Perjantai-illan treffit pakastimen kanssa

Olen oikeasti todella keski-ikäinen matami, pakko kai myöntää. Koko aamun leivoin raparperipiirakkaa ja puolukkakakkua. Sitten laahasin kaverille mehuja, siivosin ja hössötin.

Illan tullen päätin tehdä jotain tosi fiksua ja filmaattista, vaikka minua houkuteltiin viettämään hauskaa iltaa hyvässä seurassa. Koska olen tällainen kääkkä, valitsin perjantai-illan ratoksi pakastimen sulattamisen, sillä pitäähän parka sulattaa, jotta vain taas ladata sen täyteen itse kerättyjä tai torilta ostettuja herkkuja. Raparperit saapuvat ensin, sitten mansikat ja vadelmat sekä lopulta herukat ja puolukat.

Aloitin sentään sulattimisen hieman sluibasti nykäisemällä hökötyksen irti seinästä, nappaamalla limsapullon evääksi ja kipaisemalla Kallion Eiraan puistoistuntaan. Seurassa olisi viihtynyt pitempäänkin, mutta pakastin kutsui. Moinen valinta aiheutti yllättäen hilpeyttä sekä ihmisissä että eläimessä (rapsutukset vaan Viiville!).

*

Nyt on pakastin sulatettu, värjätty pää kuivuu hiljalleen. Iltarauhaa häiritsee ikävästi tylsä bassolinjajumputus uudestä lähibaarista. Metakasta päätellen asiakkaina on jengiä, jonka keski-ikä on noin 15 vuotta. Great. Luulin, että tiiviisti rakennetulla kaupunkialueella terassit tyhjenevät iltakymmeneltä, mutta siellä se jengi edelleen killuu. Pitääpä tarkistaa asia, sillä ajattelin kuitenkin nukkua yöni jatkossakin. Siksi paljon on tässä elämässä tekemistä.