Emma Karin blogi

Tämä oli hyvä viikko metsien suojelulle. Inarin vanhat metsät säästyvät Inarin poronhoitajien ja Metsähallituksen tuoreen sopimuksen myötä hakkuilta. Sopimus on historiallinen. Vuosia kestänyt kamppailu Lapin vanhojen metsien säilyttämisestä on voitettu.

Tämän ja jo aiempien sopimusten perusteella hakkuiden ulkopuolelle on siirretty 80 000 hehtaaria metsiä. Alueet ovat pääosin vanhoja ja arvokkaita metsiä. Kyse on paitsi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä myös saamelaisten oikeuksien puolustamisesta tehometsätaloutta vastaan.

Kiista on jatkunut pitkään. Poronhoitajat ja luonnonsuojelijat ovat vastustaneet hakkuita Kessissä jo 1980-luvulta alkaen. Kessi on suuri mäntyvaltainen alue Inarinjärven itäpuolella. Nyt tehdyllä sopimuksella nämäkin alueet ovat vihdoin turvassa.

Greenpeace kampanjoi kahdeksan vuoden ajan Lapin vanhojen metsien puolesta ja työ tuotti tulosta. Lapin vanhojen metsien pelastuminen antaa toivoa siitä, että kamppailut ympäristönsuojelun puolesta on mahdollista voittaa.

Voitto on merkittävä, mutta työ ei lopu tähän. Jotta metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen saadaan pysäytettyä, on Etelä-Suomen metsien suojelu nostettava kymmeneen prosenttiin.

Mitä digitalisointi tarkoittaa ympäristön kannalta?

Journal of Industrial Ecology on julkaissut aiheesta kokonaisen numeron, joka on vapaasti verkosta luettavissa. Eräs artikkeleista vertailee musiikin ilmastopäästöjä.

Artikkeli vertailee syntyviä ilmastopäästöjä, kun musiikin ostaa tavallisesta kaupasta cd-levyllä, tilaa levyn netistä tai sitten imuroi musiikin netistä. Tulos on selvä: musiikin imuroiminen netistä on ekoteko.

Huolimatta siitä, että tietokoneet ja palvelinkeskukset kuluttavat sähköä, musiikin lataaminen netin yli on ympäristön kannalta cd-levyn ostamista parempi vaihtoehto. Ilmastopäästöt vähenevät 40–80 prosenttia. Cd-levyjen valmistus, varastotila ja rahti aiheuttavat paljon päästöjä perinteisen musiikkikaupan elinkaaressa.

Jos kuitenkin ostaa cd-levyn levykaupasta, sinne kannattaa mennä kävellen tai pyörällä. Tutkimus osoittaa, että aivan yhtä paljon päästöjä kuin itse levyn kauppaan asti saamisesta, koituu helposti siitä, että kuluttaja ajaa kauppaan omalla autollaan.

Lataaminen siis kannattaa.

Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkistettiin tänään ja tulokset ovat huolestuttavia. Joka kymmenes Suomen eliölaji on edelleen uhanalainen.

Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia. Joidenkin lajien kohdalla tilanne on parantunut, mutta useimpien kohdalla tilanne on huonontunut.

Täällä pesivistä lintulajeista joka neljäs on uhanalainen. Uhanalaisten lajien lisäksi 30 lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Uhanalaisia kovakuoriaislajeja on hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta silmälläpidettävien ja Suomesta hävinneiksi arvioitujen kovakuoriaisten määrä kasvoi huomattavasti.

Suuri osa uhanalaisista lajeista elää metsissä. Metsissä tapahtuneet muutokset ovatkin yleisin uhanalaisuuden syy. Näitä muutoksia ovat lahopuun väheneminen ja metsien "hoitotoimenpiteet", joilla suomalaiset metsät muutetaan puupelloiksi.

Luonnonsuojelukysymykset olivat kartalla myös budjettineuvotteluissa, joista hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät tänä aamuna sopuun. Vihreät saivat kohdennettua Metsähallituksen luontopalveluihin 3,6 miljoonaa euroa. Tämä raha ei tule estämään metsälajiston köyhtymistä, mutta sillä vältetään pahimmat kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden palveluihin kohdistettavat säästöt.

Luonnonsuojelun tavoitteeksi ei riitä se, että lajiston uhanalaistumisvauhti hieman hidastuu. Jos emme saa oman metsälajistomme köyhtymistä kuriin, miten vomme vaatia kehitysmaita suojelemaan trooppisia metsiään?

Etelä-Suomen metsistä suojeltuna on vain noin prosentti, vaikka ne ovat lajistoltaan maamme rikkainta luontoa. Suomen jäljellä olevat luonnontilaiset ja niiden kaltaiset metsät on säilytettävä. Etelä-Suomen metsistä on saatava kymmenen prosenttia suojelun piiriin.

Luontoa voi myös hyödyntää tuhoamatta sitä. Tämä vain tarkoittaa, että asioita on opittava tekemään uudella tavalla.

Tasa-arvoiset yhteiskunnat menestyvät parhaiten.

Tasa-arvoisuus kertoo enemmän maassa asuvien ihmisten hyvinvoinnista kuin varallisuus. Taloudellinen tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti ihmisten onnellisuuteen, terveyteen, eliniänodotteeseen ja ihmisten väliseen luottamukseen. Sen sijaan isot erot rikkaiden ja köyhien välillä lisäävät yhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia kuten rikollisuutta ja mielenterveysongelmia.

Tasa-arvon tavoittelu on siis hyvän yhteiskunnan tavoittelua.

Hyväksyimme tänään puoluevaltuuskunnassa Vihreiden verolinjaukset. Tavoitteena on tuloerojen kaventaminen ja palveluiden turvaaminen. Tällä hetkellä valtion tulot eivät kata menoja. Kun on valittava leikkauksien tai veron korotusten väliltä, valitsen korotukset.

Suomi on monien mittareiden mukaan tasa-arvomaiden kärkijoukossa. Laman jälkeen eriarvoisuus on kuitenkin kasvanut. Yhä suurempi osa rikkaimpien tuloista on pääomatuloja. Eriytetty ansio- ja pääomatulojen verotus on kasvattanut ylimpiä tulo-osuuksia ja laskenut verotuksen progressiivisuutta. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt samanaikaisesti kun rikkaimpien tulot ovat kasvaneet. Suuntaa on muutettava.

Tuloeroja ei siis tasata puuttumatta pääomaverotukseen. Veron kevennykset on kohdennettava pienituloisille. Verotettavan tulon alarajaa on korotettava ja pienituloisen työn verotusta on kevennettävä. Tulojen tasaamisesta eivät hyödy vain pienituloiset, vaan koko yhteiskunta.

Eriarvoisuuden lisääntyminen ei ole luonnonlaki, vaan seurausta poliittisista päätöksistä.

Ympäri Eurooppaa sosiaalikeskukset ovat osa elävää ja vapaata kaupunkikulttuuria, jotka antavat nuorille tilaa omaehtoiseen toimintaan. Helsingin tällä hetkellä ainoa sosiaalikeskus sijaitsee Kalasatamassa.

Sosiaalikeskus Satamassa toimii pyöräpaja, vegaanikahvila, free shop sekä kansankeittiö. Tilassa järjestetään keikkoja, kokouksia, kokoontumisia, teatteritreenejä ja näyttelyitä. Sosiaalikeskus on myös yksi Helsingin luvallisista maalauspaikoista, jossa graffitikulttuuri kukoistaa.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on nyt päättänyt hankkiutua eroon tästä ainoasta vapaan kulttuurin tilasta, joka Helsinkiin on Makasiinien purkamisen jälkeen jäänyt. Tämänpäiväisessä kokouksessaan nuorisolautakunta kieltäytyi toteuttamasta Pajusen toivetta vuokrasopimuksen irtisanomisesta.

Pajusen ongelmana on talon nuorten Itä-Euroopan romanikerjäläisille tarjoama mahdollisuus leiriytyä sosiaalikeskuksen pihalle. Pajunen on nähnyt hyväksi pistää liikkeelle koko kaupungin koneiston parinkymmenen romanin takia ja perustanut työryhmän koordinoimaan tätä toimintaa. Työryhmässä istuu kaupungin korkeimpia virkamiehiä säännöllisesti toteamassa, että romaneita on edelleen kaupungissa.

Nuoret ovat tehneet useita selvityksiä lukuisille eri virastoille ja talolla ovat suorittaneet tarkastuksia kaupunginvirkamiehet ympäristövirastosta rakennusvalvontavirastoon ja kiinteistövirastosta sosiaalivirastoon. Virastot ovat esittäneet useita erilaisia syitä, joiden perusteella sosiaalikeskus voidaan häätää. Samalla on kuitenkin annettu ymmärtää, että kaikista vaatimuksista ja tarkastuksista luovutaan, jos romanit lähtevät pihalta.

Lopulta sosiaalikeskuksen vuokranantajan, Helsingin nuorisoasiainkeskuksen, tekemässä katselmuksessa on todettu, että asiat ovat talolla kunnossa.

Tapaukseen voi hakea perspektiiviä Kööpenhaminasta, jonne lautakunta teki vierailun aikaisemmin tänä vuonna. Kööpenhaminan kaupunki hääti kaupungissa vuosikymmeniä toimineen sosiaalikeskuksen vuonna 2007. Häädöstä seurasi talonvaltauksien aalto ja levottomuuksia, jotka jatkuivat useiden kuukausien ajan, kunnes kaupunki lopulta antoi nuorille uuden sosiaalikeskuksen.

Välit nuoriin ovat Kööpenhaminassa edelleen kireät, eikä vuoropuhelu toimi. Kööpenhamina on esimerkki siitä, miten asioita ei kannata hoitaa Helsingissä.

Sataman nuoret ovat jo pitkään seuranneet läheltä romanien arkea ja tilannetta. He eivät suostu häätämään romaneita, ennen kuin kaupunki järjestää romaneille kohtuuhintaisen leiriytymispaikan.

Sosiaalikeskuksista ovat saaneet alkunsa monet yhteiskunnalliset liikkeet ja ne ovat pystyneet tarjoamaan tilan toiminnalle, joka ei mahdu muualle. Ne pystyvät myös haastamaan toiminnallaan kaupunkitilan kaupallistumista ja kaupungin harjoittamaa politiikkaa ylipäänsä, kuten nyt tarjoamalla romaneille tilan leiriytymiseen.

Kaupungin ei pidä olla yhtä harmaata massaa. Sekaan on mahduttava erilaista tilaa, toimintaa ja keskustelua. Sosiaalikeskus Sataman olemassaolo on itsessään arvokasta. Yksi asia on varma: Pajunen ei tule kunnioittamaan lautakunnan päätöstä ja sosiaalikeskuksen painostus tulee jatkumaan.

Politiikan onnistumista mitataan väärin

Olemme oppineet, että korkeimman totuuden yhteiskunnan hyvinvoinnista kertoo bruttokansantuote (BKT). Seuraamme orjallisesti BKT-käyrän nousuja ja laskuja. Kun se kasvaa yli kolme prosenttia vuodessa, on valtakunnassa kaikki hyvin. Jos jäädään alle kolmen prosentin, yhteiskunta voi pahoin.

Tosiasiassa bruttokansantuottetta ei koskaan kehitetty hyvinvoinnin mittariksi. Se ei siis mittaa ihmisten hyvinvointia tai elintasoa, vaan yhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Alun perin BKT suunniteltiin talouspolitiikan seurantavälineeksi. Nyt seurantaväline ohjaa politiikkaa.

BKT ei mittaa kuinka terveitä olemme, se ei kerro kuinka pitkään elämme tai kuinka hyvässä kunnossa ympäristömme on. BKT keskityy kuvaamaan kuinka paljon tavaraa yhteiskuntamme tuottaa, ei sitä kuinka onnellisia ihmiset ovat. Tästä seuraa, että talouden tavaratuotannon merkitys korostuu suhteettomasti. Vanha totuus on, että sitä saa, mitä mittaa.

Koska elämänlaatuun keskeisesti vaikuttavat asiat jäävät BKT:ssa huomiotta, siihen perustuvat päätökset johtavat helposti harhaan. Taloustieteen Nobel -palkinnon voittanut Joseph Stiglitz totesi BKT:n olevan ”vanhentunut mittari, jonka käyttö johtaa huonoihin päätöksiin”.

Kun ihmisiltä kysytään, mitä he yhteiskunnassa arvostavat, ei BKT:ta näy kärkisijoilla. Meidän pitäisikin keskittyä mittamaan ja maksimoimaan niitä asioita, joita ihmiset haluavat politiikalta. Tavaran tuotannon sijaan meidän pitäisi mitata ja maksimoida ihmisten onnellisuuta.

Tarvitsemme parempaa politiikan tulosten mittaamista ja uusia mittareita. Jos haluamme kasvattaa ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia, lisätä yhteiskunnan yhdenvertaisuutta ja parantaa ympäristön tila, nämä ovat asioita, joita tulisi painottaa.

Useita eri yhteiskunnan kehitystä mittaavia menetelmiä on jo kehitetty. Tällaisia seurantavälineitä ovat mm. kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (ISEW), aidon kehityksen mittari (GPI), inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja onnellisen elämän odotusarvo (HLE).

Näitä vaihtoehtoisia kehityksenindikaattoreita käytettäessä meille paljastuu, ettei yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvointi olekaan kasvanut olettamallamme tavalla. Muutamaa notkahdusta lukuunottamatta BKT on sodan jälkeen kasvanut jatkuvasti. Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole lisääntynyt enää vuosiin. Kun ympäristökuormituksen lisääntyminen ja tuloerojen kasvaminen otetaan huomioon, ei lopputulos ole kovin mairitteleva.

Monien muiden maiden tavoin myös Suomessa on tiedostettu BKT:n heikkoudet. Harva enää väittää yhteiskunnan hyvinvoinnin riippuvan vain tuotannon suuruudesta. Meidän on alettava mittaamaan sitä, mitä oikeasti haluamme politiikalla parantaa.

(Alunperin teksti on julkaistu Helsingin Vihreiden nettisivuilla)

Biopolttoaineiden käyttöä halutaan lisätä yhdestä selkeästä syystä: niiden avulla halutaan torjua ilmastonmuutosta. Tästä seuraa loogisesti käytettäville biopolttoaineille selkeä vaatimus: niiden on vähennettävä ilmastopäästöjä.

Helsingin seudun joukkoliikenteessä tämä vaatimus on unohtunut. Pääkaupunkiseudun busseissa on kokeiltu viimeisen parin vuoden ajan Neste Oilin palmuöljydieseliä. Nyt Helsingin seudun liikenne (HSL) on aloittanut kilpailutukset uusilla kilpailutuskriteereillä, joissa palmuöljypohjaiselle polttoaineelle annetaan extrapisteitä.

Neste Oilin biodieselin piti olla biopolttoaineiden ihmelapsi. Raaka-ainevalinnassa mentiin kutenkin pahasti vikaan. Palmuöljyn tuotanto on suurin sademetsien hävitykseen johtava tekijä Indonesiassa ja Malesiassa. Palmuöljypohjaisen biodieselin kasvihuonekaasupäästöt ovat pahimmillaan moninkertaiset tavalliseen dieseliin verrattuna.

Parhaillaan rakenteilla olevien palmuöljydieseljalostamoiden valmistuttua Neste Oil nousee maailman suurimmaksi yksittäiseksi palmuöljyä käyttäväksi yritykseksi. Mitä suurempaa palmuöljyn kysyntä on, sitä enemmän sademetsiä tuhoutuu. Helsingin ei pidä tukea tätä kehitystä.

Neste Oil on ollut edelläkävijänä ympäristöystävällisten polttoaineiden kehittämisessä, mutta palmuöljyn suhteen yhtiö on syvässä suossa. Neste Oilin maine on ottanut kovia osumia ja samalla ovat ryvettyneet biodieseliä käyttävät asiakkaat. Nyt olisi hyvä hetki myöntää virheensä ja muuttaa suuntaa.

Helsingissä ei haluta tehdä ympäristöpolitiikkaa siltä pohjalta, että vähennämme omia piipunpääpäästöjämme aiheuttamalla suurta vahinkoa muualla. Kaupunginvaltuusto hyväksyi eilisessä kokouksessaan ponteni, jonka perusteella palmuöljyn käytöstä ei enää myönnettäisi lisäpisteitä joukkoliikennekilpailutuksissa.

