Syyspäivä

Huomenna pohditaan taas nuorten kanssa työskennellessä vastauksia moniin kysymyksiin. Niitä vastauksia on monia, mutta vaikka vastaukset tiedetään, ne unohdetaan. Hetken aikaa mediassa ja valtakunnan politiikassa puhutaan yleisestä nuorten pahoinvoinnista, pohditaan keinoja ja luvataan rahaan. Asia unohtuu kuitenkin nopeasti, juustohöylä ja leikkuri tarttuvat nykyisinkin hauraisiin rakenteisiin, joita ei koskaan saatu laman jäljiltä korjattua, ja niistä höylätään pois vielä lisää. Seittimäisen ohut turvaverkko on hiutunut lähes puhki.

Moni ystäväni lähtee huomenna opettamaan, tekemään nuorisotyötä tai sosiaalityötä sellaisella median evästyksellä, että näiden olemattomien resurssien puitteissa viime aikojen tragediat olisi pitänyt pystyä ennakoimaan. He kaikki voisivat kysyä, miksi yleinen hyvinvointi nousee puheeksi aina katastrofien yhteydessä. Vuosien laiminlyöntejä ei korjata tukipaketeilla tai puheilla.

Jokaisen nuorten kanssa työskentelevän suurin pelko on se, että sairas ihminen hyökkää nuorten ja työtoverien kimppuun. Siitä muistutettiin tänään raa'asti.