On siis kevät...

Maailma on täynnä valkeaa valoa. Viikonlopun raukeus lepää jo jo kattojen yllä. Ainakin tässä pienessä pihapiirissä.

Nyt pitäisi mennä istumaan puistoon, dokaamaan terdelle tai lähteä innolla baanalle. En ehdi, en jaksa. Huomenna sitten -ehkä. Nyt on hyvä olla yksin talonvahtina.

Aurinko ei paista enää parvekkeelle, mutta siellä tarkenee silti ihan mukavasti. Lasten leikki ja melu sekoittuvat hiljaisella soivaan musiikkiin.

Vaikka pitäisi lukea vielä vaikka mitä, toteutan varmaan mielitekoni pyöräilystä hiljaisessa illassa. Sitten istun taas parvekkeella kirja sylissä ja tuijotan valoisaa yötä.

Rakastan eniten kevään ja kesän taitetta, syyskesää ja syksyä. Niiden ilmasto, olomuoto ja ajatusmaailma ovat minun juttuni.