Tehdyt virheet voidaan korjata. HSL:n kilpailutuskriteerien muuttamisesta on hyvä aloittaa.

Setämiesten lempiharrastus, opiskelijoiden mollaaminen, ei näytä loppuvan. Nyt vuorossa on kasvutyöryhmän vetäjä ja Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja Antti Tanskanen.

Suomessa yleensä on ollut tapana korostaa työnteon tärkeyttä. Se ei kuitenkaan päde opiskelijoihin. Tanskasen mukaan "osa nuorista jää työtömiksi sen takia, että ne opiskelijat hääräävät siellä [työelämässä]". Maataloustukia nosteleva miljardööri Björn Wahlroos oli aiemmin samoilla linjoilla: "25-vuotiaat ihmiset voivat nostaa herraties mitä tukia tehdessään noin suurin piirtein ei yhtään mitään".

Näyttää siltä, että keski-ikäiset kapitalistit ovat nostamassa vihollisekseen opiskelijoita. Ehkä tämä on taktista laskeskelua tilanteessa, jossa äänestäjäkunta vanhenee ja ensi vaalikauden päätökset tulevat olemaan hankalia. Tanskanen ja Wahlroos pohjustavat maaperää niin opintotuen rapauttamiselle kuin koulutuksen maksullisuudelle.

Tanskaselle tiedoksi, että opiskelijat käyvät töissä, koska opintotuki ei riitä elämiseen. On uskomatonta, että opiskelijat ovat edelleen ryhmä, jota vaaditaan ottamaan lainaa itsensä elättämiseksi.

On hyvä, että ensi vuoden budjetissa muut sosiaalietuudet sidotaan indeksiin. Ainoana perustoimeentuloa turvaavana etuutena indeksisuojan ulkopuolelle jää kuitenkin jälleen opintotuki.

Tänä kesänä on vaikuttanut siltä, että kokoomuksen mainostoimisto on lomaillut kaukomailla. Kukaan ei ole ollut tuunaamassa kesäviestintää, kun erilaiset puolueen kellokkaat ovat pohtineet mediassa arvokysymyksiä.

Maahanmuuttopolitiikassa puolue on rakentanut lavean Stubbin-Zyskowiczin-Rydmanin linjan, joka kattaa kaikki näkemykset liberalismista äärioikealle.

Ehdoton suosikkini on Wille Rydmanin jo helmikuussa Hbl:ssa (21.2.) esittämä näkemys, että monikulttuurisuus on pahasta, koska se perustuu ajatukselle, että samasta yhteiskunnasta löytyy monia erilaisia tapoja ajatella. Zyskowicz puolestaan vei kulttuurirelativismin aivan uudelle tasolle vertaamalla toisiinsa kadun kulmassa rahan kerjäämistä ja tyttöjen sukupuolielinten silpomista.

Toinen kesän kuuma puheeaihe on ollut yhdenvertainen avioliittolaki. Aihe nousi otsikoihin erityisesti sen jälkeen, kun muutama teininatsi keksi hyökätä kyynelkaasulla vauvojen kimppuun Helsingin Pride-kulkueessa. Kokoomuksen Hanna-Leena Hemming ihmetteli perään, että miksi kaikki kohkaavat vauvojen kaasuttamisesta, eikä kukaan muista, että Greenpeace levitti kauhua ja terroria kokoomuksen puoluekokouksessa ripustamalla banderollin.

Kyseisessä puoluekokouksessa kokoomus otti erilaisia kantoja, joista puolueen kansanedustajat ovat sittemmin kiirehtineet irtisanoutumaan. Yksi näistä kannoista oli juuri sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön kannattaminen. Puheenjohtaja Jyrki Kataisen ja Alex Stubbin edustaessa puolueen liberaalisiipeä televisiossa, on Zyskowicz kieränyt ahkerasti maata ja vakuuttanut, ettei puolueen eduskuntaryhmä ole tällaisen jumalattoman aikeen takana.

Sillä aikaa takarivissä.

