Yep...

Vaikka sitä elääkin aivan älyttömän kuumaa ja kiinnostavaa töihin-kotiin-ruokaa-lenkille-töitä-syömistä-töitä-unta -eloa, sitä on edelleen, kaikesta sairastelurupsahtamisesta ja muusta huolimatta, niin älyttömän hottis, että aamuyön ritarit soittelevat jopa viikolla. Great.

Viikonloppuna oli kivaa. Siksi sitä tuli istuttua autuaan oravan lailla sunnuntaina sohvalla ja luettua, vaikka olisi pitänyt tehdä töitä. Pääsin unille aivan liian myöhään, mutta napsautin kuitenkin kännykän äänettömälle. Pari vanhaa frendiä oli ollut toikkaroimassa sen oloisesti, että pientä liskoa oli odotettavissa. Oikeassa olin. Taas.

Aamulla möngin haudasta nousevan Draculan sulokkuudella ylös sängystä ja suuntasin urheasti kohti kylppäriä. Nassun kampaamisen, pukeutumisen ja pakkaamisen jälkeen nappasin loput kamat mukaan ja suoritin pikaspurtin bussille. Vasta bussissa inspektoin kännykkäni. Kuusi puhelua. Kahdelta eri ritarilta. Ei kiva.

Toinen ritari soitti lounastunnilla ja marisi, kun en ollut vastannut puheluihin. Toinen tekstasi surkeana, että miksen vastannut puheluihin, koska hänellä oli tylsää yösydännä. Itse pohdin, että onpas minulla fiksuja kavereita. Pidin kummallekin keskipahan pedagogisen puhuttelun, joka tehoaa yhtä hyvin kuin länsimainen demokratiapuhe totalitaarisen valtion valtaapitäviin.

Taidanpa laittaa taas kännykän pois päältä...