Persoonaa peliin

Me ihmiset olemme älyttömän pinnallisia olioita, vaikka mitä muuten kauniisti väitämme. Minä kärsin kamalia tuskia viikonloppuna Sedulassa, kun sinne kaverien vetämänä jouduin. Naapurini taas oli joutunut hevikapakkaan ja potee kuulemma vieläkin krapulan lisäksi metalliallergiaa.

Kumpikin meistä suhtautui excuunsa nihkeästi. Minut suurin piirtein työnnettiin hyperventiloivana ovesta sisään ja naapurini taas oli vogoteltu sisään ilmaisella viinalla.

Minä seisoin vauhkona pröystäilevän sisustuksen keskellä ja yritin etsiä tikapuita taivaaseen tai maan pinnalle; naapurini yritti keskustella keskellä murinaa ja korinaa. Kun minä tunsin itseni Tuska-festareilta karanneeksi, oli naapurillani samanalainen olo kuin hipillä Mayhemin keikalla.

Excumme tulokset tosin erosivat. Minä suorin aikaisin kotiin lähes selvänä ja hyvin palelevana ja autoin samalla yhden puolitutun himaan. Se kosi Hakaniemessä, mutta sai rukkaset.

Naapuri oli autettu kotiin taksilla hieman heikossa hapessa ja voi kovin huonosti vielä tänäänkin, kun näimme pikaisesti. Se oli menossa kuultavan kalpeana treffeille jonkun goottipitkätukan kanssa. Väri ainakin lupasi hyvää miehen valloitukselle. :)