Nainen vedenjakajalla

Töölöön, Taivallahden alueelle on syntymässä arkkitehtonisesti yksi Helsingin kiinnostavimmista kortteleista, ellei kiinnostavin. Kun Meanderin puromaisesti kiemurteleva talo on valmis rakentaja oletettavasti aloittaa viimeisenkin alueen talon saneerauksen asunnoiksi ja Suomen Ympäristökeskus muuttaa pois entisestä Yleisradion talosta.
Ensimmäiset uudet asunnot vähän yli l0 vuotta sitten valmistuivat Merikannontielle ja Kesäkadulle ja päättyivät Mechelininkadulle. Timo Vormalan nerokas kaareva muoto meren tuntumaan suunnitelluille rakennuksille hivelee silmää. Lasitalojen suuret parvekkeet antavat asukkaille mahdollisuuden nauttia ympäröivästä luonnosta maksimaalisesti. Alueella aistii niin hohtavan valkoiset hanget, syysmyrskyt ja kevään heräävän vehreyden sekä ruskan värit. Myös neljän talon keskelle jäävässä entisessä Yleisradion puistossa on vanhoja puita ja kauniita kallioita sillä alue on jätetty mahdollisimman luonnonmukaiseksi ja maisema-arkkitehti on lisännyt kasvullisuutta sitä kunnioittaen.
Taivallahden entisen kasarmin talot on saneerattu funkis ulkomuotoa kunnioittaen. Hohtavan valkoiset talot ovat todella kauniita ja suuret ruutuikkunat antavat kivaa ryhtiä ja näyttävyyttä. Vaikuttaa siltä että sekä liiketilat että asunnot ovat myös hyvin toimivia. Suuri pihamaakin on hahmottunut ja vihertynyt.
Kiasma-arkkitehti Steven Hollin suunnittelema Meander asuintalo täyttää sitten loput korttelin tilasta. Ennakkomarkkinoinnin mukaan taloon tulee paljon pieniä asuntoja, joten kaupan luulisi käyvän korkeista hinnoista huolimatta. Asuinmukavuutta on lisätty suurilla parvekkeilla ja tilaa pieniin asuntoihin saatu jättämällä sauna pois. Joissakin kohdissa polveileva talo näyttää olevan aika lähellä muita alueen taloja mutta vanhoja puita kaiketi jää tämänkin rakennuksen ympäristöön.
Koko korttelissa kivaa on juuri se, että vanhoja viheralueita ja puita on säilytetty niin paljon kuin mahdollista. Siten vältytään siltä alastomuudelta joka on tyypillistä uusille asuinalueille, joille puut vasta istutetaan ja joiden kasvua joltisenkin kokoiseksi asukkaat joutuvat odottamaan kymmenkunta vuotta. Vehreät piha-alueet on mahdollistanut autojen vieminen talojen alla sijaitseviin halleihin.
http://www.meanderhelsinki.fi/

Joko sinä elät keskustoituneella alueella? Minä elän. Minulla ovat kaikki tarpeelliset toiminnot lähellä ikään kuin asuisin pienessä kylässä, jossa matka eri pisteisiin hoituu vikkelästi.
Termin ”keskustoituminen” on lanseerannut YIT:n kestävän kaupunkikehityksen johtaja Juha Kostiainen kuvaillessaan tulevaisuuden kaupunkeja.
Niissä asutaan, työskennellään, käydään ostoksilla ja harrastetaan yksillä ja samoilla kulmilla. Tämä kuvastaakin Kostiaisen mukaan kaupungin alkuperäistä ideaa.
Keskustoitumisesta johtuen ihmisten kulkeminen muuttuu kevyen liikenteen suuntaan. Ja se rakentajien, kaupunkisuunnittelijoiden ja poliitikkojen on syytä tiedostaa.
Eilen totesin jo erään esimerkin tästä. Erään reittivenelaiturin kylkeen kaupunki oli pystyttänyt tukevan pyörätelineen, johon saa kulkupelinsä lukittua asiallisesti.
Kävelijöitä pitäisi muistaa nykyistä enemmän. Kävelyreittien tulisi olla turvallisia ja viihtyisiä. Olen huomannut tämän ihan omien valintojeni kautta: kävelen mielellään sellaista reittiä jossa vilkasliikenteistä ajoväylää ei tarvitse ylittää. Siispä yli- tai alikulkusiltoja voisi olla enemmän kuin nyt on.
Niin ikään valitsen, eilen viimeksi, reitin, jonka varrella on kaunista vihreää maisemaa tai merta sen sijaan että kävelisin ajoteiden vieressä. Ei haittaa vaikka vihreä reitti olisi vähän pidempikin kuin pakokaasuilla kyllästetty katu.
Kevyen liikenteen väylillä pitää tietysti olla penkkejä ja mieluusti taidetta virikkeeksi. Hyvin tehdyt graffititkin kelpaavat.
On ollut mukava havaita kuinka monet rakentajat ovat koristaneet työmaidensa alueita ympäröivät aidat maalauksilla. Niissähän voi olla vaikka informaatiotakin kuten tulevan Helsingin keskuskirjaston työmaata reunustavilla aidoilla on.
Näillä keskustoituneilla alueilla tuskin tulee olemaan autojen pakokaasuja yhtä paljon kuin nyt monien kaupunkitalojen ympäristössä on. Tämä johtuu taloyhtiöiden vuokrattavista kimppa-autoista ja sähköautoista. Mutta tähän nyt menee vielä hyvä tovi.

