Myrkkylilja

Minusta on kivaa tavata erilaisia ystäviä. Minusta on ihanaa tutustua monenlaisiin ihmisiin. Siksi tykkäänkin työstäni, sillä meillä on porukkaa ihan joka lähtöön, ja asiakaskunta on laaja ja moninainen. Työporukkamme ikähaarukka on laaja: meno on kuin toisaalla kuin moukarihäkissä, toisaalla kuin tsehovilaisessa elokuvassa ja jossakin nurkassa vielä kuin hartauskokouksessa. Tunnelmaa löytyy siis moneen makuun - ja jos ei olemassa oleva riitä, tehdään omaa!

Työporukkani on yleisesti ottaen tosi nuorekasta ja hauskaa. Vanhemmatkin työkaverit ovat varsin reimaa joukkoa, oma lähin työkaverini voisi melkein olla äitini ja on silti uskomaton mustan huumorin ja kieli poskessa -menon lähde. Menen töihin mielelläni, sillä työporukka pitää kasassa, vaikka muuten alkaisivat liitokset irtoilla. Joka vuosi niin on itse asiassa käynytkin. Kotona stressaa työtehtävien kanssa aivan hulluna, mutta kun pääsee työpaikalle, voi huokaista helpotuksesta tutun porukan ympäröimänä. Tietää, että ratketessaan saisi apua ja turvaa.

Työkaverien kanssa on hauska istua iltaa, käydä syömässä tai harrastamassa muuten. Puhuttavaa löytyy aina, huumorintaju on loistavan huonoa ja elämänkohtalot tuttuja. Silti tämäkin porukka keski-ikäistyy, ainakin henkisesti. Työkaverien kanssa ei tarvitse mennä pokaamaan, dokaamaan, sammumaan tai munaamaan. Olisi kiva mennä vieläkin joskus yökerhoon, pubiin tai tanssimaan niin, etteivät kaikki lähde kotiin yhdeltä. No, jokaisella meillä on omissa elämänvaiheissaan omat haasteensa. :)

Huomaan taas ottaneeni nokkaani (joka muuten on hyvin sievä Kleopatran tapaan... ;)) toisten mielestä ihan pikkuasiasta. Sain tänään kuulla, että suuri osa kavereistani on ollut eilen illallisella hyvän ystäväni luona. Paikalle on luonnollisesti kutsuttu vain pariskunnat, joten sain kuulla tämän lipsahduksena tuttavaltani alkuviikosta. Sisäinen piruni otti vallan, ja tein pienen, lapsellisen ja ilkeän kokeen. Soitin emännälle tiistaina ja pyysin häntä leffaan ja kahville perjantaina (eilen) viikonlopun kunniaksi. Rouva mutisi vaikeasti jotain saunavuorosta. Näyttelin osani loppuun, pahoittelin ja lupasin soittaa joku toinen kerta.

Vaikka pyhä pariskuntakortti on tullut tutuksi 32-vuotisen elämäni aikana edellisen 15 vuoden ajan, kirveli sielussa (tai jossain vastaavassa) kuitenkin jälleen kerran. On se mukava tietää, että (humalassa kaikkea mahdollista naiva, väkivallalla uhkaileva) kaverin aviomies on minua parempi. Minua mieluummin kutsutaan myös (kansallissosialismiin kallellaan oleva) psykopaattitutkijapuoliso, perverssi proimettäjäpuoliso (sen yhä nisässä roikkuva penska on muistaakseni 5-vuotias) ja lestadiolainen jeesustelijapuoliso(, jonka mielestä ehkäisy on syntiä ja 15. lapsen syntymässä hengenvaaraan joutuva lessuäiti Jumalan Valittu). Minulle kyllä soitetaan ja valitetaan milloin mistäkin milloin mihinkin vuorokaudenaikaan, huokaillaan perheellisten ystävien rajoittuneisuudesta ja kadehditaan sinkkustatustani, koska oma puoliso on niin nuiva ja huono sängyssä.

