elää miehetöntä elämää ja flirttailee kiihkeästi exänsä kanssa. Opiskelukaveri on päättänyt pitää parisuhteensa koossa keinolla millä hyvänsä, koska ei halua olla sinkku. Me olemme ystäviä: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta - omalla tavallamme.
2 kommenttia
Anonyymi
5.10.2008 20:14
"Ystävä on se,joka lunastaa sinut ulos putkasta. Tosiystävä on se,joka istuu kanssasi sellissä ja hokee:"Miten v***ssa me tänne jouduttiin?!" Toi ei liittynyt nyt mihinkään edelliseen,mutta oli musta ihqu.. XD Muista muru;mikä tuntuu SINUSTA oikealta,on oikein.Jokaisella saa ja pitää olla omannäköisensä elämä!
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:54
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin