Emma Karin blogi

Stubbin hallitus kaatoi äitiyslain sunnuntaina. Äitiyslaki olisi tarkoittanut yhtä yksinkertaista muutosta: myös naispareille hedelmöityshoidoilla syntyneelle lapselle olisi voitu vahvistaa toinen vanhempi jo neuvolassa raskausaikana, ilman turhaa adoptioprosessia lapsen syntymän jälkeen.

Kokoomuksen ja demarien heikkous tasa-arvoa vastustavien kristillisdemokraattien edessä on surullista seurattavaa. Tasa-arvo on kestoteema kokoomuksen ja sosialidemokraattien juhlapuheissa, mutta kovin helposti siitä annettu periksi. Nyt tästä heikkoudesta maksavat kahden äidin perheet.

Hedelmöityshoitolaki mahdollistaa nykymuodossaan naispareille lapsen saamisen hedelmöityshoitojen avulla. Nyt näin syntyneet lapset jäävät ensimmäisiksi elinkuukausikseen ilman juridista turvaa: jos vanhemmat esimerkiksi eroavat tai toinen vanhemmista kuolee ennen kuin adoptiota on ehditty tehdä, lapsi menettää oikeuden toiseen vanhempaansa. Tällöin vanhemmalla ei ole oikeutta tavata lastaan eikä myöskään velvollisuutta vastata millään tavalla lapsen elatuksesta.

Äitiyslaki olisi säästänyt kuntien rahoja, kun adoptioneuvontavelvoite samaa sukupuolta olevien parien kohdalta olisi poistunut, sekä käräjäoikeuksien rahoja, kun adoptiopäätökset sateenkaariparien osalta olisivat vähentyneet. Erityisen kohtuuton tilanne on naispuolisilla avopareilla, joiden kohdalla sisäinen adoptio ei ole edes mahdollinen. Äitiyslaki ei olisi vienyt lapselta mahdollisuutta vahvistaa juridista isyyttä, sillä lain piiriin olisivat kuuluneet vain ne perheet, joissa lapsi on saanut alkunsa tuntemattoman luovuttajan sukusoluista ja joissa edellytyksiä isyyden vahvistamiseen ei olisi ollut.

Kristillisten tekopyhä perhepolitiikka ei palvele lapsen etua, eikä se palvele perheiden etua. On häpeällistä, että kokoomus ja sosialidemokraatit ovat suostuneet antamaan tässä asiassa periksi. Sama tilanne oli myös isyyslain uudistuksessa, jossa ei huomioitu useamman kuin kahden vanhemman perheitä.

Äitiyslain kaataminen osuu pahiten naisparien lapsiin, joiden oikeus molempiin vanhempiinsa on edelleen käräjäoikeuden päätöksen ja vanhempien yhteisymmärryksen varassa. Nämä lapset eivät lakkaa olemasta, vaikka Räsänen kuinka paljon sitä toivoisi. He ansaitsevat samat oikeudet kuin kaikki muutkin lapset.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.

Hallitus on yrittänyt löytää yhteisymmärrystä päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.

Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.

Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.

Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.

Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.

Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hoito-oikeuden rajoitus toimisi tätä tavoitetta vastaan. Se heikentäisi perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaisi verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

HSL esittää lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamista ratikoista ja metroista. Esitys liittyy koko Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistamiseen, jota on valmisteltu jo vuosia. Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta nyt ollaan pahasti pielessä.

Perusteeksi lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamiselle annetaan se, että lippujen hinnoittelu halutaan tehdä liikennepoliittisin perustein, eikä sosiaalipoliittisin perustein. Silti uudessa lippujärjestelmässä senioreille tullaan myöntämään jatkossa seniorilippu, opiskelijoille opiskelijalippu ja lapsille lapsilippu. Nämä ovat kaikki hyviä ja perusteltuja alennuksia. Mutta miksi vammaiset ja pienet lapset ovat eri asia?

Toinen peruste esitykselle on, että erilaiset alennus- ja vapaaliput monimutkaistavat matkalippujärjestelmää. Tämä tekee hinnoittelun hahmottamisesta hankalaa. Jokaiselle lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa matkustavalle järjestelmä on kyllä täysin selkeä. Kyse ei ole siitä, miltä ovelta lipun pystyy nykyisin ostamaan, vaan siitä, että alennus on osa järkevää liikennepolitiikkaa.

Metro on joukkoliikennevälineistä esteettömin ja siellä on eniten tilaa rattaille ja pyörätuoleille. On huonoa liikennepolitiikkaa ohjata kaikki lastenrattaita ja pyörätuolia käyttävät käyttämään bussia. Bussien keskiosiin mahtuu kahdet tai maksimissaan kolmet rattaat. Itse olen usein jäänyt lastenrattaiden kanssa bussin ulkopuolelle, kun vaunupaikat ovat jo täynnä. Voin kertoa, että nämä kokemukset eivät lisää joukkoliikenteen käyttäjätyytyväisyyttä.

Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi. Me emme halua, että helsinkiläiset joutuvat hankkimaan auton aina lapsen synnyttyä. Meidän pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin juuri pienten lasten vanhempia käyttämään joukkoliikennettä.

Itse olen aikaisemmin esittänyt lastenrattaita koskevan alennuksen koskemaan myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia. Tämä olisi järkevää liikenne- ja sosiaalipolitiikkaa.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Suomessa elää 1000-2000 ihmistä paperittomassa tilassa vailla perusoikeuksia. Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä paperittomien oikeudesta terveydenhuoltoon. Esitykseen liittyen puhutaan paljon potaskaa.

1) Sitten ne kaikki tulee tänne

Ei pidä paikkaansa. Paperittomat ihmiset eivät elä Suomessa saadakseen hyvää terveydenhuoltoa tai sosiaalipalveluja. Monet heistä pakenevat usein syrjintää, vainoa tai köyhyyttä. Kukaan ei matkaa yli merien tai läpi mantereen päästäkseen lääkäriin.

Monet paperittomat elävät piilossa, he välttelevät viranomaisia ja pelkäävät jopa lääkäreitä. Lakiesityksessä Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille oltaisiin tarjoamassa samat terveyspalvelut kuin suomalaisille. Muut paperittomat olisivat oikeutettuja kiireelliseen hoitoon, siihenkin maksullisesti.

Lakiesitys on Helsingin mallia suppeampi. Kun Helsinki alkoi tarjota laajat terveydenhuoltopalvelut paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille, puhuttiin valtavasta aallosta paperittomia. Eipä tullut. Paperittomia ei tullut lisää ja heidän kynnyksensä mennä lääkäriin on korkea. Onneksi muutama raskaana oleva nainen on nyt saatu neuvolajärjestelmän piiriin ja toivottavasti kaikki paperittomat lapset saadaan pian rokotusohjelmaan. Tämä on myös suomalaisten lasten etu.

2) Nykyinen järjestelmä toimii hyvin

Ei toimi. Aloite paperittomien oikeudesta hoitoon on tullut lääkäreiltä, joille oli vaikeaa huomata, etteivät he voineet työssään hoitaa kaikkia hoitoa tarvitsevia. Siksi lääkärit ovat perustaneet vapaaehtoisklinikoita eri puolille Suomea, joilla he omien pitkien työpäiviensä jälkeen hoitavat vapaa-ajallaan paperittomia. Hoitovälineet ovat alkeelliset, ja erityisesti lasten ja raskaana olevien naisten hoitaminen on koettu vaikeaksi.

Erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja raskaana olevat naiset ovat korostuneen alttiita terveysriskeille ja heillä tulisi olla erityisasema. Lääkärien huolena on myös tartuntataudit, jotka pitää saada hoidettua. Mm. Lääkäriliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, Suomen Punainen Risti ja UNICEF ovat jo pitkään vaatineet tilanteen korjaamista koko maassa.

3) Se maksaa miljoonia

Ei maksa. Suurin osa paperittomista elää pääkaupunkiseudulla. Kun Helsinki päätti alkaa tarjota laajat terveydenhuoltopalvelut paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille, puhuttiin satojen tuhansien, ellei jopa miljoonien kustannuksista. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui Helsingin päätöstä tehtäessä, että nyt muut maat voivat ulkoistaa terveydenhuoltonsa Helsingille.

Miljoonien tai satojen tuhansien eurojen kustannuksia ei ole Helsingille tullut. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston mukaan kustannukset ovat olleet täysin marginaalisia. Ja koska suurin osa paperittomista elää täällä, olisi vaikea kuvitella muualla tapahtuvan muuta.

Oikeus terveyteen on osa ihmisarvoista elämää. Paperittomat ovat olemassa halusimme tai emme. Sivistysvaltiossa ei jätetä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hoitamatta. Ei ole mitään syytä kieltää lapselta tai raskaana olevalta äidiltä pääsya lääkäriin, kun he sitä tarvitsevat. Tämä on kaikkien etu.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

”Mutta äiti, miksi Timo Soini ei tykkää meistä?”, oli ystäväni lapsi kysynyt äidiltään. Lapsi, tuolloin 8-vuotias, oli lukenut lehdestä Soinin ajatuksia tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sateenkaariperheistä. Hänelle kysymys ei ole politiikasta, ei rakenteista, ei periaatteista eikä uskonnosta. Hänelle kysymys on siitä, miksi tuo setä ei pidä hänestä ja hänen perheestään.

Eduskunta äänestää tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Lailla ei paranneta suoraan yhdenkään sateenkaariperheessä elävän lapsen asemaa. Myös lakiin sisältyvä mahdollisuus adoptoida yhdessä lapsia on käytännössä teoreettinen. Ruotsissa vastaava adoptiolaki tuli voimaan vuonna 2004 ja ensimmäinen miesparin adoptio tehtiin vuonna 2011.

Mutta perheille, kaikenlaisille perheille, ja etenkin niissä eläville lapsille se on selkeä viesti. Sateenkaariperheet ja niissä elävät lapset ovat olemassa laista riippumatta. Sateenkaariperheiden lapset kasvavat siinä missä muutkin, he ovat uteliaita, näkevät paljon, peilaavat itseään ympäröivään yhteiskuntaan ja etsivät omaa paikkaansa siinä.

Näille lapsille tasa-arvoinen avioliittolaki on viesti siitä, että heillä on paikka tässä maassa. Toki he sen tietävät ilmankin lakia. Eivät he mihinkään katoa, vaikka eduskunta sanoisi ei. Mutta yhtäkään lasta ei auta se, että hänen perheensä kyseenalaistetaan, että hän ei voi olla ylpeä perheestään juuri sellaisena kuin se on.

Kun eduskunta eilen keskusteli tasa-arvoisesta avioliittolaista, eniten pidettiin puheita lapsista. Lapsen etu ja lapsen näkökulma ovat helppoja argumentteja suuntaan tai toiseen. Harvemmin kuulee puhuttavan niistä nuorista tai aikuisista, joiksi ne lapset lopulta kasvavat.

Mutta on tämä aikuisillekin merkittävä laki. Sille nuorelle naisparille, joka pohti, että menee kihloihin vasta sen jälkeen kun laista on päätetty. Tai niille nuorille, jotka kipuilevat identiteettinsä kanssa eivätkä tiedä, uskaltaisivatko ulos kaapista. Mikä on se viesti, jonka kansanedustaja tai muu vaikuttaja lähettää hänelle sanoessaan, että hänen rakkautensa on syntistä ja likaista, ja ettei hän ole kelvollinen solmimaan avioliittoa.

Nämä viestit satuttavat. Ne osuvat syvälle. Ja mikä pahinta, edes oikeuden voitto tämän päivän äänestyksessä ei vie niitä pois. On äärettömän tärkeää, että nostamme tänään tasa-arvon voittoon. Mutta voitonriemuiseen juhlintaan, helpotuksen ja riemun purkaukseen, liittyy samalla surua. Kaikki ne sanat, jotka tässäkin kamppailussa on sanottu, kaikki ne piirtyvät perheiden ja ihmisen sisään.

Siksi, rakkaat ihmiset, miettikää sanojanne, tekin jotka itse asiaa aidosti ja sydämestänne vastustatte. Mitä te haluatte toiselle ihmiselle sanoa? Millaisin sanoin hänen rakkaudestaan, hänen perheestään ja hänen lapsistaan on oikein puhua?

Tasa-arvo ei ole vain naisten asia. Epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta joutuvat kärsimään myös isät. Töissä mies nousee helpommin johtajaksi, mutta perheessä äiti nähdään edelleen päävanhempana. Siis sinä, jota neuvolassa ensi sijaisesti puhutellaan.

