Kaksi puolta

Se on sitten kevät. Spinsteritäti ihailee, hihittelee, rakastaa ja pelkää kevään leikkiä ihmissydämillä. Ei omalla sydämellä, onneksi. Spinsteritäti on liian vanha ja kyyninen. :)

Viime viikkojen ja päivien aikana olen saanut katsella ihania ja syvän vaaleanpunaisia tunneilmauksia, suloisen hupsuja tekoja, ihanaa yhteenkuuluvutta ja epätoivoista säätöä. On tutustuttu niin The Heart Collectoriin, Sugar Baby Loveen, Be My Babyyn kuin Leader of the Packiin. Summer Wine vielä odottaa.

Huhtikuu on kuukauksista julmin, mutta julma on toukokuukin. Kesä on toisten mielestä alkanut, toisten mielestä se odottaa nurkan takana. Monille se aiheuttaa ahdistusta: mistä töitä kesäksi, töitä opintojen loputtua, rahaa kesämenoihin, seuraa kesään, fiilistä kesäiltoihin ja onnea elämään.

Odotan kesän ristiriitaisin tuntein. En pidä helteestä tai kuumuudesta. En jaksa Kallion muuttumista yhdeksi suureksi terassiksi tai festarialueeksi, kun varvastossuilla kävely muuttuu extreme-lajiksi melkoisen lasimurskan vuoksi. En jaksa osan kavereista pariutumattomuusahdistusta. En jaksa omaa resistanssiani milloin mihinkin.

Aamuyöllä katselin Kallion yllä suurta ja pehmeää pilveä, joka tuntui hohkaavan pehmeää ja kaunista valoa. Olo oli onnellisen raukea ihanan päivän jälkeen, mutta puhelinsoitto ikävästä tapauksesta pudotti takaisin arkitodellisuuteen. Katsoin suurta pilveä tarkemmin ja huomasin sen reunojen olevan verenkarvaiset. Kun myöhemmin katselin todellisuussirkkelin jälkiä toisen kasvoilla, kevään kauneuden julma puoli todentui ikävällä tavalla.