Tekopyhyyden rajoja koeteltiin eilen kunnolla, kun kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt pokkasi 30 000 euroa verovapaata palkintorahaa, mutta soimasi juhlapuheessaan ”veronkiertäjiä”. Puheessa vilahteli myös muita kasvottomia vihollisia, kuten ”oikeistolaisia”, ”rikkaita” ja ”uusliberalismi”. Nyt palkittu kirjailija kritisoi suomalaista keskustelukulttuuria sanoen, että ”solvaaminen ja väkivallalla uhkailu ovat normaalia kommunikaatiota”, mutta silti itse yleistää hallituksen ja muut nimeämänsä tahot itse ylläpitämiensä stereotyyppien edustajiksi. Ei Lindstedtin puhe tietenkään ollut väkivaltaa, mutta ainakin minusta puhujanpöntöstä vaikutti verbaalisen konfetin sijaan lentävän polttopulloja.
Helsingin Sanomien haastattelussa Teos-kustantamon tiedottaja Hannele Jyrkkä kertoo, että ”Lauralla on jokaista haastattelua varten eri mekko”. Jos Björn Wahlroos, Eija-Riitta Korhola tai joku muu mahdollisesti uusiovessapaperilla perseensä pyyhkivä yli keskituloinen, tai väärää puoluetta edustava, suomalainen ilmoittaisi vaihtavansa pukua/mekkoa joka haastatteluun, niin media ja apurahoilla elävät taiteilijat mölyäisivät elitismistä, ökyilystä ja köyhien kyykyttämisestä päivätolkulla. Tässä tapauksessa Hesarin toimittaja kuitenkin toteaa: ”Näin pätevän huomaavaista voittajaa kaunokirjallisuuden Finlandialla ei ole aikaisemmin ollut!”
Veronkiertäjiä ja rikkaita kritisoivan Lindstetin rahoitus kiinnostaa skeptistä ajattelijaa. Nopealla googlauksella löytyi seuraavat Lindstedtin kuittaamat apurahat:
Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahasto, 2009, 4 000 €
Taiteen Edistämiskeskus, 2009, 3 000 € (työryhmä)
Jenny ja Antti Wihurin rahasto, 2010, 10 500 €
Koneen Säätiö, 2012, 25 200 €
Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, 2012, 11 000 €
Taiteen Edistämiskeskus, 2013, 5 000 €
Koneen Säätiö, 2013, 23 000 €
Koneen Säätiö, 2014, 22 500 € (työryhmälle)
Alfred Kordelinin säätiö, yleinen edistys- ja sivistysrahasto, 2015, 10 000 €
Te, jotka ette tiedä mistä esimerkiksi Koneen Säätiön tai Jenny ja Antti Wihurin rahaston pääomat ovat alunperin tulleet, niin palautelkaapa mieliin mistä sellaiset nimet kuin Herlin ja Aarnio-Wihuri mahtavat olla tuttuja (Pro-tip: googlaa verotietoja). Lindstedtin kritiikistä huolimatta vaikuttaa siltä, että ”rikkaiden pöydistä putoavat muruset” pitävät erästäkin tuottamatonta työtä tekevää apurahataiteilijaa vaatteissa ja lompakkoaan varsin pulskassa kunnossa.
Erityisen hupaisaa Lindstetin veronkiertojutussa on se, että säätiöt, kuten sijoittamalla pääomansa tekevä Alfred Kordelinin säätiö ja Koneen Säätiö, on vapautettu veroista sijoitustuottojensa suhteen. Sama koskee Suomen Kulttuurirahastoa, jolla säätiönä on yli 1,4 miljardin euron verottamaton omaisuus. Taiteen Edistämiskeskus taas elää Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Veikkauksen (lue: veronmaksajien) rahoilla. Listaan voi nyt lisätä Finlandia-palkinnon, joka luovutetaan saajalleen verovapaasti verovapautta nauttivan Suomen Kirjasäätiön toimesta. Tarvitseeko pienituloisen tuntityöläisen vuosipalkkoja [url=http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Apurahojen_stipendien_tunnustuspalkintoj(34557)]verottomina apurahoina[/url] kuitanneen Lindstetin logiikasta sanoa tämän enempää?
Suomen Kuvalehti toteaa Lindstetistä kertovassa artikkelissaan, että ”Kahdeksan vuotta romaaniaan kirjoittaneelle on turha sanoa, että kirjoita kirjoja, jotka myyvät”. Harvoin sitä kuulee lausetta, jonka kanssa on niin täydellisen eri mieltä. ”Niiden kaikkien, jotka tekevät luovaa taiteellista ja kulttuurista työtä ammatikseen, pitäisi saada taiteilijapalkkaa”, sanoi Lindstedt vähemmän yllättäen Talouselämän haastattelussa vuonna 2007. Nettoveronmaksajia ja voitollisia yrityksiä halveksuvan Finlandia-voittajan olisi kyllä syytä tarkastella omaa retoriikkaansa, kun ehdottaa oman taloudellisen ahdinkonsa lieventämiseksi hänelle räätälöidyn tulonsiirtohimmelin rakentamista.
Lindstetin ällistyttävin kommentti tuli Acatiimin haastattelussa vuonna 2008: ”Kovassa ja tuotteistavassa ilmapiirissä jopa tutkijan itsensä saattaa olla vaikeaa seistä työnsä takana, sillä arvostusta saavat tutkimukset, joista on selkeästi jotakin hyötyä, kuten lääketieteen ala”. Jos tiedostaa itsekin, ettei omasta työstä ole selkeästi jotain hyötyä, niin sen luulisi herättelevän ihmisessä tarvetta itsetutkiskelulle ja jopa kyseenalaistamaan omia uravalintoja hieman kriittisemmin.
Näitä taustoja vasten sitä myös odottaisi, että muiden tuella elävällä ihmisellä olisi edes rahtunen kiitollisuutta veronmaksajilta saamastaan tuesta. Ei tarvitse nuolla kenkiä, kunhan ei sylje silmille.
Älkää ymmärtäkö väärin, kaikesta huolimatta toivon Lindstedtille pelkkää hyvää. Nettoveronmaksajana vain meinaa hieman kismittää, että koko uransa erilaisten julkisrahoitteisten ja verovapaudesta nauttivien säätiöiden tukien hakemiseen perustanut henkilö kehtaa julkisesti hyökätä niitä ihmisiä vastaan, jotka omalla työllään ja maksamillaan veroilla rahoittavat tämän apurahataiteilijan harrastukset. Finlandia-voittajalta odottaisi retoriikan osalta myös hieman konkreettisempaa ulostuloa kuin tuollaista tunteisiin vetoavaa verbaalioksennusta, jossa ei ole argumentteja, saati ratkaisuehdotuksia, edes siteiksi.
EDIT: 1.12.2015 muutettu "pulskassa kunnossa" muotoon "lompakkoaan varsin pulskassa kunnossa".
5 kommenttia
Tieteen harrastelija
30.11.2015 19:40
Työttömänä tutkijana ymmärrän kyllä Lindstetin puhetta. Apurahat eivät ole tärpänneet mutta teen tutkimustani edelleen, koska tämä "harrastukseni" on intohimoni, vaikka siitä ei ekonomista hyötyä kenellekkään olekkaan. Vaihtoehtonahan olisi mennä jonnekin firmaan parantamaan sen valmistamien tuotteiden laatua. Illalla voisi sitten miettiä että mihin valtavan 5000-8000 euron kuukausipalkan saisi kulumaan. Aamulla töihin mennessä voisi pohtia että miksi tuhlaan kaiken potentiaalini tähän turhaan. Ei, en luovuta vielä.
Todellisuudessahan minulla on parempi tilanne mitä taiteilijoilla (tiedemies on yhtä lailla taiteilija, mutta oletetaan selvyyden vuoksi että tiedemies ja taiteilija ovat eri asioita). Minulla sentään on jonkinlaiset mahdollisuudet saada työpaikka, jossa saisin tehdä tutkimustani. Mutta kuka palkkaa jonkun kirjoittamaan kirjoja? Faktatietoa minulla ei ole mutta olettaisin että ei kukaan. Olettaisin myös että kirjailijan tulot tulevat suurelta osin juuri apurahoista. Ja jos onnistuu tekemään suositun kirjan, niin sitten tietty tuloja tulee hieman myös myynnistä.
