Emma Karin blogi

Eilinen oli kummallinen päivä.

Ilmojen lämmettyä Helsinkiin on jälleen saapunut Romanian romaneja, kuten joka kesä vuodesta 2008 lähtien. Sosiaaliviraston arvioiden mukaan romaneja on Helsingissä 50 henkeä. Osalle ihmiset ovat tarjonneet mahdollisuuden yöpyä kotonaan ja osa nukkuu autoissaan. Sosiaalikeskus Sataman pihalle oli vielä eilen aamulla leiriytynyt 26 romania.

Pelastuslaitos oli aikaisemmassa tarkastuksessaan todennut Sataman leirin turvattomaksi asuinpaikaksi romaneille ja se haluttiin purkaa. Sataman romanit olivat valmiita nukkumaan yönsä kylmissä autoissa. He olivat valmiita luopumaan sähköstä ja lämmityksestä. Romanit olivat valmiita oikeastaan mihin tahansa, heidän ainoa toiveensa oli, että he saisivat olla rauhassa. Läpi päivän kestäneiden neuvottelujen jälkeen päädyttiin väliaikaiseen kompromissiin. Romanit asuvat maanantaihin saakka Sosiaalikeskus Sataman alakerrassa.

Tilanne oli ajoittain melko absurdi. Paikalla olivat pelastuslaitos, kaupunginvaltuutettuja, ihmisoikeusaktivisteja, korkeassa asemassa olevia virkamiehiä, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, Nelosen uutiset ja Mtv3. Kaiken keskellä seisoi 26 hämmentynyttä romania, joille tulkki yritti selittää, mitä ympärillä tapahtuu.

Sataman piha-alueeseen tutustunut ei voi olla kuin pelastuslaitoksen kanssa samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi elää näin. Oikeastaan en voi edes ymmärtää, miten kukaan voi selvitä niissä oloissa.

Romanit selviytyvät, sillä heidän on pakko. He joutuvat systemaattisen syrjinnän ja rasismin kohteeksi kaikkialla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet toistuvasti romaneihin kohdistuvia viharikoksia ja pakkohäätöjä eri puolilla Eurooppaa. Romanien asunnot ovat usein huonokuntoisia ja jopa asumiskelvottomia, heitä syrjitään systemaattisesti työmarkkinoilla eikä romanilapsia aina päästetä tavallisiin kouluihin. Lisäksi monilta romaneilta puuttuu henkilötodistus, mikä vaikeuttaa pääsyään palveluihin ja perusoikeuksien toteutumista. Sama tilanne on jatkunut jo satoja vuosia.

Romaneja kohtaan koettu viha elää vahvana myös Suomessa. Romanit nähdään pelkkinä rikollisina ja loisina. Ihmiset puhuvat mieluummin järjestäytyneestä rikollisuudesta kuin köyhyydestä. Monelle on aivan sama mitä näille ihmisille tapahtuu, kunhan he katoavat katukuvasta. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Maailma on muuttunut ja oikeus vapaaseen liikkumiseen koskee myös meidän hyväosaisten lisäksi huono-osaisia. Ihmisiä ei voi käännyttää rajalla ihonvärin tai kansallisuuden takia.

Romanit eivät katoa, vaikka heidän olonsa tehtäisiin kuinka kurjiksi tahansa. Ja koska he eivät tule häviämään Helsingistä, on heille varmistettava ihmisarvoiset olot. Eivätkä olot parane hajottamalla leiri toisensa jälkeen ja ajamalla romanit taas taivasalle.

Amnesty on toistuvasti vaatinut Euroopan unionia ja sen jäsenmaita ryhtymään toimiin, jotta romaneihin kohdistuva rasismin ja köyhyyden kierre saataisiin katkaistua. Meidän on oltava mukana parantamassa romanien oloja, ei kurjistamassa niitä. Tämä tarkoittaa toimintaa niin EU:n tasolla kuin Helsingissäkin.

Lasten tekeminen opiskeluaikana kannattaa. Kun nainen synnyttää opiskeluaikana, tulee hän yhteiskunnalle edullisemmaksi ja työnantajat pysyvät tyytyväisinä. Nuoret synnyttäjät pitävät huoltosuhteen kunnossa ja tekevät terveempiä lapsia. Kaikki siis voittavat.

