Sangen tyypillisiä virkanaisia

Ystävättäreni sai vuosisadan hevakan Hesarin "seksimainosliitteestä", mikä se sitten lieneekään. Ehkä postimies oli innostunut siitä niin paljon, että pihisti koko Hesarini. En saanut lehteäni lainkaan, ja työpaikan lehdestä oli jäljellä vain mainoskuvien muokkauksella alkanut C-osa...

Olin töissä myöhään potemassa puhdasta murhanhimoa noin maailman joka toista asiaa kohtaa. Tietsikka temppuili, tarvittavia tavaroita ei ollut saatavilla ja aikataulu ei pitänyt. Juuri kun ajattelin ryhtyä primitiivikarjuntaan, soi puhelin. Haukahdin puhelimeen jotain neandertalilaiselta kuulostavaa, ja ystävätär aloitti lennosta raivoamisensa.

Minulla meni ikuisuus ymmärtää raivon lähdettä. Kun hän tunki samaan lauseeseen ja yhtäläisyysmerkkeihin Hesarin ja pornolehden, päädyin lopullisesti aivan ulalle.

Lopulta selvisi, että lehden välissä oli jokin "tervettä seksuaalisuutta" hehkunut mainoslärpäke, joka sai kroonisessa halipulassa ja hieman muussakin puutteessa kituvan ystäväni raivon partaalle. Neiti oli hölkännyt farkuntakamusten ja puvuntakkien perässä pitkän viikonlopun bileistä toiseen pääsemättä "edes känniseen nuoleskeluun" asti. Sitten aamulla saa selville, että muut saavat, hän ei. (Noin niin kuin karrikoituna...)

Oma viikonloppuni sujui iloisesti ystäväporukassa baarissa ja toisaalta rauhassa kotona, joten olin kenties hieman eri aaltopituudella. Toisaalta ymmärsin kaveriani, jolle vuoden sinkkuus on ollut helvetin esikartano kymmenvuotisen parisuhteen jälkeen. Minä taas olen kroonistanut oman halipulani niin tehokkaasti, että se on paketoitu vaatekaapin ylähyllylle korsetin ja megahamosen viereen. Niille on aikaa joskus vuoden 2010 keväällä. Ehkä. Siihen asti yritän pysyä kaidalla tiellä paijaamalla kaikki Kallion koiria...

Ystäväni haukkuessa Hesaria minä yritin tehdä töitäni ja saada edes joskus trekattua bussipysäkille. Kun lopulta kipitin henki kurkussa ja viime tipassa bussille, oli ystäväni päässyt kiukkuamaan jo Linnan puvuista ja muustakin. Yritin olla solidaarinen ystävä, mutta en vissiin oikein onnistunut, koska kuulostin kuulemma ynseältä.

Onneksi puhelu loppui. Sain hoippua kotiin syömään ja sitten taapertaman pientä iltalenkkiä. Nyt katselen kaipaavasti omaan pientä sänkyäni. Se on minun. Ja vain minun. Ihan yksin. Yesh.

Kirjoitettaessa soi My Dying Bride: Turn Loose the Swans