Ympäri Eurooppaa sosiaalikeskukset ovat osa elävää ja vapaata kaupunkikulttuuria, jotka antavat nuorille tilaa omaehtoiseen toimintaan. Helsingin tällä hetkellä ainoa sosiaalikeskus sijaitsee Kalasatamassa.
Sosiaalikeskus Satamassa toimii pyöräpaja, vegaanikahvila, free shop sekä kansankeittiö. Tilassa järjestetään keikkoja, kokouksia, kokoontumisia, teatteritreenejä ja näyttelyitä. Sosiaalikeskus on myös yksi Helsingin luvallisista maalauspaikoista, jossa graffitikulttuuri kukoistaa.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on nyt päättänyt hankkiutua eroon tästä ainoasta vapaan kulttuurin tilasta, joka Helsinkiin on Makasiinien purkamisen jälkeen jäänyt. Tämänpäiväisessä kokouksessaan nuorisolautakunta kieltäytyi toteuttamasta Pajusen toivetta vuokrasopimuksen irtisanomisesta.
Pajusen ongelmana on talon nuorten Itä-Euroopan romanikerjäläisille tarjoama mahdollisuus leiriytyä sosiaalikeskuksen pihalle. Pajunen on nähnyt hyväksi pistää liikkeelle koko kaupungin koneiston parinkymmenen romanin takia ja perustanut työryhmän koordinoimaan tätä toimintaa. Työryhmässä istuu kaupungin korkeimpia virkamiehiä säännöllisesti toteamassa, että romaneita on edelleen kaupungissa.
Nuoret ovat tehneet useita selvityksiä lukuisille eri virastoille ja talolla ovat suorittaneet tarkastuksia kaupunginvirkamiehet ympäristövirastosta rakennusvalvontavirastoon ja kiinteistövirastosta sosiaalivirastoon. Virastot ovat esittäneet useita erilaisia syitä, joiden perusteella sosiaalikeskus voidaan häätää. Samalla on kuitenkin annettu ymmärtää, että kaikista vaatimuksista ja tarkastuksista luovutaan, jos romanit lähtevät pihalta.
Lopulta sosiaalikeskuksen vuokranantajan, Helsingin nuorisoasiainkeskuksen, tekemässä katselmuksessa on todettu, että asiat ovat talolla kunnossa.
Tapaukseen voi hakea perspektiiviä Kööpenhaminasta, jonne lautakunta teki vierailun aikaisemmin tänä vuonna. Kööpenhaminan kaupunki hääti kaupungissa vuosikymmeniä toimineen sosiaalikeskuksen vuonna 2007. Häädöstä seurasi talonvaltauksien aalto ja levottomuuksia, jotka jatkuivat useiden kuukausien ajan, kunnes kaupunki lopulta antoi nuorille uuden sosiaalikeskuksen.
Välit nuoriin ovat Kööpenhaminassa edelleen kireät, eikä vuoropuhelu toimi. Kööpenhamina on esimerkki siitä, miten asioita ei kannata hoitaa Helsingissä.
Sataman nuoret ovat jo pitkään seuranneet läheltä romanien arkea ja tilannetta. He eivät suostu häätämään romaneita, ennen kuin kaupunki järjestää romaneille kohtuuhintaisen leiriytymispaikan.
Sosiaalikeskuksista ovat saaneet alkunsa monet yhteiskunnalliset liikkeet ja ne ovat pystyneet tarjoamaan tilan toiminnalle, joka ei mahdu muualle. Ne pystyvät myös haastamaan toiminnallaan kaupunkitilan kaupallistumista ja kaupungin harjoittamaa politiikkaa ylipäänsä, kuten nyt tarjoamalla romaneille tilan leiriytymiseen.
Kaupungin ei pidä olla yhtä harmaata massaa. Sekaan on mahduttava erilaista tilaa, toimintaa ja keskustelua. Sosiaalikeskus Sataman olemassaolo on itsessään arvokasta. Yksi asia on varma: Pajunen ei tule kunnioittamaan lautakunnan päätöstä ja sosiaalikeskuksen painostus tulee jatkumaan.