Kiirehdin ystäväni kanssa heti ensimmäisenä kesäpäivänä Hietsun uudistuneeseen kahvilaan lounaalle. Ruoka oli hyvää ja sen kanssa maistui lasillinen viiniä. Kaarevista näköalaikkunoista oli mukava katsella merta ja nuorten lentopallopeliä. Kahvit nautimme ulkona pihapöydän ääressä auringon paisteessa.
On kiva että Hietsun kahvila avautui jälleen, sillä Töölössä on ollut pulaa, eritoten iltaisin, kahviloista. Mutta vuoden sisällä tilanne on mukavasti kohentunut.
K-supermarket Kasarmin kahvilassa moni nauttii ostosretken jälkeen kahvin ja pullan tai piipahtaa vasiten lounaalle. Keittolounas on edullinen ja riittävä. Myös Kasarmi ravintolaan voi mennä vain kahville tai sitten kesällä myös popsimaan pihagrillin antimia.
Tenniskentän Taiviksen tarjonta on kilpailun myötä kohentunut ja paikkaa ehostettu tuomalla esimerkiksi aurinkovarjoja lisää terassille.
Myös Meritalli kahvilaa Taivallahden rannassa on stailattu. Se on suosikkikahvilani merenäären sijaintinsa vuoksi. Helteisimmälläkin säällä siellä on leppoisaa istuskella, koska vanhat suuret puut varjostavat liialta paahteelta.
Punaisen kahvilamökki Regatan ihmiset tuntevat herkullisista jättisuurista korvapuusteista, sillä sana on kulkenut.
Nämä kahvilat on enemmän ja vähemmän meren tuntumassa. jonne tietysti kesällä ihmiset kiirehtivät. Mutta sisemmällä Töölössä on myös kahvilatoimintaa kuten Picnic ja Korjaamo kirjaston liepeillä torin tienoon kahviloita unohtamatta.
Menestystä toivon kaikille myös talvisajaksi.

Joutuessani viettämään hiljan tunnin Pikku Huopalahdessa kävelin ympäriinsä Huopalahden rannalla ja lahteen vievien purojen varsilla. Lukuisat hauskat veistokset hämmästyttivät ja ilahduttivat siellä minua.
Pikku Huopalahti on kasvanut 30-vuotiaaksi. Ja se vaikuttaa varsin viihtyisältä alueelta. Nurmikkokentät ovat kaiken kansan käyskeltävissä ja viehättävät pienet sillat kaartuvat purojen yli. Nurmikolla tallustellessa voi törmätä hauskoihin puisiin eläin- ja ihmishahmoihin.
Jäin miettimään miksi vastaavaa maisema-arkkitehtuuria ei ole esimerkiksi Töölössä, jossa on paljon puistoja. Töölön puistoissa on vain arvokkaita veistoksia mutta hauska, helposti lähestyttävä taide puuttuu.
Esimerkiksi Arabiassa ja Huopalahdessa veistokset ovat lähellä ihmisten jokapäiväisiä kävelyreittejä ja lasten leikkipaikkoja. Näin lapsetkin tutustuvat taiteeseen luontevasti, pelkäämättä.
Huopalahden veistokset ovat ystävällisestä materiaalista puusta, jota on kiva tunnustella. Siitä saa aistinautintoa.
Puu on nyt arkkitehtuurissa niin sanotusti tapetilla. Sen käyttöä toivotaan lisättävän. Veistospuistot olisivat yksi mahdollisuus.
Veistospuistojen luominen työllistäisi myös taiteilijoita, joilla kaiketi on niukasti töitä näinä aikoina.

Yksin asuvien määrä lisääntyy vääjäämättömästi. Sitä pidetään yleisesti huonona trendinä. Silloin viitataan esimerkiksi yksin asuvien asumisen kalleuteen ja yksinäisyyteen.
Kumpaakin on kuitenkin mahdollista ehkäistä ja vähentää. Ja keinoja on keksittävä, koska yksin asuminen yleistyy. Ennusteen mukaan vuonna 2050 yksin asuvia voi Suomessa olla jo 1,6 miljoonaa henkilöä. Nyt jo joka toisessa helsinkiläisessä asunnossa on vain yksi asukas.
Kävin tulevaisuuden asuntoalueella, jossa tämä trendi on otettu huomioon. Tässä muutama esimerkki.
Alueelle, jonne ensimmäiset asukkaat ovat jo muuttaneet, tulee muiden muassa erilaisia harrastusmahdollisuuksia, joissa tapaa muita ihmisiä. Siellä on jo kuntosali, viljelypalstoja, mahdollisuus osallistua työpajoihin ja opintopiireihin.
Asumisen kalleutta taas vähentää alueelle rakennettava yhteinen parkkitalo, josta ei tarvitse ostaa osakkeita vaan vain vuokrata autopaikkoja. Omat kasvitarhat taas pienentävät ruokalaskua. Ja parvekkeet ovat joissakin taloissa niin isot, että hyvin voi vaikka tomaattia ja salaattitarpeita istuttaa niille kasvamaan.
Tutkimuksissa on havaittu myös ehkä yllättävä ilmiö. Asukkaat eivät välttämättä halua osallistamista ja naapureihin tutustumista perinteisissä talkoissa vaan taloyhtiön töitä nuoretkin asukkaat teettäisivät mielellään palkatuilla työntekijöillä.
Sellainen ei maksa järin paljon jos halukkaita on runsaasti. Asun itse taloyhtiössä, jonka nurmikoita ja kukkaistutuksia hoitaa usean talon yhdessä palkkaama puutarhuri. Se ei ole kallista pekkaa päälle. Vältymme myös kevät- ja syystalkoilta.
Aihetta käsitteleviä tutkimuksia löytyy sivustolta http://www.yksinkaupungissa.fi

Nyt on syytä painaa mieleen sana modaliteetti. Se on näet tapetilla jo muutamissa tutkimuksissa ja tulevaisuudessa yhä enemmän julkisessa keskustelussa.
Modaliteetti tarkoittaa Aalto-yliopiston professori Kimmo Lapintien mukaan tiedossa olevia ja saavutettavia mahdollisuuksia. Hän kirjoittaa asumisen ja työnteon modaliteeteista Chydenius-lehdessä.
Käytännössä hieno ilmaisu tarkoittaa sitä että nykyisin meillä on yhä useammin mahdollisuus asua ja työskennellä useammassa kuin yhdessä paikassa ja lisäksi nämä paikat voivat muuttua silloin tällöin. Tutkijat haluavat selvittää mitä tällainen elämänmeno tarkoittaa yksilöille ja yhteiskunnalle kuten asuntojen ja julkisten tilojen rakentamiselle ja urbaanille ympäristölle.
Minulla oli elämäntilanne, jossa surfasin kolmen asunnon väliä. Yksi oli silloinen koti, toinen työpaikka ja kolmatta, toisessa kaupungissa olevaa huoneistoa, remontoitiin tulevaksi kodiksi.
Tällainen kolmiyhteys oli ajatuksellisesti kiintoisa. Kun lähdin aamulla kodista, ajatukset kävelymatkan aikana siirtyivät toisessa asunnossani oleviin työasioihin. Ja kun matkustin toiseen kaupunkiin, remontin vaihtoehdot pyörivät mielessä. Liikkuminen siis mahdollisti erilaiset identiteetit: yksityisen, työskentelevän ja tulevaisuuden minän. Juuri liikkuminen helpotti niiden eriyttämistä ja teki elämästä mielenkiintoisen, rikkaan.
Haittojakin kolmiyhteydestä oli. Joskus työasia saattoi kotona painaa päälle mutta koska faktat olivat jääneet työasunnolle, asia vain muhi päässä enkä saanut sitä ratkaistua. Samantapaisia pulmia koitui remontoitavasta asunnosta. Esimerkiksi olisi pitänyt puhelimitse selittää sen jokin mitta myyjälle vaan paikan päällä kun en ollut asia ei hoitunut.
Identiteetin muutoksesta kertoi myös Portugalissa tapaamani britti, joka sompaili niin ikään kolmen asunnon välillä. Portugalissa oli jo iät ja ajat ollut kesäasunto ja paljon työhankkeita. Se oli lähinnä hänen kotinsa. Monacossa oli kakkosasunto, yksityisin hänen asunnoistaan, jossa hän myös nautti vapaa-ajasta. Ja Lontoossa oli asunto jonka hän edelleen halusi pitää koska lapset asuvat Lontoossa.
Hän ei halunnut lentää näiden asuntojen välillä kuin pakolliset matkat vaan valitsi mieluummin laiva- ja automatkat. Niiden aikana hän siirtyi sitten mielessään identiteetistä toiseen.
Me puhuimme näistä modaliteeteista ja totesimme saman: ne rikastuttivat elämää.