Minulle siis kerrotaan kaikki tämä valivali. Senkö vuoksi minua ei kutsuta juhlahetkeen? Koska minua kahdehditaan? Koska voisin todeta kesken kahvin ja konjakin jotain isäntäpariskunnan väleistä ja seksielämästä? Pahoittaa jonkun mielen pelkällä olemassaolollani? Kyseisellä emännällä ei ollut pokkaa tunnustaa minulle edes osatotuutta perjantai-illasta, eli illallisia tuttaville. Pidetäänkö oikeasti sinkkuja niin tyhminä, etteivät he tajua asiaa?

Jokin niissä pariskuntaillallisissa on niin pyhää, että sinne ei kutsuta homopariskuntia ja sinkkuja. Kenties Alman Median toimitusjohtajan ja Lapin Kansan puheenjohtajan laususkelemat typeryydet pitää nähdä juuri tätä "normaaliuden" taustaa vasten. On kyllä uskomatonta, miten kapeakatseiset, sivistymättömät ja suivaitsemattomat ihmiset edes kehtaavat määritellä sen, mikä on "normaalia".

*

Puhuin taannoin vanhemman ja viisaamman ystäväni kanssa. Hänen sanansa ovat osoittautuneet monin tavoin profeetallisiksi. Hän on sanonut usein, että sinkkunainen joutuu luomaan itselleen uuden ystäväporukan siinä vaiheessa, kun tuttavapiiri alkaa tehdä jakoa parillisten ja parittomien välillä. Ne, jotka rajautuvat pariskuntaporukoihin, kannattaa jättää omiin oloihinsa. Ne, jotka kutsuvat mukaan, ovat todellisia ystäviä ja kohtelevat ihmistä yksilönä, eivät statuksena. Hän varoitti myös näistä Äiti Maahan ja Pariskuntalandiaan kadonneista, jotka yrittävät hieroa tuttavuutta 12 vuoden tauon jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. He nimittäin katoavat seuraavan lapsen, remontin tai muun syyn takia jälleen - palatakseen juuri ennen mummoutta.

Kyllä minusta olisi kivaa pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin, jutella mukavia, juoda pari lasia viiniä ja syödä hyvin. Koska en ole mikään kauneusihanteiden löyhiinkään määritelmiin sopiva sylfidi enkä muutenkaan mikään joka suuntaan naiva ja pokaava nymfetti, luulisin olevani kohtuullisen helppo vieras, joka ei haro lähimmän miehen rinnuksia tai säärtä missään tilanteessa. En ole eläissäni vogotellut varattuja miehiä, enkä aio aloittaa sitä nytkään. Ihan suoraan sanottuna kaverieni miesmaku on myös niin kaukana omastani, että huolet veks vaan...

*

Olen lapsellisen loukkaantunut. Minut on jätetty viime aikoina kutsumatta niin illallisille, mökille kuin tupareihinkin yleisjuhlien aikaan. Luullaanko, että minä en tiedä näistä kutsuista? Jos ystäväni häpeää minua, ei hän ole ystäväni. Siksi kieltäydyinkin lähtemästä hänen roskakorikseen lenkille tänään. Tiesin, että odotettavissa olisi ollut tunti valitusta. Sanoin rauhallisesti, että hän voi mennä lenkille niiden eilisiltaisten, oikeiden ystäviensä kanssa, joiden joukkoon minunlaiseni ei kelpaa. Eipä tarvitse alentua sellaiseen seuraan, jota ei kehtaa esitellä hienosteleville tuttavapariskunnille. Minulle nimittäin riitti.

Langan toisessa päässä tuli nolostunut hiljaisuus ja epämääräistä mutinaa herkkanahkaisuudestani. Toivotin hyvää jatkoa ja kunnon katsetta peiliin sekä suljin puhelimen. Kirpaisi. Kaipa se menee ohi. Ystävyys kun vaatii vastavuoroisuutta ja luottamusta. Ensimmäinen on takkuillut jo pari vuotta. Toinen katosi tällä viikolla lopullisesti. Parempi keskittyä oikeisiin ystäviin ja jättää myrkkyliljat omaan rauhaansa.