Tästä syystä opiskelijoita kehoitetaankin toistuvasti tekemään lapsia. Montaa opiskelija odottaa kuitenkin lapsen saannin jälkeen yllätys. Lapsen synnyttyä opintotuesta saattaa tippua lähes puolet pois.

Sillä hetkellä kun opiskelijasta tulee perheellinen, hän menettää oikeutensa opintotuen asumislisään ja siirtyy yleisen asumistuen piiriin. Yleiseen asumistukeen taas vaikuttavat puolison tulot, asunnon sijaintikunta, pinta-ala, valmistumisvuosi, lämmitysjärjestelmä, tähtimerkit ja kuun asento. Lopputuloksena suurella osalla opiskelijoista asumisen tukeminen lakkaa lapsen saannin myötä kokonaan. Käytännössä tämä tekee opiskelun ilman puolison taloudellista tukea täysin mahdottomaksi.

Opintotuki asumislisineen on henkilökohtainen, yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Se on selkeytensä vuoksi sosiaaliturvan perustuloa lähimpänä oleva muoto. Opiskelijat ovat jo pitkään vaatineet perheellisille opiskelijoille oikeutta valita haluavatko he lapsen synnyttyä jäädä opintotuen asumislisän piiriin vai siirtyä yleiseen asumistukeen. Jostain syystä ketään ei tunnu kiinnostavan.

Herää siis kysymys, että jos opiskelijoiden halutaan tekevän lapsia, niin miksi siitä rangaistaan? Samalla kun mahdollisuudet käydä töissä opiskelun lomassa vähenevät, myös opintotukea heikennetään. Muissa Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla tilanne on päinvastainen. Perheellisiä opiskelijoita tuetaan erillisellä opintotuen lapsikorotuksella. Suomessa korotuksesta hankkiuduttiin eroon yhdeksänkymmentäluvun alussa, eikä siitä olla sen koommin kuultu.

Opiskelijoita ei voida käskeä synnyttämään. Lapsi tehdää silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Se mitä voidaan tehdä, on rakentaa opiskelijaperheille tuki, joka mahdollistaa lasten hankkimisen, ei rankaise siitä.

Pakkoliikkeitä, ientulehduksien turvottamia suita, silmätulehduksien sokeuttamia silmiä, märkiviä haavoja, puuttuvia raajoja… Eläinaktivistit paljastivat jälleen kerran turkistarhojen todellisuuden julkistamalla tarhoissa salaa kuvattuja videoita. Mikään ei ole muuttunut, päinvastoin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran viimevuotisten tarkastusten mukaan tilanne turkistarhoilla on selkeästi heikentynyt.

Sertifikaatit eivät auta: pahimmat tapaukset tallennettiin arvostetulta, sertifioidulta tarhalta. Eläinsuojeluviranomaiset eivät pysty huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista, sillä Evira on todennut vuosittaisten tarkastusten olevan mahdottomia. Lisäksi Eviran tarkastuksista ilmoitetaan useita päiviä etukäteen, joten tarhoilla ehditään varautua tarkastajien tuloon.

Onneksi eläinten hyvinvoinnista huolehtivat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä turkistarhaajat ovat itse luvanneet tarkastaa tilat, joissa kärsiviä eläimiä oli kuvattu. Tahattomasti mieleen tulee sanonta pukista kaalimaan vartijana.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila on poikkeuksellisesti myöntänyt, ettei nykyinen laki huomioi tarpeeksi eläinten hyvinvointia. Ministerin mukaan kysymys on kuitenkin "vain senteistä ja tietyistä virikkeistä". Anttilasta turkiseläinten hyvinvointia voidaan arvioida silmämääräisesti.

Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät eläimet voi hyvin suomalaisilla turkistarhoilla. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät kituvat eläimet ole turkistarhoilla harvinainen poikkeus. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, ettei turkistarhausta voida harjoittaa ilman kohtuuttoman kärsimyksen aiheuttamista eläimille.

Turkikset eivät ole ihmisille välttämättömyys, vaan pahimman luokan turhake. Me emme tarvitse turkiksia, joten niiden takia tuotettu kipu ja kärsimys on turhaa. Villieläimet eivät kuulu häkkeihin, eivätkä kettujen hännät trendipipojen tupsuiksi. Turkistarhauksesta on luovuttava.