Elämäntapamuuttajat eivät näemmä juuri muuta elämäntapojaan ulkomailla oleskellessaan. Siltä näyttää ainakin professori Pirkko Pitkäsen johtaman tutkimuksen mukaan.
Hanke kuuluu EU:n Eura net puiteohjelmaan, jossa on mukana 12 maata ja noin 30 tutkijaa. Suomen osalta selvitettiin kuinka Thaimaahan tilapäisesti muuttavat suomalaiset kokevat tilanteensa: miten esimerkiksi lait ja säädökset tai kansainväliset sopimukset vaikuttavat ylirajaiseen liikkuvuuteen. Suomalaiset viettävät Thaimaassa vajaat puoli vuotta pysyäkseen kotimaan sosiaaliturvan piirissä.
Itse olen asunut tilapäisesti Tunisiassa, Espanjassa ja Portugalissa. Kokemukseni suomalaisia seurattuani ovat samantapaiset kuin tutkijalla.
Suomalaiset matkustavat samaan paikkaan vuodesta toiseen ja viihtyvät siellä sitten toisten suomalaisten seurassa. Eipä silti, näin näyttävät käyttäytyvän myös monet ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset, joita olen niin ikään seurannut.
Tällainen elämäntapamuutos on minulle aivan vieras. Tavoitteeni on näet tutustua nimenomaan siihen maahan johon olen muuttanut tilapäisesti. Haluan paikallisten ihmisten kertovan elämästään ja näyttävän arkeaan ja kiinnostuksensa kohteita.
Siten olen tutustunut erilaisiin kulttuuri- ja uskontonäkemyksiin ja tapoihin. Niinpä vaikka Arabikevään alku Tunisiasta tuntui aika luontevalta koska olin nähnyt ystävieni työttömyyttä ja näköalattomuutta ja maan luonnonvarojen köyhyyttä sekä poliisien mielivaltaiselta vaikuttavaa käytöstä. Nämä faktat eivät ulottuneet aidatuille alueille, joilla ulkomaalaiset turistit asuivat suojassa paikallisilta tai golfkentille, joilla suomalaiset viettivät päivänsä toistensa kanssa pelaten.
Espanjan marokolaisalueella minulle selvisi, että esimerkiksi asunnot olivat paljon alkeellisempia kuin espanjalaisalueella. Ymmärsin myös miksi ulkomaille lähetetään nuori vankka mies.
Porttugalissa, jossa olen paljon harrastanut valokuvausta, paikalliset ovat vieneet minua paikkoihin joihin ei turisteja osoiteta ja joilla on kuitenkin paljon mielenkiintoista katseltavaa. Esimerkiksi Belemissä, jossa kirkko on nähtävyytenä ylitse muiden, kävimme modernia syövän tutkimuslaitosta kuvaamassa. Sen on suunnitellut maailmankuulu, jo kuollut, intialainen arkkitehti. Ja rakennus on todella näyttävä.
Vaan: kukin elämäntapamuuttaja taaplaa tyylillään.:)