Ymmärtääkseni mielestäsi tiedemiehen tai taiteilijan pitäisi joko löytää työpaikka jossa he voivat intohimoaan "harrastaa", tai sitten mennä johonkin vaan töihin ja suorittaa intohimonsa töiden jälkeen. Tieteen tai taiteen tekeminen harrastuksena kokopäivätyön jälkeen ei ole helppoa. Toki niinkin voi tehdä, mutta on sanomattakin selvää että siinä tilassa tiede tai taide eivät voi kukoistaa. Tieteen ja taiteen tekeminen on kovaa työtä, se vaatii täydellistä omistautumista. Ihmisiä, joilla on aito intoimo tehdä näitä asioita, ei ole kovin paljoa. Ja silti apurahoja ei ole lähellekkään tarpeeksi heillekkään. Minun puolestani veroja kiertävät yritykset voisivat todellakin maksaa veronsa Suomeen. Tämän hyödyt Suomelle ovat täysin selviä, ja ehkä taide ja tiede saisivat myös enemmän rahaa käyttöönsä.
Lähtökohtaisesti tieteen ja taiteen tarkasteleminen ekonomisen hyödyn kantilta ei ole järkevää, koska ne eivät yksinkertaisesti ole asioita joiden tulisi tuotta ekonomista hyötyä. Mitä hyötyä niistä sitten on? No, ne ovat modernin sivilisaation kulttuurin perusta. Niiden hyöty on siten erittäin selvää. Verottomien apurahojen saaminen rahastoilta, jotka eivät myöskään veroja maksa, on tässä valossa mielestäni erittäin hyväksyttävää. Ei kulttuurilla ole hintaa. Olisi mielenkiintoista tietää mitä tapahtuisi, jos tiedemiehet ja taiteilijat vaan lakkaisivat tekemästä sitä mitä he parhaiten tekevät. Mitä tapahtuisi jos suurin osa kulttuuria edistävistä asioista vain jämähtäisivät paikoilleen? Kuinka kauan menisi, ennenkuin median suurin puheenaihe olisi kulttuurin rappio ja ihmismielen taantuminen? Jos Isaac Asimovin ja George Orwellin loistavat teokset antavat mitään osviittaa, tähän menisi ehkä jopa satoja vuosia. Rehellisesti sanottuna uskon että tämänsuuntainen kehitys on jo hyvässä vauhdissa, vaikken osaakkaan sanoa että milloin se on alkanut.
PS. Huomauttaisin vielä että apurahat ovat verottomia n. 20 000 euroon saakka (per vuosi). Ylimenevästä osasta täytyy veroja maksaa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tere Sammallahti
1.12.2015 15:29
Henkilökohtaisesti näen merkittävän eron tuetun taiteen ja tieteen tekemisessä. Siitä premissistä en aivan kaikkea kirjoittamaasi allekirjoita. Kiitos kuitenkin asiallisesta ja hyvin perustellusta viestistäsi.
kiitoskaunis
30.11.2015 20:12
Loistava kirjoitus!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Teemu Kaunela
1.12.2015 22:06
"Lindstedtin kritiikistä huolimatta vaikuttaa siltä, että ”rikkaiden pöydistä putoavat muruset” pitävät erästäkin tuottamatonta työtä tekevää apurahataiteilijaa vaatteissa ja lompakkoaan varsin pulskassa kunnossa."
Mitä tässä tarkoitetaan "tuottamattomalla työllä"? Tarkoitatko että se on taloudellisesti tuottamatonta, vai että se ei kirjaimellisesti tuota mitään? Ajatteletko siis, että taiteen tekemisellä ei ole lainkaan arvoa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tere Sammallahti
16.12.2015 10:04
Taiteen tekemisellä on vain se subjektiivinen arvo, jonka ko. taiteen kuluttaja sille antaa. En minäkään väitä, että blogauksillani on muuta arvoa kuin sen, mitä niiden lukijat sille antavat eikä nähdäkseni Lindstedt voi vaatia omille teoksilleen sen kummempaa arvoa. Minun kirjoitteluni ei tuota myöskään taloudellisesti mitään, mutta ainakaan sitä ei tarvitse tukea verovapailla apurahoilla tai sosiaalituilla.