Tämä lienee viimeistään se kannanotto, joka tuhoaa poliittisen urani, mutta nyt alkaa mennä julkinen keskustelu niin mauttomaksi, etten voi olla puuttumatta asiaan. Kyse on Ylen A-studiossa nähdystä kansanedustaja Susanna Kosken ja työttömän Anna-Maija Tikkasen tapaamisesta Ylen A-studion haastattelussa.
Pöyristyneet kansalaisaktiivit, poliitikot, puoluelehdet sekä pelkät otsikot lehdistä ja sosiaalisesta mediasta lukeneet ihmiset ovat rummuttaneet Kosken empatiakyvyttömyyttä julmetulla vimmalla viimeiset pari päivää. Miksi? Siksi, että Tikkasen vedotessa omiin rajoitteisiinsa edes työn hakemisen esteinä Koski totesi, että kaikilla meillä on rajoitteita.
Asiayhteydestä irrotettuna tuo kommentti toki vaikuttaa siltä, että paha porvari siinä nauraa kurjalle köyhälle, mutta todellisuudessa keskustelua edelsi pitkä pohdinta siitä, miten pitkäaikaistyöttömän ja monisairaankin ihmisen voisi olla mahdollista nostaa elintasoaan omalla työllään. Ja juuri se uskoakseni onkin useimpien työttömien haave, päästä takaisin työelämään ja elättää itsensä omalla työllään. Siksi on niin surullista, että erittäin tarpeellinen keskustelu keinoista työttömien, köyhien ja muiden vähäosaisten auttamiseksi jäi täysin epäolennaisuuksien pimentoon.
Vaikka lause kaikkia koskevista rajoitteista tietysti sinällään on töksähtävä, niin se on myös totta. Huonosta ulosannista huolimatta uskoisin Kosken tarkoituksena olleen ilmaista, että vaikka Tikkasen fyysinen terveydentila on työikäiselle poikkeuksellisen heikko, niin hänellä on koulutus, työkokemusta ja edelleen leikkaava järki, jotka tarvittaessa mahdollistavat monien töiden teon esimerkiksi tietokoneella kotoa käsin.
Markkinaliberaaliin ajatteluun kuuluu olennaisena osana ajatus siitä, ettei kenenkään pitäisi joutua rajoitteidensa takia täysin ulos työelämästä tai muuten mielekkäästä ja aktiivisesta arjesta, vaan jokaiselle voi löytyä kykyjensä mukainen toimi, kunhan työmarkkinoiden annetaan toimia mahdollisimman vapaasti. Ja jos kaikesta huolimatta yksilö ei voi huolehtia itsestään taloudellisesti, niin sitten yhteiskunta tulee hätiin ja takaa tarvittavan määrän apua.
Minusta paras osoitus Kosken empaattisuudesta on nimenomaan se, että hän uskoo Tikkasen rajoitteineenkin olevan kyvykäs työelämään, kunhan järjestelmäämme muutetaan mahdollistamaan monisairaillekin paremmat edellytykset työllistyä. Epäempaattisuutta, ainakin minun mielestäni, on se, että ihminen tuomitaan työkelvottomaksi ja toivottomaksi tapaukseksi, sekä syrjäytetään yhteiskunnasta kietomalla hänet yhteiskunnan tukiverkkoihin niin tiukkaan, ettei niistä pääse edes rimpuilemalla irti.
On myös tärkeää myös muistaa, että useimmiten ratkaisu työttömyyteen tai sen aiheuttamaan köyhyyteen ei ole tulonsiirtojen kasvattaminen, vaan sellaiset työmarkkina- ja sosiaalipoliittiset reformit, jotka takaavat kaikille kohtuullisen perustoimeentulon, mahdollisuuden työllistyä vaihtelevista elämäntilanteista huolimatta sekä työnteon kannattavuuden. Iso osa Kosken höhlällä sanavalinnalla nyt ilakoivista leimakirveen heiluttajista kannattanee itsekin kuvatun kaltaista järjestelmää, aivan kuten keskustelun perusteella myös Tikkanen ja Koskikin, joka on avannut aatettaan aiheesta samassa ohjelmassa varsin järkevästi.
Niinpä Kuplat-ohjelman leikkaus vaikutti aika erikoiselta ottaen huomioon, että sen piti olla kahden erimielisen mahdollisuus avata omaa ajatusmaailmaansa avoimesti keskustelemalla. Kosken ja Tikkasen keskustelu oli parituntinen, ja siinä päästiin selkeästi kohti yhteisymmärrystä esimerkiksi lamaannuttavaa byrokratiaa vähentävän perustulon tarpeellisuudesta. Onkin ihmeellistä, että toimitus oli valinnut korostaa räikeää vastakkainasettelua eikä analyyttistä yhteiskunnallista keskustelua. Totuus tietysti paljastuu vasta, jos koko haastattelu julkaistaan, mutta vahinko julkiselle keskustelulle on jo ehtinyt ikävä kyllä tapahtua, ja kaikki vieläpä Yleisradion toimituksen johdolla.
