...öööö...?

Sylissä tuhisi seurusteluhaluinen kaverin vauva masu täynnä ruokaa äskeisen välipalan jälkeen. Neiti tiiraili uteliaana kahvilan vilinää eikä ollut tippaakaan kiinnostunut toisesta paikalla olevasta vauvasta. Sitten isot nappisilmät tuijottivat minua pohtivasti ja huvittunut hymynsirri muotoili kasvoja. Vähän ajan päästä otettiin napakkaa tuntumaan rannerenkaaseen, hiuksiin, paitaan ja korvaan. Sitten röyhtäistiin tyytyväisenä ja päästettiin riemukas puuppa. Sitten simahdettiin.

Kahvila oli varsin täynnä. Vanhemmat naiset katselivat hurmurineitiä hymyillen, osa muistakin asiakkaista hymyili tarkkailevalle taaperolle, osa oli omissa ajatuksissaan. Kauempana istunut nainen katseli jotenkin oudosti. Tajusin hänen mennessään ohi, että se oli surua ja vihaa uhkuva katse, jota lapsen äiti ei onneksi huomannut. Nainen katsoi ystävätärtäni peittelemättömän kateellisena, ja saatoin lähes lukea hänen ajatuksensa. "Sillä on vauva. Se itse on noin kaunis. Se itse on noin hoikka. Sen lapsi on söpö. Sillä vauvalla on kivat retrovaatteet. Taas yksi vitin helposti kaiken saanut yummymummy. Onkohan se huomattavasti rumempi ystävä sille kateellinen, vaikka se ei siltä näytä?"

Jos itse ei saa lasta, kaikki paikat tuntuvat olevan täynnä vauvoja, kauniita ja muodikkaita äitejä, komeita isiä ja hienoja lastenvaunuja. Moni ystäväni potee vauvakuumetta tai pikemmin perheettömyysepätoivoa. Minulle ajatus on ainakin toistaiseksi vieras. Vauvat ja lapset ovat kivoja, mutta en halua omaa ainakaan tällä hetkellä. Kaverin touhuneitiä on kiva kuljetella ja kasvua kiva seurata.

Osa yhteisistä ystävistämme ei pysty kestämään tuttavapiirin vauvabuumia. Siksi muutama vanha ystävä ei ole käynyt lainkaan katsomassa esimerkiksi touhuneitiä. Eräs ystävätär saa berserkkiraivarin heti, jos kuulee jonkun tuttavan olevan raskaana. Hän on yrittänyt lasta miehensä kanssa reilun vuoden, ja kaikki muu on hautautunut lapsiasian alle. Hänen seurassaan saa varoa puhetaan, ettei laukaise maanjäristystä.

Vauva nukahti syliini. Pieni nyrkki piti kiinni huivistani ja suu mussutti unissaan. Olen usein pohtinut, että työni vuoksi en hakua lapsia. Nuorten kanssa työtä tehdessään joutuu niin usein pohtimaan, miksi niin moni nuori elää oloissa, joissa nyt elää.