Paljon täällä pitää tehdä että kunnollista ja tyylikästä jälkeä syntyy. Näin mietin tyhjissä saleissa, pölyisissä portaikoissa ja ränsistyneellä pihalla kulkiessani. Kävin kuvaamassa Martta Martikaisen suunnittelemaa Taivallahden kasarmia ennen kuin Auratum aloitti siellä restaurointinsa.
Avoimien ovien päivänä sain sitten uudesti syntyneellä kasarmialueella todeta, että nimenomaan kunnollista ja tyylikästä jälkeä oli syntynyt.
Kasarmista on tullut usean toimijan keskus, joka palvelee meitä töölöläisiä monin tavoin. Merta edemmäs kalaan ei ruokaostoksille tarvitse lähteä, sillä taloon tuli Töölön paras ruokakauppa. Monet tuttavani ovat kiitelleet tuotetarjonnan lisäksi myös tilojen suunnittelua: kaupan käytävät ovat leveät, jopa pyörätuoliasiakkaille helposti kuljettavissa.
Alkon avautuminen kaupan kylkeen varmaan tukee myyntiä puolin ja toisin.
Palvelutaloasukkaille restauroidussa osiossa on esimerkiksi vanhaa tiiliseinää ja puolapuut jätetty mukavasti esille muistuttamaan entisestä käyttötarkoituksesta. Värit ovat lämpimiä ja kotoisia.
Museoviraston suojelemassa talossa kaikkea mieleistään eivät sisutusarkkitehdit varmaan ole voineet tehdä. Valtavan suuri ravintolan sali on kuitenkin saatu verhoilla pehmennettyä ja jaettua looseiksi.
Töölön seurakunnan työntekijät kertoivat että toden totta Mechelininkadun liikenteen melu ei sisälle kuulu, mitä epäilin.
Vanha huoltoasema on nyt sisustettu iloisen väriseksi ja viihtyisäksi seurakunnan nuorille. Tilassa on myös oma keittiö, mikä helpottaa toimintaa.
Kahviloitakin alueella on kaksi kun ravintolan kahvila kaupan kahvilan lisäksi avautuu.
Kaikista eniten minua kuitenkin ilahduttaa rakennuskompleksin ulkonäkö. Hohtavan valkoiset puhdaslinjaiset ja kauniisti kaartuvat funkisrakennukset hivelevät silmää. Olen kiertänyt aluetta ja kaikista kulmista se näyttää yhtä hyvältä. Vielä paremmalta vaikuttanee kesällä kunhan pihan viherkasvit ovat hiukan varttuneet.
Ja voin hyvin jo kuvitella myös Steven Hollin modernin asuintalon restauroitujen rakennusten kylkeen.
Nyt on Töölössä kolme hienosti saneerattua rakennuskompleksia, Korjaamo, Töölön kirjasto ja Taivallahden kasarmi.
Seuraavaksi ehdottaisin miltei käyttämättömänä ränsistyvän Soutustadionin saneerausta. Rakennus on yksinkertaisuudessaan kaunis. Rannan rakennuksista se on aivan eri tasoa kuin kaksi parakkimaista taloa, Hietsun paviljonki ja Merimelojien maja.