Leimallinen ongelma nykyiselle keskustelukulttuurille on myös se, että pöyristyjiltä itseltään ei vaadita perusteltuja ratkaisuja kritisoimiinsa ongelmiin. Tässäkään tapauksessa yksikään Koskea ripittävistä kärkipoliitikoista ei ole antanut uskottavaa näkemystä siihen, millä keinoilla työttömiä nostetaan takaisin työn syrjään ja miten köyhät voisivat nostaa elintasoaan? Kaikki poliitikot tietävät, ettei nykyisessä uhrikulttia rakentavassa julkisen keskustelun ilmapiirissä kansanedustajalla ole mitään muuta keinoa antaa itsestään oikeaa kuvaa kuin luvata lisää tulonsiirtoja köyhille.
Koski yritti ratkaisukeskeistä linjaa ja katsokaa miten kävi: Yksi helposti asiayhteydestä irroitettava lause, eikä leimakirveiden lyönneistä meinaa tulla loppua. Nykyisissä pöyristymisorgioissa noitaroviolle joutunut leimataan armotta epäempaattiseksi, mutta oletteko te leimakirvestä heiluttavat miettineet, mitä joukkolynkkaaminen kertoo omasta empatiakyvystänne? Ja mitä luulette, monellako poliitikolla on tällaisten ryöpytysten jälkeen rohkeutta lähteä krivikansalaisen kanssa tällaiseen keskusteluun, kun yksi tahatonkin virhe vie viikoksi jalkapuuhun?
No mitä sitten pitäisi tehdä? Aivan ensimmäisenä toivoisin Anna-Maijan ottavan yhteyttä minuun tai Päivän Byrokraatin Facebook-profiiliin. Juu, tiedän, että se vaatii tietokoneella käyntiä, mutta se on tässä tapauksessa ainoa keino. Joka tapauksessa, olemme löytäneet jo useamman vapaaehtoisen lahjoittamaan tietokoneensa sinulle. Yritimme saada yhteystietojasi Ylen toimitukselta, mutta koska se ei onnistunut, niin toivomme yhteydenottoasi tai jotakuta välittämään viestin Anna-Maijalle. Asia kyllä järjestyy, kunhan saamme linjat kerran kuumiksi. Toivoisin myös teitä katsojia välittämään viestiä eteenpäin.
Mitä tulee järjestelmätason muutoksiin, niin meillä Suomessa olisi tehtävänä pitkä liuta sosiaaliturvaan, työmarkkinapolitiikkaan ja verotukseen liittyviä reformeja. Niiden myötä voisimme poistaa kannustinloukkuja, joustavoittaa eri elämäntilanteissa olevien ihmisten työllistymistä sekä antaa yhä useammalle suomalaiselle mahdollisuuden työllistyä kykyjensä mukaisesti ja rajoitteistaan huolimatta. Videon pituuden takia en malta avata näitä ideoita tässä pidemmälle, mutta osa löytyy jo aikaisemmista videoistani ja osan jäsentelen tekstiksi vasta myöhemmin.
Muuten siitä empatiakyvystä vielä. Juuri empatia on motiivina myös meillä markkinaliberaaleilla poliitikoilla, ei se ole mikään tulonsiirroilla ääniä ostavien populistien yksinoikeus. Minä tiedän, että voin syystä tai toisesta tipahtaa milloin tahansa pahnan pohjimmaiseksi ja jäädä riippuvaiseksi muiden avusta. Ymmärrän myös, että moni kärsii työttömyydestään ja köyhyydestään tavoilla, joista minä en välttämättä ole edes tietoinen. Ja juuri näistä syistä haluan muuttaa järjestelmäämme sellaiseksi, jossa yhteiskuntamme vähäosaisten edellytyksiä työntekoon, hyvään henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja merkityksellisyyden kokemukseen parannetaan.
