Salmi

Istuin laiturilla ja katsoin sumuisen salmen yli vastarannalle. Tiesin matkan olevan kahlattavissa, vaikka vesi on kylmää ja matka pitkä. Lähdin kahlaamaan, vaikka sain paljon viisaita neuvoja paremmista tavoista toimia.

Olen kaatunut monet kerran veteen rähmälleni. Olen maannut vedessä uupuneena ja ajatellut, että paskat, antaa virran viedä. Välillä olen istunut vedestä esiin pistäville kivenmurikoille tuijottamaan katkerasti vastarantaa.

Nyt matkaa on enää vähän jäljellä. Jos on. Sumu on edelleen sakeaa.

Matkallani olen oppinut olemaan luottamatta mihinkään. Olen oppinut epäilemään. Matkani on opettanut minua olemaan yksin ja luottamaan vain itseeni.

Matka ei ole ollut helppo, ja loppumetreillä pakka on alkanut hajota.

*

Makasin vieraalla sängyllä kaikki olennaisimmat vaatteet päällä eräänä kuulaana aamuna. Avasin silmäni ja tuijotin hämmentyneenä kattoa, julisteita ja taulua. Tunsin, miten joku käännähti vieressäni. Suljin nopeasti silmäni ja tunsin, miten vieras käsi silitti hiuksiani. Avasin silmäni ja tuijotin miespuolista tuttuani hieman hämmästyneenä. Hän tuijotti minua yhtä hämillisenä ja veti kätensä pois. Istuimme siinä sängyllä hieman vaivaantuneina, molemmat luojan kiitos vaatteet suurin piirtein päällä, tukka sekaisin, krapulattomina. Ylähuuleni oli rohtuneesti arka parransängestä, miehellä oli poskipäässään oletettavasti musta viiru silmämeikistäni. Aloimme nopeasti puhua jokapäiväisistä asioista. Hiivin hakemaan lasiini vettä ja siistin kasvojani parhaani mukaan. Kaivoin aurinkolasit kassista. Mies istui ikkunanlaudalla tupakalla ja katseli minua silmät viiruina. Hän heitti röökin ikkunasta ja tuli halaamaan minua lähtijäisiksi. "Mä tiedän, miltä toi tilanne tuntuu. En mä ole ihan samassa veneessä kuin sä, mutta melkein. Oikeasti."

*

Istun pienellä kivellä ja katson sumua edessäni. Käännän pääni ja katson sinne, mistä tulin. Vesi on noussut, lähtöranta ei ole enää edes näkyvissä. Olen sumun ympäröimänä, ainut tieni edessäpäin.

*

Näen takanani niin monia kasvoja, joihin olen törmännyt matkallani. Niin kipeitä, niin ihania, niin tärkeitä, niin kammottavia.

En ole koskaan laskenut hintaa harharetkilleni. En ole pystynyt enkä halunnut. Ihmiset kasvavat eri tahtiin aikuiseksi. Tämän on ollut osa minun matkaani johonkin aikuisuudeksi kutsuttuun. Siihen liittyy paljon tunteita, siihen liittyy paljon muistoja. Sen myötä olen oppinut paljon itsestäni ja ystävistäni.

*

En tiedä, saavutanko rantaa koskaan. Nyt lähden yrittämään. Kahlaan terävässä aallokossa kohti hiljaista rantaa.