Läheskään kaikki isät eivät Suomessa käytä ainoastaan isille tarkoitettua isyysvapaata. Kotihoidon tuen saajista noin 94 prosenttia oli viime vuonna naisia. Isyysvapaata on tällä hallituskaudella pidennetty, mutta yhteiskunnan asenteet lapsiaan hoitavia isiä kohtaan muuttuvat hitaasti.

Yli puolet isistä, jotka eivät aikoneet pitää hoitovapaata, kertovat syyksi ratkaisuun perheen taloudellisen tilanteen. Palkkaepätasa-arvo osuu siis myös miehiin. Jos naisten ja miesten palkkaerot saataisiin kurottua umpeen, valinta olisi perheissä helpompi.

Moni isä törmää edelleen työnantajan asenteeseen siitä, että ei ole miehen homma olla lapsen kanssa kotona. Isät kärsivät siitä, ettei heitä nähdä tasa-arvoisina vanhempina äidin kanssa. Meillä tekstiviestimuistutukset lasten neuvola-ajoista ovat tulleet minulle, vaikka isä olisi ajat varannut.

Työnantajien ja muun yhteiskunnan asenne isien kotiinjäämista kohtaan paranisi, jos vauvoja hoitavista isistä saataisiin normi. Vanhempainvapaat on saatava jakautumaan taisemmin. Isälle korvamerkittyä oikeutta vanhempainvapaaseen on laajennettava, jotta isien oikeus perheestä paranee. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmään tarvitaan laaja uudistus.

Myös isät, jotka eivät asu lapsen kanssa, ovat edelleen isiä täysimääräisesti. Esimerkiksi koulukyytiin pitäisi voida olla oikeus kahdesta osoitteesta. Samoin lapsella pitäisi voida olla kaksi virallista osoitetta.

Yksikään tuntemani isä, joka on jäänyt vauvan kanssa kotiin, ei ole tätä päätöstä katunut. Yhä useammat isät ottavat heille kuuluvan paikan kotona ja haluavat olla mukana lastensa elämässä aivan yhtä paljon kuin äiditkin. Heidän rinnallaan on kuitenkin monia isiä jotka haluaisivat niin tehdä, mutta eivät voi. Heille tarvitaan tasa-arvoa!

Nelivuotias poikani opettelee parhaillaan pyöräilemään. Asumme Kalliossa Hämeentien varrella. Ensimmäinen neuvoni oli: "Ei saa ajaa Hämeentielle".

"Hämeentie on Helsingin pahamaineisin ongelmapaikka arkipyöräilijöille. Se on hankala ja vaarallinen, kun sen pitäisi olla sujuva, turvallinen ja kaikille mukavampi. Tälle on tultava loppu. Hämeentie tarvitsee pyöräkaistan."

Näin alkaa eilen lanseeratun kuntalaisaloitteen esittely. Aloite keräsi ensimmäisenä vuorokauden aikana yli tuhat allekirjoitusta. Se kertoo, että aloite osuu todelliseen ongelmaan. Se kertoo, etten ole ainoa Hämeentietä pelkäävä pyöräilijä.

Ainoastaan 20 prosentissa tämän alueen kodeista on auto. Lapsiperheiden määrä kasvaa, autojen ei. Meille Hämeentien ympäristössä asuvilla perheillä ei ole tarvetta tälle massiiviselle autoliikenteelle. Me kävelemme. Me kuljemme sporalla. Me pyöräilemme. Autoliikenne on muualta tulevaa läpiajoliikennettä, jonka pitäisikin kulkea Sörnäisten rantatietä pitkin.

Hämeentie ei tunnu vaaralliselta vain lapselle. En uskalla pyöräillä siellä itsekään. Koska pyöräily Hämeentiellä on hengenvaarallista, pyöräilijät polkevat jalkakäytävällä. Tämä tekee myös Hämeentien jalkakäytävät vaarallisiksi jalankulkijoille. Jalkakäytävällä poikkelehtiva pyöräilijä on kahdesti törmännyt työntämiini lastenrattaisiin. Huomattavasti useammin on ollut läheltä piti hetki.