Keskiviikkona eläin- ja ympäristöjärjestöt vaativat turkistarhauksen täyskieltoa. Kulkue lähtee klo 15 Helsingin Rautatientorilta Aleksis Kiven patsaalta.

Tule mukaan.

Helsingissä halutaan suojella ilmastoa, mikä tarkoittaa väistämättä muutoksia myös liikennepolitiikkaan. Nyt asiaa on lähdetty tekemään nurinkurisesti. Valtuusto päätti tänään myöntää vähäpäästöisille henkilöautoille 50 prosentin alennuksen pysäköintimaksuista sekä asukas- ja yrityspysäköintitunnuksien hinnoista. Ilmastonmuutosta torjutaan tekemällä autoilusta halvempaa.

Helsingin autopaikat ovat nykyisin todella halpoja. Kantakaupungissa asuvat autoilijat voivat hankkia asukaspysäköintitunnuksen vuodeksi 100 eurolla, mikä tarkoittaa, että autopaikalle tulee hintaa alle 30 senttiä päivässä. Tämä on kuitenkin parannus, jolloin tunnus maksoi ainoastaan 36 euroa vuodessa eli alle 10 senttiä päivässä. Yrityksille pysäköintitunnus irtoaa 360 eurolla ja yleiset pysäköintimaksut ovat 4, 2 tai 1 € tunnissa, riippuen maksuvyöhykkeestä.

Kaupunkitilaa tarjotaan siis halvalla, ainakin autoille. Autoilun aiheuttamia ongelmia ei vähennetä laskemalla sen kustannuksia. Autojen ainoa ongelma ei ole niiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Autot vievät suuren määrän kaupunkitilaa, aiheuttavat ruuhkia ja melua sekä huonontavat hengitysilman laatua. Ja ihmiset, jotka eivät omista autoja, joutuvat jatkuvasti maksamaan autopaikkojen alihinnoittelun omien asuntojensa hinnoissa.

En usko, että päätökseen ostaa auto vaikuttaa se, maksaako pysäköintimaksu Helsingissä euron vai kaksi tunnissa tai maksaako pysäköintitunnus 30 euroa vai 15 senttiä päivässä. Jos autoista halutaan ekologisempia, on vaikutettava autojen ostohintaa. Hyvä alku tähän on tehty autoverouudistus, jossa autoverotusta muutettiin päästöperustaiseksi. Tämän seurauksena uusien autojen keskipäästöt on saatu laskemaan jopa 20 prosenttia.

Hyvä tapa suojella ilmastoa on luoda kokonaan autottomia alueita kaupunkiin, parantaa pyöräilymahdollisuuksia ja kannustaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä edullisten hintojen ja ruuhkamaksujen avulla.

Suomen susien tilanne on hälyttävä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eilen julkaisemassa lausunnossa Suomen susikannan kooksi arvioitiin 135-145 yksilöä. Vuosi sitten susia arvioitiin olevan 150-160.

Suomen susi on erittäin uhanalainen laji, joka on ollut rauhoitettuna lähes 40 vuotta. Silti kantaa ei saada elpymään. Syy tähän on selvä - kannan ei halutakkaan elpyvän.

Suden tappaminen ilman maa- ja metsätalousministeriön myöntämää poikkeuslupaa on laitonta, silti metsästys on merkittävin syy suden uhanalaisuuteen. Vaikka kannan voidaan sanoa olevan hälyttävän pieni, ministeriö myönsi tänäkin syksynä 22 uutta kaatolupaa.

Suomi on ajamassa susiaan sukupuuttoon. EU-komissio on yrittänyt puuttua susivainoihin vaatimalla, että Suomessa on oltava vähintään tuhat sutta, ennen kuin lajin suojelua voidaan lieventää. Komissio on pitänyt Suomessa myönnettyjä kaatolupia luontodirektiivin vastaisina, sillä suden suojelun taso ei Suomessa ole suotuisa.

Kaatolupien on sanottu ehkäisevän salametsästystä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Susia katoaa jatkuvasti enemmän kuin niitä on luvallisesti kaadettu. WWF arvioi salametsästyksen olevan edelleen suurin yksittäinen susien kuolinsyy Euroopassa.

Susi on suojelukohteena hankala, sillä susia pelätään ja niiden tappamiselle on laaja hyväksyntä. Suomessa suden ei kuitenkaan tiedetä tappaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen ja tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi. Ihmisen paras ystävä onkin hyvä vertailukohta, sillä Suomessa koiran hyökkäyksen seurauksena on menehtynyt ainakin kymmenen ihmistä vuosien 1998-2006 aikana.

Ihminen on suden ainoa vihollinen. Susi kuuluu Suomen luontoon ja on meidän tehtävämme turvata sen elinmahdollisuudet. Susien aiheuttamat vahingot on korvattava täysin poromiehille ja karjanomistajille ja asiallista susivalistusta on lisättävä. Susien kaatolupien myöntäminen on lopetettava, kunnes tiedämme, että tämä hieno laji säilyy metsissämme.

Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia on monesti sanottu populistiksi. Hänen uskonnollinen fundamentalisminsa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soini jakaa mm. Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston vaatimuksen abortin kieltämisestä. Hän ei ole suostunut puoltamaan edes raiskauksen uhrin oikeutta aborttiin.

Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut varsinkin miespoliitikkojen suosikkiteema. Aihe voi olla helppo, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneen tekemään.

Politiikassa on yleensä järkevää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ehkäisymahdollisuuksien tai aborttioikeuden rajoittaminen on kaikilla mittareilla typerin mahdollinen päätös. Siihen päätyminen on häviö kaikille muille, paitsi jeesusteleville saarnaajille.

Aborttien kieltäminen ei ole lopettanut abortteja missään, päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää Romaniaa, jossa säädettiin 1960-luvun lopulla tiukka aborttilaki. Lain seurauksena noin puoli miljoonaa romanialaista naista kuoli laittomiin abortteihin. Saman tilanteen Soini haluaa Suomeen.

Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Vuosittain niihin kuolee 70 000 naista, mikä on 14 prosenttia kaikista äitiyskuolemista. Joissain maissa jopa 30–50 prosenttia kaikista äitiyskuolemista voi johtua laittomista aborteista. Arviot laittomien aborttien maääristä vaihtelevat, mutta niitä on arvioitu tehtävän jopa 20 miljoonaa vuodessa.

Abortin vastustajat eivät puolusta perheitä, he eivät puolusta äitejä ja kaikkein vähiten he puolustavat lapsia. Heidän moralistisen politiikkansa takia naisia kuolee laittomien aborttiklinikoiden pöydille, lapset syntyvät perheisiin, joihin heitä ei ole haluttu ja perheet ajautuvat yhä syvemmälle köyhyyteen.

Oikeus päättää omasta ruumistaan ja oikeus aborttiin on suurimpia naisten asemaan parantavia poliittisia voittoja, joista on jouduttu taistelemaan kaikkialla. Näitä oikeuksia ei ikävä kyllä vieläkään voida pitää itsestään selvyyksinä, sillä Soinille ja muille fundamentalisteille 70 000 vuosittain tekopyhyydellä tapettua naista on pieni hinta omasta taivaspaikasta.

Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen. Lapsia puolustetaan parhaiten pitämällä fundamentalistit pois vallasta.

Saamelaisten asema on vaiettu häpeäpilkku Suomen historiassa. Kauhistelemme koulun historian tunneilla tarinoita Australiasta, jossa aboriginaalilapset vietiin perheiltään eurooppalaistumaan. Sama tehtiin Suomessa saamelaisille. Tätä ei kuitenkaan opeteta kouluissa. Tiedämme enemmän Amerikan intiaanien kohtalosta kuin saamelaisista.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset ovat asuttaneet Lappia jo ennen valtioiden rajojen syntymistä. Nykyisin saamelaisperheitä ei enää hajoteta ja saamen kielen asema on lailla turvattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi kunnossa.

Ihmisoikeuspolitiikallaan ylpeilevä Suomi ei ole vieläkään ratifioinut YK:n ILO-sopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista. Tätä on arvostellut kovin sanoin niin YK:n ihmisoikeuskomitea kuin Euroopan neuvosto.