Suomalaisten asumistoiveet ovat taas kirjoissa ja kansissa. Osa toiveista on ennenkin kuulemiani mutta osa uusia ja ehkä kummastuttaviakin.
Iältään tutkittavat olivat 20-74-vuotiaita, joten mielipiteet ovat varsin kattavalta ikäryhmältä.
Tätä Huoneistokeskuksen tutkimusta lukiessani mieleeni muistui eräs taannoinen naapurini. Hän oli iäkäs rouva, joka asui 44 neliömetrin kaksiossa. Varaa hänellä olisi ollut vaikka sadan neliömetrin asuntoon. Vaan ei, hän nimenomaan halusi asua tällaisessa kompaktissa asunnossa, koska kuulemma siivottavaa oli vähemmän ja tavaraa kertyi väkisinkin niukemmin kuin isossa asunnossa.
Tutkimuksenkaan mukaan suomalaiset eivät kaipaa valtavia asuntoja, vaan toiveasunnon koko sijoittuu 68 prosentilla suomalaisista 40 ja 100 neliömetrin väliin. Nuorilla ja yksinasuvilla myös alle 40 neliön asunnot ovat toiveissa.
”Asunnon etsijät painottavat nyt neliömäärän sijaan muita ominaisuuksia kuten asunnon sijaintia”, Huoneistokeskuksen vt. toimitusjohtaja Lea Jokinen sanoo.
Tämä painotus on kyllä ihan tuttu entuudestaan. Minulle on muodostunut käsitys, että varsinkin asunnon arvoa silmällä pitäen tärkeintä ovat nämä kolme määrettä: sijainti, sijainti ja sijainti. Ja paras sijainti olisi meren rannalla.  Toiseksi paras sijainti olisi sitten sellainen, jossa luonto kurkistelisi ikkunasta sisään. Tutkittavistakin reilut puolet (54 %) toivoo, että asunnon ympärillä olisi paljon luontoa.
Sen sijaan minua hämmästytti tieto, jonka mukaan asunnon ominaisuuksista tärkein on oma piha.
”Oman pihan tärkeys korostuu talouden koon kasvaessa: perheissä, joissa on jäseniä neljä tai enemmän, oma piha on erittäin tai melko tärkeä tekijä reilulle 70 prosentille vastaajista”, Jokinen sanoo.
Niinpä kai sitten. Haikailihan eräskin naapurini rivitaloa, jonka pihalle voisi laskea koirat telmimään.
Asuinympäristön rauhallisuus on tärkeää 77 prosentille suomalaisista. Ja tätä en lainkaan ihmettele. Niin on minullekin. Sen huomaa herkästi silloin kun sitä ei ole, kun vaikka naapuri hakkaa nauloja seinään tai toiselle porataan jäähdytysjärjestelmää. Melun toivoisin loppuvan ja pian.
Viime aikojen ärsytys on noussut taloon muuttaneiden vuokralaisten vuoksi. Nämä eivät ole opettaneet koiraansa olemaan haukkumatta. Talomme muut koirat sen taidon taitavat. Eli niiden isännät ja emännät ovat opettaneet koirilleen kerrostalon käytöstavat.
Muista toiveista yhdyn myös vastaajien toiveeseen siitä, että palvelut olisivat kävelyetäisyydellä. Viimeksi tänään Helsingin ruuhkaisilla teillä ajellessani siunasin mielessäni sitä, että päällisin puolin tärkeimmät hankinnat voin tehdä kävelyetäisyydellä olevista kaupoista. Ja palveluja alueelleni syntyy yhä lisää.
Avaraa pohjaratkaisua pitää erittäin tai melko tärkeänä lähes 60 % suomalaisista. Parveketta pitävät tärkeänä erityisesti yli 50-vuotiaat (70 %) suomalaiset. Runsas vaatteiden säilytystila on erittäin tai melko tärkeä ominaisuus 58 prosentille vastaajista.

Minä arvostaisin pohjaratkaisuissa nykyistä helpommin siirrettäviä väliseiniä. Siten asuntoa voisi muuttaa ja käyttää erilaisissa elämäntilanteissa entistä paremmin. Ainakin yhdellä rakentajalla helposti muunneltavia asuntoja jo on. Niissä seinien tilalla voivat olla vaikka kaapit, jotka voi sitten tarvittaessa siirtää.

Naapuriansa on rasittava ja puuduttava mutta siitä voi päästä myös irti.
Tämän termin, naapuriansa, kuulin ensimmäisen kerran kuukausia sitten televisiossa, jossa eräs yhteisöllisessä ympäristössä asuva nainen kertoi kokemuksiaan.
Yhteisöllisyys on nyt muotia ja me olemme vasta nousemassa sen harjalle. Mutta tämä nainen oli jo aikapäivää asunut yhteisöllisessä miljöössä. Kokemusta hänelle siis oli kertynyt.
Minä kävin niin ikään vuosia sitten katsomassa yhteisöllistä asumista. Tuttavalleni, joka sitä esitteli, oli tullut avioero sen vanavedessä. Yhteisöstä oli löytynyt henkilö, joka oli osoittautunut paremmaksi kuin entinen puoliso. Joten siitä seurasi muutto pihan vastapäiselle puolelle, uuden kumppanin tykö.
Naapuriansaa koen nykyisessä elämänmenossani siten, että hissillä alas mennessä tai jätehuoneessa käydessäni kuulen jatkuvasti sairaskertomuksia. Naapurit pysäyttävät ahdingossaan minut osallistumaan vaikeuksiinsa vaikka en sitä haluaisi.
Ensin mainitun naisen yhteisössä ihmiset olivat kypsyneet siihen ajan menoon ja vaivan näköön mitä naapureiden kanssa jutustelu oli aiheuttanut. Se vain oli ylenpalttista.
Niinpä tällaisessa tilanteessa on mahdollista tehdä kohtelias yhteinen päätös: kenenkään ei tarvitse loukkaantua tai ruveta luulemaan mitään, jos naapuri ei ohittaessaan pysähdykään juttelemaan vaan hihkaisee vain ”hei”, tai aina ei edes sitä. Ihmiset voivat ihan sovinnollisesti ymmärtää, että jokaisella on oma elämänsä ja liika yhteisöllisyys vie liikaa aikaa ja resursseja.
Näin naapuriansa aukeaa.