Summer Wine

Normaaliin työrytmiin palaaminen on aina stressaavaa. Estääkseni itseäni kävelemästä seiniä pitkin olen kaivanut soittolistalle kaikki mahdollisimman nautinnolliset biisit, jotka mahdollisesti rauhoittavat tai pitävät pois sieltä seinältä.

Lopputulos on osittain onnistunut. Osa biiseistä tosin sattuu olemaan melkoisen tunnelatautuneita, joten pahimmassa tapauksessa tulee rauhoittumisen sijasta niiskuteltua tai sitten istuttua lattialla ja harrastettu epämääräisiä kissamaisia purrrr-äänteitä yhdistettynä omituisiin haromisliikkeisiin rouhean miesäänen suuntaan.

Rauhoittumissoundtrackini on monen ystäväni mielestä synkkä, outo ja melankolinen; osa taas ihmettelee, että mitä rauhoittavaa on siinä, kun kaikki universumin äänihottikset huokailevat seireenien lailla turmion tielle (siis baanalle jahtiin).

Olen ehkä aiemminkin myöntänyt olevani oikeanlaisen äänen vietävissä. Tumma, matala, selkeä, ”avoin” ja särötön puhe- ja lauluääni miellyttää kovasti. Olen joskus melkein joutunut hassuihin tilanteisiin vaikkapa kaupassa, kun olen huomannut jonkun puheäänen korvaa miellyttäväksi. Sitä tekee vain mieli jäädä kuuntelemaan senkin uhalla, että aletaan pitää friikkinä kyylänä.

Leonard Cohen, Peter Steele, A.W. Yrjänä, Carl McCoy ja Aaron Stainthorpe ovat äänisuosikkejani miesten puolella, samaten Tomit Koivusaari ja Joutsen. Juuri oikeanlainen death-örinä on myös melkoisen ihanaa (heh...), kuten Stanne ja Åkerfeldt osoittavat. Lee Dorianin ääni on palannut suosikkilistalle vuosien tauon jälkeen, kenties viime aikojen doom-kuunteluiden myötä. Ville Valon ääni taas miellyttää kovasti, mutta Himin musiikki nykymuodossaan sitten ei yhtään. David Coverdalen kohdalla taas surettaa, että livetilanteessa ääni ei enää kestä.

Naislaulajissakin pidän yleisesti matalammasta ja persoonallisesta äänestä. Suurimmat suosikkini ovat vanhoja jazz-laulajia; Ella-, Bessie-, Mahalia- ja Billie-tätejä voittaneita ei ole. Edith Piaf ja Marlene Dietrich ovat myöskin omaa luokkaansa. Nancy Sinatra, Anneke van Giersbergen ja Nina Hagen kuuluvat myös suosikkeihini.

Aion käpertyä sohvalle kuuntelemaan rauhassa ympärilläni soljuvaa musiikkia - toivottavasti sulosointujen avulla nukun hyvin. :)