Nainen vedenjakajalla

Nännimäinen ja Suoyrjö ovat kuitenkin opiskelijoiden ja Raasu ja Nännimäinen eläkeläisten mielestä epämiellyttäviä sukunimiä. Myös Jortikan kummankin ryhmän edustajat kokivat epämiellyttävänä sukunimenä.
Näitä sukunimien herättämiä mielikuvia on työstänyt pro graduksi Tampereen yliopistolla Essi Järvinen. Hänen nimensä minä koen miellyttävänä.
Voipi olla, että suomalaiset jotenkin sympatiseeraavat veteen liittyviä mielikuvia, sillä molemmat tutkimusryhmät olivat kokeneet miellyttävinä esimerkiksi nimet Tunturipuro ja Aaltonen.
Lisää näistä mielikuvista voi lukea Aikalaisesta, Tampereen yliopiston lehdestä.
Minä olen joskus huvikseni miettinyt sitä miten sukunimet ovat myös enteitä esimerkiksi ammatin valinnalle. Ajatelkaa nyt vaikka Maikkarin meteorologi Pekka Poutaa tai tunnettua puutarhuria Aarno Kasvia.
Tuttavapiirissäni on myös eräs herra nimeltään Valtanen ja ammatissa, jossa voi käyttää paljon valtaa.
Ja selvähän se on, että Krista Lähteenmäen on kivuttava suksillaan mäkiä ylös ja laskettava alas.
Huvittavaa on myös se, että mestariarkkitehtimme Alvar Aalto suunnitteli rakennuksiin paljon aaltoja.

Arkkitehtiystäväni Jose Afonso keksi oivan idean auttaakseen ihmisiä näinä taloudellisesti ankeina aikoina. Sitä voi nimittää sosiaaliseksi ideaksi.
Kun hänellä oli suunnitteilla Portugalin kaupunkiin Alcobacaan pankin talo, hän valjasti työhön mukaan läheisen koulun oppilaita.
Hän oli huomannut, että koulussa kärsittiin taloudellisesta kriisistä ja apua tarvittaisiin. Hän meni kysymään, olisivatko oppilaat ja koulu halukkaita yhteistyöhön. Jo vain olivat.
Niinpä ystäväni ehdotti pankille, että se kustantaisi hankkeen. Pankin tuli rahoittaa oppilaiden valmistamat seinälaatat. Agricola-pankki, joka kuuluu Portugalin toiseen suureen pankkiketjuun, suostui rahoittajaksi.
Niin oppilaat valmistivat pankille kolme vuotta kauniita seinälaattoja ja pankki maksoi heille. Arkkitehti ei saanut tästä mitään taloudellista hyötyä, vain kauniit ja ainutlaatuiset seinät suunnittelemaansa varsin kauniiseen taloon. Laatat ovat erilaiset eri kerroksissa.
Oppilaiden itsetunto kasvoi koulun saaman taloudellisen tuen lisäksi ja he olivat sitten myös ihastelemassa rakennusta ja aikaansaannoksiaan, kun talo oli valmis. Se on ollut myös kaupunkilaisten mieleen.
Tällaista arkkitehtuuria kutsun sosiaaliseksi arkkitehtuuriksi.