Where have all the good men gone...

Bonnie Tylerin kuuntelu pitäisi kieltää kaikilta äskettäin sydämensä särkeneiltä. Vaikka tädin biisit ovatkin maailman uskomattominta hömppää ja todellista kauhukasarista tukkapoppia, on niissä mahdollisimman iskevät kertsit ja muutenkin paha tapa jäädä päähän soimaan. Tällaisessa vakiintuneessa vanhapiikaolossa vain hihittelee biisille ja lauleskelee sitä melkoisilla kauhumanöövereillä, mutta siinä vereslihavaiheessa voidaan olla pulassa. (Siinä vereslihavaiheessa tosin itkettää pahimmillaan mikä tahansa - paitsi Manowar...)

Kun, sydän (tai ainakin ylpeys) vuotaa verta, on elu melkoista draamaa. Kun Holding out for a Hero aloitetaan pohtimalla, että mihin ovat kaikki hyvät miehet menneet, alkaa vähemmästäkin nyökytellä samaan tahtiin ja vollotella iltansa iloksi. Noloa, mutta niin vapauttavaa. Kai.

Parin vuoden suhteesta lähtenyt kaverini on koonnut itselleen kaksi levyä: vollotuslevyn ja voimautuslevyn. Bonnie Tyler on siinä voimautuslevyllä ja Manowar sillä vollotuslevyllä. Kummallista...