Sovituskopissa

Inhoan vaatteiden ostamista. Koska olen kaikkea muuta kuin pieni, sievä, standardikokoinen ja -makuinen, on kaupassa joskus suru puserossa. Minulla on varsin tarkka käsitys ihannevaatteideni tyylistä ja kelpuutan vain muutaman värin pukeutumiseeni. (Ihan rehellisesti sanottuna, käytännössä vain yksi kelpaa...) Koska työni säätelee pukeutumistani jonkin verran, minun pitää pohtia aika tarkkaan ostoksiani. Kenkäostoksilla tosin voi irroitella kunnolla, kunhan selviän seisomisesta, juoksemisesta ja liukkaista mäistä popoissani.

Ajelehdin eilen pitkin keskustan vaatekauppoja pohtimassa jotain huokeaa ja kivaa bilevaatetta, sillä tiedossa on parit hauskat syyskemut ja virallisempaakin tilaisuutta. Kävin siis harrastelemassa ankeriasmaisia eleitä, kirouksia ja voihkauksia eri paikoissa. Katkerin tilanne on silloin, kun jokin vaate on aivan ihana ja sopiva, mutta maksaa hunajaa. Sitten pohtiva neiti jättää vaatteen varaukseen ja miettii, että raaskiiko sittenkään...

Vaateostoskierros ei ollut pelkkää tuskaa. Varauksessa ovat niin kivat kengät, tyylikäs jakku kuin turhamainen toppikin. Päätin ostaa itselleni yksinkertaisen, mutta kauniin turhan topin, joka ei maksa liikaa. Varauksessa oleva ihanuus muuttuu moneksi, joten sen voisin hankkia. Myös sisäinen pieni piru vaatii hankkimista, sillä joku kundiparka oli kävellä päin kaupan tolppaa, kun astelin sovituskopista ulos. Siinä topissa kenen tahansa cleavage on kunnossa. :)