Talvi-illan tanssiinkutsu...

Ryntäsin tänään pitkästä aikaa salillle riehumaan. Tanssitunnilla lämmitellessäni tajusin, että poden mietoa tanssahteluikävää, mikä on minun kyseessä ollessani hieman odottamatonta. Pidän kyllä tanssahtelusta, mutta näytän mielestäni urpoakin urpommalta, ja kohtuuhyvä rytmitaju ei ihan kaikkea korvaa.

Siinä muiden mimmien kanssa keikkuessani tajusin, että ne parin vuoden bollywoodien ja dancehallien paljasjalkakeikunnat ovat muuttaneet jotakin. Peppu ja lantio pyörivät varsin eri tavalla kuin ennen ja askellus tuntui helpommalta. Sitten kuntosalitanssitunnin fitness-tyylisyys alkoi pikkuisen tökkiä. Huomasin kaipaavaani sarjamaisempaa koreografiaa, sirompia liikkeitä ja paljaitten jalkojen mattaa töminää vaihtelevien sisäliikuntatossujen kovan kopinan sijasta. Hämäännyin niin, että olin seota askelissani.

Kotona oli pakko surffailla parinkin tanssikoulun sivuilla ja pohtia, josko aikaa olisi keikkua vyötärönsä parempaan kuntoon. Samaan aikaan voisi sitten muistaa, että vaikka Ankkarockissa huomaakin kaverinsa kanssa, että Amon Amarthin tahtiin voi muuten oikeasti vetää aikas päheitä dancehall- ja bollywood-kuvioita, ne kannattaa jättää tekemättä, ellei halua herättää ei-toivottua huomiota. Onneksi tanssitunneilla oppii myös melkoisin torjuntaliikkeitä.

Nyt pitäisi torjua unta pari tuntia, jotta työt saa tehdyksi...