Tuo tumma nainen...

Siivosin tänään sen, minkä kipeältä ololtani jaksoin. Järjestelin kirjahyllyä ja levyhyllyä. On jännä, miten osasta kirjoista ja levyistä muistaa tarkalleen sen "epookin", mikä itsellä oli aikanaan menossa. Musiikissa sen muistaa ehkä selkeämmin, kirjallisuudessakin löytyy omat muistipiikkinsä.

Musiikki tuo mieleen tunnetiloja pelottavan vahvasti. Heitin puolihuolimattomasti vanhan The Black Leaguen levylautaselle alkaessani lueskella uutta Päivi Alasalmen kirjaa. Jouduin lopettamaan lukemisen kesken, koska en kyennyt keskittymään tarinaan. Tarinan läpi tunki Taneli Jarvan kähisemänä muisto- ja tunnelmamatto.

Makasin sohvalle peiton alla ja lepuutin nuhaista päätäni käsiini samalla, kun mieleni sukelsi menneisyyden kipeänsuloisiin vesiin. Käperryin kyljelleni ja suljin silmäni, annoin musiikin viedä.

Heräsin puoli tuntia myöhemmin. Valveillaolon rajamailla talsin muistojeni lumijälkiä kohti nykyistä hetkeä.

Vaihdon levylautaselle Eternal Tears of Sorrown uusimman, jonka löysin halvalla alesta ja jatkoin kirjan lukemista.