Oikeenlaista karismaa

Istuin taannoin parin ystävättären kanssa teellä ja viinilasillisella lähibaarissa. Viereisessä pöydässä istui ikäisiämme miehiä, jotka vilkuilivat aktiivisesti vieraisiin pöytiin - myös meidän pöytäämme.

Aktiivista metsästysvaihetta elävä ystävätär arvioi, että "ihankivannäköisistä" miehistä kolme olisi ihan kiinnostavia. Onnellisesti vakiintunut ystävätär ei olisi kelpuuttanut ketään. Heilasteleva ystävätär olisi kelpuuttanut yhden. Minäkään en olisi kelpuuttanut ketään. Metsästäjäneiti äyskähti, että minua kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, jos miehellä on omituinen elämä, Peter Steelen raamit, katse toisesta maailmasta, kyky keskustella täysin oudoista aiheista ikuisuuksia, skeba kainalossa tai jotain muuta "outoa" taustaa.

Metsästäjäystävätär ja minä olemme tunnettuja täysin toisistaan poikkeavasta miesmaustamme ja kauneuskäsityksestämme, joten sinänsä kommentti ei ollut mitenkään odottamaton. Kumpikin meistä hakee oikeanlaista karismaa - mitä se sitten onkaan. Kummankin mielestä toisen miesmaku on aivan mahdoton ja määrittelemme kauneuden ja estetiikan hyvin eri tavoin. Minä vain olen tietyissä tilanteissa oppinut olemaan hiljaa asiasta, sillä keskustelu esim. juuri karismasta hänen kanssaan voisi helposti mennä jankkauksen puolelle, mikä on ärsyttävää ja lapsellista. Sinänsä hupaisaa taas on, että muuten makumme ovat monessa asiassa (esim. musiikki, kirjat, vaatteet, arkkitehtuuri, elokuvat, politiikka, taide) hyvinkin samanlaiset.

*

Kun sipsuttelin kotia kohti (Metsästäjäystävätär oli lähtenyt istuksimaan vieraisiin pöytiin... :D), pohdin omasta mielestäni karismaattisia ihmisiä.
Illan teeman vuoksi keksityin pohtimaan lähinnä (tunnettuja) vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Nämä kymmenen (yhdeksän elävää + yksi kuollut) tulivat ensimmäisenä mieleen:
John Malkovich, Leonard Cohen, Sean Connery, Mikael Persbrandt, Tommi Korpela, Warrel Dane, Peter Steele, A.W. Yrjänä, Ville Tuomi, Tom Araya.

*

Omassa tuttavapiirissäni on useita erinomaisen karismaattisia miehiä, hyvin monin eri tavoin karismaattisia - esimerkiksi yhden karisma on uskomattomassa läsnäolossa, toisella mielettömässä kyvyssä tulla kaikkien ihmisten kanssa toimeen, kolmannella taas on uskomaton huumorintaju ja neljännen ääntä kuuntelisi tuntikausia, vaikka tämä lukisi puhelinluetteloa.

Yritin kerran hienovaraisesti selittää kovasti korealle, mutta hieman yksinkertaiselle paketille (siis miehelle), miksi hänellä ei käy samanlainen flaksi pitkällä tähtäimellä ja sellaisten naisten parissa kuin esim. neljällä mainitulla (ja onnellisesti varatulla) herralla. Korean ja trendikkään kaverin karisma puree parikymppisiin bilehileisiin, kun kiinnostuksen kohteena olisi omanikäinen nainen, joka voisi vakiintua. Mies on nyt sitten pohdiskellut puoli kesää, että missä sitä karismaa voisi opiskella. Hänen siskonsa oli huomauttanut, että karismalle tekisi hyvää kaksi numeroa isompi paita, tummemmat farkut, vähemmän valkaistu tukka, käyminen muuallakin kuin Seduloissa ja muidenkin kuin Men's Healthin ja työpaperien lukeminen. Nyt kaveri on ilmoittautunut mukaani "jollekin keikalle". Jep. Laahaanpa kaverin oppimaan karismaa johonkin döödspuristien kokoontumisajoihin. Voi Mooses.

*

Kun tapasin aikoinani yhden entisistä miesystävistäni, tajusin vasta vuosia myöhemmin ihastuneeni hänessä juuri hänen karismaansa. Silloin aluksi luulin ihastuneeni toisaalta omaani muistuttavaan huumorintajuun, erikoiseen luonteeseen, huomaavaisuuteen ja huikeisiin silmiin - sekä kykyyn viedä minulta jalat alta, mihin kukaan ei aiemmin ollut pystynyt.

Vasta myöhemmin, ihastuksen muututtua vihastuksen kautta ystävyydeksi, tajusin kyseen olevan karismasta. Vuosien, pettymysten, ulkonäkömuutosten ja monien ongelmienkin jälkeen tiedostan syyn sille, miksi siteemme kesti niin paljon molemmin puolin.

Karisma ei kuitenkaan saa antamana anteeksi kaikkea. Voi tulla päivä, jolloin se häipyy kauniiksi muistoksi menneisyyteen. Kauniin kipeäksi muistoksi. Tarvitaan muutakin kuin oikeenlaista kemiaa.

Kirjoitettaessa soi Leonard Cohen: Everybody Knows