Ratifiointia on vitkuteltu pitkään. Toivo asian etenemisestä heräsi uudelleen, kun hallitus lupasi parantaa saamelaisten oikeuksia. Valmistelu käynnistettiin oikeusministeriössä, mutta Kiviniemen noustua pääministeriksi, keskusta kaatoi sopimuksen ratifioinnin. Syy tähän on se, että sopimus edellyttäisi saamelaisten maaoikeuksien ratkaisemista.

Maanomistus on ollut saamelaispolitiikan keskeisimpiä kysymyksiä jo 1960-luvulta lähtien. Valtio on aikoinaan ottanut saamelaisten käytössä olevia maita haltuunsa. YK:n sopimuksen hyväksyminen palauttaisi saamelaisille päätösvaltaa heille kerran kuuluneista maista.

Tehtyjä syntejä voidaan aina pyydellä anteeksi. Anteeksi pyytäminen ei korjaa mitään, jos saamelaisten asemaa ei olla samalla valmiita parantamaan. Anteeksipyytelyä tärkeämpää on muistaa, mitä on tapahtunut. Vain niin voimme varmistaa, ettei samaa käy enää uudelleen.

Tänään julkaistussa Onnellisuustalous-artikkelikokoelmassa etsimme uusia tapoja mitata politiikan onnistumista ja yhteiskunnan hyvinvointia. Tällä hetkellä poliittista keskustelua dominoi yksi mittari, bruttokansantuote.

BKT:ta ei koskaan suunniteltu hyvinvoinnin mittariksi. Se ei kuvaa ihmisten hyvinvointia, vaan yhteiskunnan tuotannon suuruutta. Politiikalla on tavoiteltava yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat onnellisempia ja jossa hyvinvointia tavoitellaan ilman, että tuhoamme tulevien sukupolvien elämän edellytykset. On mitattava sitä, mitä haluamme maksimoida.

Kun verrataan maailman 20 rikkaimman maan hyvinvointia keskenään, huomataan, että tulonjaon tasaisuus kertoo yhteiskunnan hyvinvoinnista huomattavasti enemmän kuin maan varallisuus. Taloudellinen tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti ihmisten onnellisuuteen, terveyteen, eliniänodotteeseen ja ihmisten väliseen luottamukseen. Sen sijaan isot erot rikkaiden ja köyhien välillä lisäävät yhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia kuten rikollisuutta, päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia.

Tarvitsemme siis uusia ja parempia politiikan mittareita. EU:n tasolla keskustelua uusista mittareista on käyty jo pitkään. Onnellisuustalous-julkaisussa nostetaan esille erittyisesti Genuine Progress Indexiä (GPI) eli Aidon kehityksen indeksi.

GPI:n perustana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot, joita korjataan erilaisilla hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä. Mittarina GPI lähtee siis siitä, että taloudellisesti tasa-arvoinen yhteiskunta on parempi ja onnellisempi paikka elää kuin taloudellisesti epätasa-arvoinen yhteiskunta. Taloudellisen tasa-arvon lisäksi GPI huomioi mm. koulutuksen, kotitaloustyön, vapaaehtoistyön, rikollisuuden, vapaa-ajan määrän ja ympäristön tuhoutumisen.

Mitä GPI sitten kertoo Suomesta? 1990-luvun alun laman jälkeen Suomessa on eletty nopean talouskasvun aikaa. GPI:n mukaan etenkin tuloerojen kasvu on 1980-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti heikentänyt asukasta kohden laskettua Aidon kehityksen indeksiä. Meillä ei mene kasvusta huolimatta paremmin vaan huonommin.

Tasa-arvoiset yhteiskunnat siis pärjäävät paremmin ja niissä ihmiset ovat onnellisempia. Mikäli haluamme edistää onnellisuutta Suomessa, paras keino on lisätä ihmisten välistä taloudellista tasa-arvoa.

Kalat ovat hyvä esimerkki eläimistä, joiden suojelu harvoin herättää suuria intohimoja. Syytä kuitenkin olisi, sillä kalat ovat pulassa. Ja kun kalat ovat pulassa, niin ovat ihmisetkin.

YK:n ympäristöohjelman, UNEP:in, mukaan noin kolmasosa maailman kalakannoista on romahtanut. Romahtamisella tarkoitetaan sitä, että kannan suuruus on alle 10 prosenttia sen aikaisemmasta koosta. Vain neljäsosan kalakannoista arvioidaan olen kestävässä tilassa. UNEP ennustaakin maailman kaikkien kaupallisten kalakantojen romahtavat 50 vuodessa, mikäli kalastusta jatketaan nykyiseen tapaan.

Kysynnän kasvaessa kalakannoille tuhoisaa kehityskulkua on vaikea muuttaa. Mutta tähän on pystyttävä. Parhaita keinoja kalakantojen suojeluun olisivat uhanalaisten kalojen kaupan kansainväliset kiellot ja mertensuojelualueiden verkoston perustaminen.

Kalakantojen romahtaminen on hyvä esimerkki siitä, miten epätasa-arvoisesti ympäristöongelmat näkyvät ihmisten elämässä. Vaikka kantojen tilanne on huomattavasti heikennyt, ei tämä näy Stockmannin kalatiskin tarjonnassa vielä pitkään aikaan. Kalakadon kokevat pahiten köyhien maiden rannikkoyhteisöt, joiden rannikkovedet ovat kalastettu tyhjiksi.

Myöskään viljelty kala ei ole ratkaisu kalakantojen romahtamiseen. Viljeltävien kalojen ruokkimiseen kuluu enemmän kalaa kuin mitä itse viljely tuottaa. Lisäksi esimerkiksi Itämerellä kalankasvatus aiheuttaa rehevöitymistä lisääviä päästöjä.

Ympäristöjärjestö WWF julkaisi tänään päivitetyn kalaoppaan, jossa kalat on luokiteltu niiden pyynnin ja kalakantojen kestävyyden mukaan. Jos siis syöt kalaa, yksinkertaiset nyrkkisäännöt ovat: suosi kotimaista äläkä syö petokaloja.

Kinkku on monien suomalaisten mielestä joulupöydän kruunu. Suomalaiset syövät sianlihaan yli 30 kiloa vuodessa. Sianlihaa syödään enemmän kuin mitään muuta lihaa ja sen kulutus on jatkuvasti kasvanut.

Mitä enemmän sikaa syödään, sitä enemmän niitä kasvatetaan. Suomen harvenevissa sikaloissa pidetään yhä suurempia määriä sikoja. Tälläkin hetkellä Suomen sikaloissa elää noin 1,5 miljoonaa sikaa. Sikoja päätyy teuraalle noin 2,4 miljoonaa yksilöä vuodessa.

Sika on hieno eläin. Ne ovat uteliaita, oppimiskykyisiä ja älykkäitä. Luonnostaan aktiivisten sikojen tehotuotantoon liittyykin paljon ongemia. Alle viikon ikäisten porsaiden kulmahampaat yleensä hiotaan tai katkaistaan. Jotta lihasta saataisiin paremman makuista, poikapossut kastroidaan ilman puudutusta ja kivunlievitystä.

Possujen äidit pidetään yleensä kääntymisen estävässä häkissä, joissa tapahtuvat porsiminen ja imetys. Emakkoa voidaan pitää porsimishäkissä jopa kahdeksan viikkoa porsimisen jälkeen. Muita sikoja kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joissa satakiloiselle sialle on varattava tilaa 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Ahtaat, likaiset ja virikkeettömät karsinat ovat omiaan aiheuttamaan aktiivisille ja luonnostaan siisteille sioille ahdistusta ja stressiä.

Kärsimyksen ei tarvitse kuulua joulupöytään, vaihtoehtojakin löytyy. Luomusikaloita löytyy Suomesta vain vähän, mutta ne ovat suursikaloita pienempiä ja niissä mm. kääntymisen estävät porsimishäkit ovat kokonaan kielletty. Luomusioilla on enemmän tilaa ja siat pääsevät kesäisin ulos jaloittelemaan.

Joulun kunniaksi siat voi myös säästää kokonaan. Kinkkuja korvaamaan on syntynyt useita eri vaihtoehtoja. Voin hyvin suositella seitan- ja tofukinkulla mässäilyä tänä jouluna.

Lämmintä ja possuystävällistä joulua kaikille!