Kokoomuksen vihreät toivotalkoot saivat taas uusia vihreän sävyjä Helsingin valtuuston varapuheenjohtaja Harry Bogomoloff pohtiessa tulevia vaaleja: "Haluatko sinä, että ympäristöhössötys jatkuu taloudellisen kehityksen kustannuksella?" Ilmeisesti Bogo on kyllästynyt mainostoimiston ohjeistukseen sulkea hana hampaita pestessä. Samalla Bogo paljastaa myös toivotalkoiden todellisen luonteen kutsumalla ihmisiä aseistettuihin puolisotilaallisiin joukkoihin pitämään hurjat hipit kurissa.

Joukko perussuomalaisia maahanmuuttokriitikoita julkaisi Nuivaksi manifestiksi nimeämänsä paperin siitä, miten maahanmuuttopolitiikkaa Suomessa pitäisi muuttaa.

Odotetusti manifestissa vaaditaan paapomisen, hyysämisen ja hyssyttelyn lopettamista. Teksti koostuu erilaisista keinoista, joilla vanhan kunnon apartheid-hengen mukaisesti huolehditaan, etteivät maahanmuuttajat saisi Suomessa täysiä kansalaisoikeuksia kuin erikoistapauksessa.

Katsotaanpa hieman keinoja, joita kirjoittajat tarjoavat hyysäämisen tilalle.

Suomen kielen nostaminen keskeiselle sijalle kotouttamisessa on hyvä tavoite. Toivottavasti tämä muuttuu myös teoiksi - viesti ympäri Suomea kertoo, kuinka perussuomalaiset eri kuntien valtuustoissa vastustavat panostuksia kielikoulutukseen.

Perussuomalaiset vastustavat maahanmuuttajien kotikielten opetusta julkisin varoin, vaikka äidinkielen osaamisen on todettu tukevan myös muiden kielten oppimista. Hieman kummallista, että Suomen halutaan noin vain torjuvan venäjän ja arabian osaajat. Viennistä elävälle suomalaiselle kansantaloudelle ehdotus on huono.

Hyvä tavoite on myös se, että vastustetaan niin häpeäväkivaltaa kuin maahanmuuttajanaisten kotiin jäämistä. Ovatkohan nämä perussuomalaiset valmiita myös niihin toimiin, joilla ehkäistään suomalaisten naisten kotiin jättäytymistä? No, se on sivuseikka tässä, perhevapaiden 6+6+6-mallista lisää joskus toiste.

Kirjoittajat eivät esitä naisten vapauttamiselle mitään muita keinoja kuin "ankarat seuraamukset". Usko rangaistuksiin on kova läpi koko paperin. Toisaalta viranomaisten kouluttaminen kulttuurisiin kysymyksiin halutaan lopettaa. Eikö juuri tätä osaamista tarvittaisi, jos esimerkiksi häpeäväkivalta halutaan lopettaa? Ihmisoikeusliiton Kitke!-hanke tarjoaa konkretiaa väkivaltaa vastaan. Juuri tällaisilta hankkeilta perussuomalaiset veisivät rahat. Naisten ja tyttöjen oikeuksien korostaminen vaikuttaakin enemmän keppihevoselta maahanmuuttajia vastaan kuin todelliselta naisten oikeuksien kannattamiselta.

Gettoutumistakin perussuomalaiset haluavat välttää, mutta torjuvat sosiaalisesti sekoittavan asuntopolitiikan, jolla Helsingissä on menestyksekkäästi torjuttu ilmiötä jo ennen kuin maahanmuuttajista puhuttiin mitään.

Yhdelle maahanmuuttokriitikoiden väitteelle kirjoittajat sentään laittavat päätepisteen. Manifestissa luovutaan ajatuksesta, että hädässä olevia ihmisiä on autettava heidän kotimaassaan. Ihailtavan rehellisesti kirjoittajat sanovat, etteivät halua lainkaan auttaa, vaan vaativat kehitysavun lopettamista.

Paperin rivien välistä on helppo lukea, että tämä periaate näiden perussuomalaisten johtamassa maassa laajenisi hyvin nopeasti myös avun tarpeessa oleviin kantaväestön edustajiin. Sitähän kirjoittajien kannattama "mahdollisuuksien tasa-arvo" on, että juoppo mokasi, joten jätetään hänet katuojaan.