Juuri empatia muita kohtaan on se syy, miksi minä, monien muiden kataliksi köyhien vihaajiksi leimattujen markkinaoikeistolaisten tavoin, käytän huomattavan määrän vapaa-aikaa kirjoittelemalla käsikirjoituksia, editoimalla videoita, keskustelemalla sosiaalisessa mediassa ja pyrkimällä eduskuntaan tekemään päätöksiä. Siis siitäkin huolimatta, että leivän saisi pöytään helpomminkin, joutumatta kuuntelemaan täysin mauttomia henkilökohtaisuuksia ja taistelemaan tahallaan asioita väärin ymmärtävien räyhänhenkien olkiukkoja vastaan. Uskon, että sama idealismi koskee myös Susanna Koskea ja muitakin kansanedustajia, vaikka keinoista olemmekin omasta mielestämme perustellusti eri mieltä.
Silti, normaalisti äänekkäimmät stereotypioiden ja yleistämisen vastustajat ovat hakanneet niin Kokoomusta puolueena ja kuin koko hallitustakin leimakirveillään. Miettikääpä, jopa eräiden vasemmistopuolueiden puheenjohtajisto maalailee julkisesti kokoomuslaisista kuvaa köyhiä silkkaa pahuuttaan kurjistavina sortajina, joiden mielestä vähäosaisuus on ihmisen omaa syytä. Mikään tuosta maalailusta ei tietenkään ole totta, mutta silti poliittisen vastustajan epäinhimillistämisestä on jostain syystä tullut vasemmistolaisille hyväksytty politiikan teon muoto. Koittakaapa keksiä jokin ihmisryhmä, josta vaikkapa Kokoomuksen puoluejohtaja saisi käyttää moista kieltä joutumatta pyytämään välittömästi anteeksi?
Ja siis ihanko oikeasti jopa vasemmistopuolueiden puheenjohtajia myöten osa ihmisistä kuvittelee kokoomuslaisten olevan pahantahtoisia köyhiä kohtaan? Että kaikista puheistani huolimatta minä silti muka salaa ja aivan silkkaa pahuuttani, toivoisin vähäosaisille kurjuutta vain siksi, että olen esimerkiksi kokoomuslainen tai markkinaliberaali? Koska juuri tätä Li Andersson, Ville Niinistö, Touko Aalto, Aino-Kaisa Pekonen ja niin moni muu vasemmistopoliitikko on nyt julkisesti esittänyt.
Moinen propaganda on niin typerää ja haitallista koko poliittiselle järjestelmällemme, että toivoisin median vetävän myös vasemmistopuolueiden kärkinimiä tilille sanomisistaan. Näin eritoten tällaisessa tapauksessa, jossa epäempaattisuudesta muita syyttävät kansanedustajat yrittävät vahvaa värikynää käyttäen epäinhimillistää poliittisia vastustajiaan.
On todella masentavaa, että äärimmäisen tarpeellinen keskustelu kansanedustajan ja elämän patarouvan käteen saaneen ihmisen välillä tuhotaan tekemällä asiasta täysi poliittinen sirkus. Tällaista vuoropuhelua sosioekonomisen janan eri päiden välillä ei monissa yhteiskunnissa edes harkittaisi, vaikka se varmasti olisi hyödyllistä kaikkialla. Tämä keskustelu oli meille kaikille paikka oppia uutta ja ymmärtää toisiamme paremmin, mutta nyt huomio on keskittynyt metakeskusteluun siitä, miten keskustelua pitää käydä. Siinä sivussa meistä kaikista on lähinnä tullut tyhmempiä, äkkipikaisempia ja aggressiivisempia.
Selkeän imagoriskin ja tarjolla olevien poliittisten irtopisteiden takia varsinkaan poliittisen pyramidin huipulta ei löydy tässä tapauksessa sen vertaa selkärankaa tai sillanrakennuskykyä, että Kosken sanomisia yritettäisiin tulkita muuten kuin kaikkein äärimmäisen pahan kautta. Jokainen näistä räkyttäjistä voisi puolestani mennä peilin eteen kysymään, onko tämä todella se tapa, jolla aikuiset ja vastuulliset ihmiset reagoivat aina, kun on pienikin mahdollisuus ponnistella toisten silmäkuopista oman edun tavoittelemiseksi? Tällaisen julkisen keskustelun kauttako tämä meidän yhteinen Suomi-niminen projektimme, viiden ja puolen miljoonan ihmisen massiivinen hanke, jatkaa onnistumisia hamaan tulevaisuuteen? Enpä usko.
https://areena.yle.fi/1-4435283
https://areena.yle.fi/1-4252568
https://www.facebook.com/ainokaisa/posts/10156422440903817
https://www.facebook.com/niinistoville/posts/1919032038115509
https://www.facebook.com/lindrssn/posts/1918684678166398
https://yle.fi/uutiset/3-10203464
https://www.facebook.com/koskensusanna/posts/2201441653205638
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201805152200945645_pi.shtm
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005681536.html
https://yle.fi/uutiset/3-10206848