Vihreiden työn tuloksena Helsingin tavoitteena on lisätä pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä. Rahat ja suunnitelmat pyöräteihin ovat tulleet pitkälti valtuustoryhmämme työn tuloksena. Vihreät valtuutetut ovat tehneet töitä liikennepolitiikan kääntämisen eteen. Tätä työtä helpottaa se massiivinen tuki, jonka pyöräilyn edistäminen kaupunkilaisilta saa.

Minä haluan polkea kotitietäni ilman pelkoa. Ja haluan, että näin voivat tehdä kaikki pienet ja vähän isommatkin helsinkiläiset. Siksi allekirjoitin kuntalaisaloitteen.

Tee samoin.

Kuntalaisaloite löytyy täältä.
Aloitteen etenemistä voi seurata Pyöräkaista Hämeentielle -ryhmässä.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Eilen oli suomalaisen naisen viimeinen palkallinen työpäivä. Verrattuna miesten palkkoihin, naisten vuosipalkka on maksettu 31.10. mennessä.

Naisten palkka on Suomessa tänä vuonna keskimäärin 82,9 prosenttia miesten palkasta eikä ero tunnu kuroutuvan umpeen. Suomalaiset työmarkkinat ovat vahvasti jakautuneet naisten ja miesten töihin. Samalla jopa samasta työstä saatu palkka voi olla sukupuolesta johtuen alhaisempi.

Moni toteaa, että ongelma on kasvatuksessa. Tytöistä tehdään periksi antavia hoivaajia, pojista kilpailevia menestyjiä. Tätä pohdin myös itse lasteni kanssa. Kannustanko poikaani tiukemmin kovempiin suorituksiin? Odotanko alitajuisesti tyttäreltäni siistimpää käytöstä? Ovatko toiselle mustelmat polvissa hyväksyttävämpiä kuin toiselle?

Perheissä naiset käyttävät suurimman osan hoitovapaista ja jäävät helpommin kotiin lapsen sairastuessa. Vanhemmuuden vaikutukset työssäkäyntiin eivät jakaudu tasan. Naisten työurista tulee katkonaisia, joten pysyviin työsuhteisiin palkataan mieluummin mies. Vanhemmuuden vastuun epätasainen jakautuminen heikentää naisten työmarkkina-asemaa, palkkausta ja eläkkeitä. Samalla riistetään miehiltä korvaamattoman arvokas asia, yhtäläinen oikeus lapsiin.

Tällä viikolla nelikuinen vauvani on ollut mukanani budjettineuvotteluissa, palavereissa ja paneeleissa. Hän on myös Helsingin ensimmäinen vauva, joka on osallistunut kaupunginhallituksen kokoukseen. Jotta pienten lasten vanhempien osallistuminen mahdollistuu, on ympäröivän maailman muututtava.

Jos haluamme lasten kasvavan yhdenvertaisessa yhteiskunnassa, me emme voi siirtää koko vastuuta vanhempien harteille. Jos oletamme sukupuoliroolien murtuvan vain kotikasvatuksen seurauksena, asetamme lapset hyvin eriarvoiseen asemaan. Epätasa-arvoistuneessa Suomessa toisilla vanhemmilla on enemmän voimavaroja panostaa kasvatukseen.

Muutos on mahdollistettava työpaikoilla ja ennen kaikkea molempien vanhempien osallistumista kannustavalla politiikalla. Tähän esimerkiksi kotihoidontuen korvamerkitseminen molemmille vanhemmille on hyvä alku.

Kaupunginhallitus hyväksyi budjettisovun juuri päättyneessä kokouksessaan yksimielisesti. Tiukassa taloustilanteessa kärkeen nostettiin lapsiperheiden tukemisen ja eriarvoistumisen torjuminen. Tähän ei voi olla kuin tyytyväinen.

Lapsimäärien arvioiminen väärin on aiheuttanut helsinkiläisille lapsiperheille isoja ongelmia, kun hoitopaikat ovat olleet kiven alla. Olemme pitkään vaatineet, että päivähoidosta vastaavan varhaiskasvatusviraston budjetointitapa uudistetaan. Nyt näin tehdään. Tästä lähtien hoidossa olevien lasten määrä arvioidaan useamman kerran vuodessa. Jos lapsia on arvioitua enemmän, lisätään tarvittavat rahat saman tien. Tämä on helsinkiläisten lapsiperheiden kannalta merkittävä parannus.

Me haluamme lopettaa Helsingin eriarvoistumiskierteen. Tästä lähtien jokaisen budjetin yhteydessä käydään läpi, kuinka eri talousarvio vaikuttaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen. Sosiaali- ja terveysmenoihin saatiin lisättyä rahaa ja ne kohdennettiin erityisesti ennalta ehkäisevään lastensuojeluun. Lisäksi käynnistetään kokeilu kotikäynneistä ensimmäistä lastaan odottaviin perheisiin. Näin voidaan jo ennen lapsen syntymää käydä läpi, millaista tukea perhe tarvitsee.

Neuvolat ovat parasta perheiden tukemista. Myös neuvoloihin saatiin paljon tarvittua lisärahaa. Samalla vihreiden tavoite neuvolajärjestelmän uudistamisesta nytkähti eteenpäin, kun sovittiin perhekeskuksen pilotoimisesta Helsingissä. Perheiden tukeminen on helpompaa, kun neuvolapalvelut ja perhetyö löytyvät saman katon alta.

Vaikka kohdennukset olivat oikeita, niin perusopetukseen olisimme toivoneet lisärahaa. Koulujen ryhmäkokoja on Helsingissä pystytty viime vuosina pienentämään, mikä on hieno saavutus. On tärkeää, että tämä hyvä kehitys jatkuu.

Tyttäreni syntyi neljä kuukautta sitten. Tämän jälkeen olemme kaikkien vanhempien tavoin pohtineet, mikä hänelle on parasta, miten voimme taata hänelle terveellisen ja turvallisen elämän. Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen olimme hämmentyneitä. Useaan otteeseen korostettiin, ettei vauvan rokottaminen ole pakollista, vaan se on vapaaehtoista. Kun terveydenhoitaja korostaa, ettei rokotus ole välttämätön, moni vanhempi ryhtyy pohtimaan, kannattaako lasta rokottaa.

Rokotusohjelmien hyödyt ovat kiistattomia paitsi rokotettavalle itselleen, myös koko yhteisölle. WHO:n mukaan maailmassa kuolee vuosittain yli miljoonaa alle viisivuotiasta lasta sairauksiin, jotka olisi voitu estää järjestelmällisillä rokotusohjelmilla. Rokottamalla lapsemme pidämme huolta muiden lapsista.

Viimeisin rokotuskohu on noussut HPV-rokotuksesta. Rokote ehkäisee kohdunkaulan syöpää ja sen esiasteita. Suomi on yksi viimeisiä maita, joissa HPV-rokotus otetaan rokotusohjelmaan ja sen turvallisuudesta on kiistaton näyttö. Yhtä kiistatonta on se, että kohdunkaulan syöpään sairastuu Suomessa vuosittain 160 naista ja se vaatii vuosittain yli 50 naisen hengen. Nyt rokotus on joutunut rokotevastustajien hampaisiin ja tyttäriään rakastavat vanhemmat ovat hämmentyneitä.

Omaan auktoriteettiasemaansa luottavat terveysviranomaiset häviävät taistelun ihmisten luottamuksesta tilanteessa, jossa homeopaattien spekulointipäivitykset ja Magneettimedian uutiset leviävät sosiaalisessa mediassa huomattavasti THL:n tiedotteita paremmin. Ja koska asetelma on kiinnostava, jokainen media nostaa uutisoinnissaan esiin sekä homeopaatin että THL:n näkemyksen. Yhtäkkiä on mielipidekysymys, kannattaako lapsi rokottaa.

Rokotevastustajat rakastavat lapsiaan, eivätkä halua altistaa omia lapsiaan rokotteisiin liitetyille riskeille. Samalla rokotusohjelmien vapaamatkustajat luottavat, että oma lapsi ovat turvassa, koska muiden ihmisten lapset on rokotettu ja taudit pysyvät kurissa. Kun vapaamatkustajia on liikaa, suoja romahtaa. Näin tapahtui esim. Walesissa, jossa lasten rokotuskattavuus laski 2000-luvun alussa alle 80 prosenttiin. Tästä seurasi tuhkarokkoepidemia ja sadat lapset sairastuivat.

Pidetään tytöistämme huoli ja otetaan rokotukset. Näin pidämme huolta myös muiden lapsista.