Kävin tänään hyvin lähellä taivasta. Kuljeskelin, ihailin, nuuskin, koskettelin, katselin ja yritin epätoivoisesti valita. Vaikka tämä lähellä taivasta olevan paikka on maksullinen, on se silti ihana. Sen taivaan lähitason nimi on Akateeminen kirjakauppa.
*
Kuten olen ehkä joskus ennenkin maininnut, rakastan antikvariaatteja, kirjakauppoja ja kirjastoja - siis ylipäätään paikkoja, joissa on paljon kirjoja. On myös ihanaa tutustua tuttavien kirjahyllyn sisältöön tai ihailla ylipäätään yksityiskoteja, joissa on paljon kirjoja.
Olen kasvanut kirjojen keskellä; vanhempani ovat aina lukeneet valtavasti. Minulle on lapsesta asti luettu paljon, lapsuudenkotini pursuaa/pursusi kirjoja, tie kirjastoon oli lyhyt ja tuttu ja kaikki synttärilahjani olivat kirjoja. Viihdyin kirjojen parissa pitkiä aikoja ja luin monet teokset kotini kirjahyllystä ihan liian aikaisin. Steinbeckin Punainen poni jäi ikuiseksi traumaksi, sillä luin sen alle 10-vuotiaana. (Otin sen hyllystä, koska se oli ohut...) Äiti-parkani yritti vahtia lukemisiani (sain lähes hysteerisen kohtauksen em. kirjasta), mutta mitenpä hän olisi pysynyt ahmimisikäisen perässä. Kun vielä podin lapsena univaikeutta ja vietin yöt lukien, koska uni ei tullut, luin varsin kovaa vauhtia...
Lukeminen on muutenkin parasta rentoutusta. Kirja sopii niin sohvannurkkaan, puistonpenkille, junaan, lentokoneeseen kuin työmatkalle. Joskus luen jopa baarissa kaveri odotellessani, mikä usein aiheuttaa lievähköä kummastusta. Minulla on nimittäin useinmiten kirja mukanani. Sain kerran ainakin kolme kutsua liittyä eri seurueisiin, koskan "minä-parka" olin yksinäisyyden vuoksi pakotettu lukemaan.
*
Akateemisen pokkariale viekotteli minut ja ystävättäreni jälleen kerran. Niin kauan kuin alea riittää, olen vaarallisilla vesillä Espan kulmilla. Nytkin yritimme kaartaa kunniakkaasti kauempaa, mutta jokin veti meitä sisälle. Sisätiloissa siunasin vain ja ainostaan sitä, että electron-kortti oli himassa ja laukussa vajaat 40 euroa käteistä. Tietysti tuli sitten ostettua sillä lähes koko rahalla, mutta kuitenkin...
Hipsuttelin autuaana kotiin kirjakassin kanssa, asetin kirjat huolekkaasti sohvalle ja hykertelin. Yksi oli pakko ottaa mukaan salille lähtiessä. Lämpätessä luin jo täyttä häkää. Onneksi maltoin sentään treenata kunnolla ennen palaamistani taas kotiin ja kirjan ääreen.
*
Hyvä kirja + loistomusiikki + tieto Tuskan läheisyydestä + upeasävyinen taivas + kaverin corgi kylässä + syöty liikaa jätskiä = aikas kiva!
Kirjoitettaessa soi Nevermore, Amorphis, The Gathering, Tristania, Tiamat, Apocalyptica
3 kommenttia
liquidsunshine
12.6.2009 20:20
Mä just tänään muistelin yhtä kesää ala-asteella (nyk. tietenkin alakoulu, toim.huom.), jolloin pyöräiltiin melkein joka arkipäivä kirjastoon kaverin kanssa. Oli aika mahtista :) Kirjojahan ei siis voi olla liikaa, mutta on ne muuttaessa ehkä snadisti hankalia x)
Vastaa kommenttiin
irga
12.6.2009 22:15
Päh, kirjat on aina ihania. Muuttaessa ne on kyllä helpompi kuin 24 hengen perintöastiasto, viinikellarin viinit, 15 iltapukua tai flyygeli... :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 10:47
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin