Emma Karin blogi

Perussuomalaiset ovat julkaisseet maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Ohjelman tavoitteena on maa, joka ei välitä ympäröivästä maailmasta, jonne on mahdoton tulla ulkopuolelta ja jossa ihmiset on jaettu eri kategorioihin syntyperänsä perusteella.

Keskeisenä pyrkimyksenä on uskotella meille, että Afrikasta ja Lähi-idästä vyöryvä maahanmuuttokatastrofi uhkaa. Lähtömaista mainitaan vain nämä kaksi aluetta, mistä ei ihan arvaisi, että suurimmat ulkomaalaisryhmät Suomessa ovat virolaiset ja venäläiset. Ehkä heitä ei mainita, koska he ovat valkoisia?

Ohjelman keskeisenä linjana on maahanmuuttajien erottelu muista suomalaisista:
- maahanmuuttajan saama kansalaisuus voitaisiin ottaa pois
- yhteiskunnan tukia saava maahanmuuttaja ei saisi vapaasti valita asuinpaikkaansa
- tulonsiirtoja ryhdyttäisiin erottelemaan etnisen taustan perusteella

Ohjelma on sisäisesti ristiriitainen:
- maahanmuutosta ei haluta puhua yhtenä kokonaisuutena, mutta silti ongelmana nähdään nettomaahanmuutto
- “ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen”, mutta tätä työtä tekevät ihmiset ovat maahanmuuton ongelmista elävää virkakuntaa, jota halutaan “karsia kovalla kädellä”
- väestöräjähdystä halutaan torjua Afrikan tyttöjen ja naisten aseman parantamisella, mutta kehitysapua ehdotetaan käytännössä lopetettavaksi

Erityisen tärkeää on liioittelu.

Maailman pakolaisista 86 prosenttia on kehitysmaissa. Suurin osa pakolaisista elää evakkoina, eli pakolaisina omassa kotimaassaan. Euroopassa maailman pakolaisista on vain 3,5 prosenttia, Suomessa 0,03 prosenttia. Pakolaisia otetaan vastaan tiukan kiintiön verran. Turvapaikanhakijoiden määrä riippuu pääsääntöisin konflikteista maailmalla ja Suomeen heistä tulee hyvin vähän.

Perussuomalaiset vaativat ohjelmassaan erityisesti tiukennuksia perheenyhdistämiseen, eli siihen, että ihmisellä olisi oikeus saada puolisonsa tai lapsensa luokseen Suomeen ja siihen, että lapsella olisi oikeus kasvaa äitinsä tai isänsä kanssa. He jättävät mainitsematta, että perheenyhdistämiseen on jo tehty merkittäviä kiristyksiä. Tiukentuneen politiikan seurauksena perheenyhdistämishakemusten määrä on romahtanut 70 prosenttia.

Perussuomalaisen maahanmuuttopolitiinen mantra on, että ihmisiä on autettava siellä missä he ovat. Tämä on vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että puolue vaatii jatkuvasti kehitysyhteistyöstä leikkaamista. Suomi käyttää kehitysyhteistyöhön tänä vuonna todennäköisesti vain 0,48% bruttokansantulosta, vaikka olemme sitoutuneet 0,7 prosentin tavoitteeseen.

Suomalaiset ovat historiassa paenneet köyhyyttä, nälkää ja sotaa. Me olemme lähettäneet lapsiamme ulkomaille turvaan ja luottaneet muiden maiden solidaarisuuteen ja inhimillisyyteen. Sotavuosien ihannointiin nojaavilta perussuomalaisilta voisi odottaa tämän muistamista.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Stubbin hallitus kaatoi äitiyslain sunnuntaina. Äitiyslaki olisi tarkoittanut yhtä yksinkertaista muutosta: myös naispareille hedelmöityshoidoilla syntyneelle lapselle olisi voitu vahvistaa toinen vanhempi jo neuvolassa raskausaikana, ilman turhaa adoptioprosessia lapsen syntymän jälkeen.

Kokoomuksen ja demarien heikkous tasa-arvoa vastustavien kristillisdemokraattien edessä on surullista seurattavaa. Tasa-arvo on kestoteema kokoomuksen ja sosialidemokraattien juhlapuheissa, mutta kovin helposti siitä annettu periksi. Nyt tästä heikkoudesta maksavat kahden äidin perheet.

Hedelmöityshoitolaki mahdollistaa nykymuodossaan naispareille lapsen saamisen hedelmöityshoitojen avulla. Nyt näin syntyneet lapset jäävät ensimmäisiksi elinkuukausikseen ilman juridista turvaa: jos vanhemmat esimerkiksi eroavat tai toinen vanhemmista kuolee ennen kuin adoptiota on ehditty tehdä, lapsi menettää oikeuden toiseen vanhempaansa. Tällöin vanhemmalla ei ole oikeutta tavata lastaan eikä myöskään velvollisuutta vastata millään tavalla lapsen elatuksesta.

Äitiyslaki olisi säästänyt kuntien rahoja, kun adoptioneuvontavelvoite samaa sukupuolta olevien parien kohdalta olisi poistunut, sekä käräjäoikeuksien rahoja, kun adoptiopäätökset sateenkaariparien osalta olisivat vähentyneet. Erityisen kohtuuton tilanne on naispuolisilla avopareilla, joiden kohdalla sisäinen adoptio ei ole edes mahdollinen. Äitiyslaki ei olisi vienyt lapselta mahdollisuutta vahvistaa juridista isyyttä, sillä lain piiriin olisivat kuuluneet vain ne perheet, joissa lapsi on saanut alkunsa tuntemattoman luovuttajan sukusoluista ja joissa edellytyksiä isyyden vahvistamiseen ei olisi ollut.

Kristillisten tekopyhä perhepolitiikka ei palvele lapsen etua, eikä se palvele perheiden etua. On häpeällistä, että kokoomus ja sosialidemokraatit ovat suostuneet antamaan tässä asiassa periksi. Sama tilanne oli myös isyyslain uudistuksessa, jossa ei huomioitu useamman kuin kahden vanhemman perheitä.

Äitiyslain kaataminen osuu pahiten naisparien lapsiin, joiden oikeus molempiin vanhempiinsa on edelleen käräjäoikeuden päätöksen ja vanhempien yhteisymmärryksen varassa. Nämä lapset eivät lakkaa olemasta, vaikka Räsänen kuinka paljon sitä toivoisi. He ansaitsevat samat oikeudet kuin kaikki muutkin lapset.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Tammikuun ennätyssuosittu vegaanihaaste päättyi. Itse muistin taas sen, ettei veganismi ole kovin vaikeaa. Samalla olen miettinyt lihankulutuksen jatkuvaa kasvua, sen seurauksia ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko eduskunnan kasvisruokapäivä?

Vegaanihaaste on hyvä tapa herättää keskustelua ruoasta ja niistä seurauksista, mitä jokapäiväinen syömisemme aiheuttaa. On tärkeää, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka joka päivä kyseenalaistavat sen, miten suhtaudumme eläimiin ja kritisoivat eläinten hyväksikäyttöä. Kuvat sikalatiloilta ja broileritehtaista kertovat sen, että suomalaisen eläintuotannon todellisuus on hyvin erilaista kuin mitä meidän halutaan uskovan.

Tiedän myös, että ruoka on ihmisille äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Jättäessäni valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä (joka otettiin käyttöön 2011 alusta), en osannut kuvitella, millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Video valtuustokeskustelusta on edelleen katsomisen arvoinen.

Yhä useampi ihminen on vegaani tai kasvissyöjä. Silti lihankulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Keskimäärin jokainen suomalainen syö lihaa 75 kiloa vuodessa, se on kymmenen kiloa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Viikoittainen kasvisruokapäivä olisi suoranainen vallankumous. Se leikkaisi kulutuksesta 10 kiloa vuodessa!

Lihan suurkulutus aiheuttaa vakavia ekologisia ongelmia: puhdasta vettä kuluu paljon ja syntyy ilmastopäästöjä. Teollisesta eläintuotannosta ovat onnelliset possut kaukana. Liika lihansyönti on myös terveydelle haitallista.

Olemme oppineet Helsingin kouluissa käyttöön otetusta kasvisruokapäivästä yhden tärkeän asian: äänekkäiden alkuprotestien jälkeen kaikki sujuu nyt hyvin. Opetusvirastolle saaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule.

Näin vaalien alla haluan tehdä ehdotuksen: eduskunnan kuppiloissa on otettava käyttöön viikottainen kasvisruokapäivä.

Kuten niin monet helsinkiläiset valtuutetut muutama vuosi sitten, maamme ylimpien päättäjien joukossa on varmasti edelleenkin paljon turhia ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Eduskunnan kasvisruokapäivä auttaisi murtamaan ne.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Valtuusto äänesti tänään Keskustakirjaston puolesta. Tämä oli iloinen päätös. Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Suuri kirjasto kaupungin ydinkeskustassa, Eduskuntataloa vastapäätä ja Kansalaistorin reunalla on uudelle kirjastolle juuri oikealla paikalla. Keskustakirjasto täyttää myös sen aukon, joka kirjastoverkossamme on liian pitkään ollut.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Hyvää kaupunkikeskustaa ei pidä miettiä vain siitä näkökulmasta, miten siellä voi liikkua. Hyvää kaupunkia pitää miettiä myös siitä näkökulmasta, miten siellä voi pysähtyä. Hyvässä ja viihtyisässä keskustassa halutaan myös viettää aikaa. Keskustakirjasto luo tällaisen paikan.

Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Jokainen joka viettää aikaa keskustassa lasten kanssa, tietää, että meiltä puuttuu sellainen julkinen tila, jossa saa vain olla. Me tarvitsemme epäkaupallista tilaa, jossa ei ole ostopakkoa. Me tarvitsemme tilaa, jossa saa lukea, ideoida ja vaan olla. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä.

Keskustakirjaston takia ei lakkauteta yhtäkään lähikirjastoa. Ei yhtäkään. Valtuusto on tehnyt asiasta selvän linjauksen ja tästä vihreät aikovat pitää kiinni. Helsinkiin syntyy koko ajan lisää uusia lukuhaluisia helsinkiläisiä. Kasvavassa kaupungissa kirjastoista säästäminen on typerintä säästämistä mitä on. Kirjastot ovat edullisia ja pidettyjä lähipalvelu, johon on panostettu Helsingissä muutenkin liian vähän.

Keskustakirjaston yhteydessä kokoomus on usein valitellut hankkeen kustannuksia. Jos olisi oikeasti haluttu säästää turhista kustannuksista, niin kahden miljoonan lisäkustannukset keskustatunnelin varauksesta on järjetöntä rahan tuhlausta. Tätä tunnelia ei koskaan tulla rakentamaan. Silti se maksoi meille jälleen naurettavan summan.

Nyt on kuitenkin pääasia, että hanke etenee ja keskustakirjaston rakennustyöt käynnistyvät tänä vuonna. Helsinkiläiset saavat vihdoin sellaiset kaikille kuuluvan tilan keskustaan, joka täältä on pitkään puuttunut.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.

Hallitus on yrittänyt löytää yhteisymmärrystä päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.

Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.

Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.

Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.

Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.

Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hoito-oikeuden rajoitus toimisi tätä tavoitetta vastaan. Se heikentäisi perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaisi verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

HSL esittää lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamista ratikoista ja metroista. Esitys liittyy koko Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistamiseen, jota on valmisteltu jo vuosia. Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta nyt ollaan pahasti pielessä.

Perusteeksi lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamiselle annetaan se, että lippujen hinnoittelu halutaan tehdä liikennepoliittisin perustein, eikä sosiaalipoliittisin perustein. Silti uudessa lippujärjestelmässä senioreille tullaan myöntämään jatkossa seniorilippu, opiskelijoille opiskelijalippu ja lapsille lapsilippu. Nämä ovat kaikki hyviä ja perusteltuja alennuksia. Mutta miksi vammaiset ja pienet lapset ovat eri asia?

Toinen peruste esitykselle on, että erilaiset alennus- ja vapaaliput monimutkaistavat matkalippujärjestelmää. Tämä tekee hinnoittelun hahmottamisesta hankalaa. Jokaiselle lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa matkustavalle järjestelmä on kyllä täysin selkeä. Kyse ei ole siitä, miltä ovelta lipun pystyy nykyisin ostamaan, vaan siitä, että alennus on osa järkevää liikennepolitiikkaa.

Metro on joukkoliikennevälineistä esteettömin ja siellä on eniten tilaa rattaille ja pyörätuoleille. On huonoa liikennepolitiikkaa ohjata kaikki lastenrattaita ja pyörätuolia käyttävät käyttämään bussia. Bussien keskiosiin mahtuu kahdet tai maksimissaan kolmet rattaat. Itse olen usein jäänyt lastenrattaiden kanssa bussin ulkopuolelle, kun vaunupaikat ovat jo täynnä. Voin kertoa, että nämä kokemukset eivät lisää joukkoliikenteen käyttäjätyytyväisyyttä.

Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi. Me emme halua, että helsinkiläiset joutuvat hankkimaan auton aina lapsen synnyttyä. Meidän pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin juuri pienten lasten vanhempia käyttämään joukkoliikennettä.

Itse olen aikaisemmin esittänyt lastenrattaita koskevan alennuksen koskemaan myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia. Tämä olisi järkevää liikenne- ja sosiaalipolitiikkaa.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Itämeren lohi on uhanalainen, vaelluskalojen joet on pitkälti padottu ja useat kalakannat heikolla tolalla. Suomen kalapolitiikka on pitkä sarja epäonnistumisia. Ihmiset ovat viime vuosina heränneet vaatimaan muutosta. ”Ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa”, totesi maatalousministeri Koskinen vuonna 2013 heränneestä aktiivisuudesta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Uusi kalastuslaki on nyt tulossa eduskuntaan. Sen sisällöstä käytiin kova vääntö kokoomuksen maatalousministeri Petteri Orpon ja vihreän ympäristöministerin Ville Niinistön välillä. Toimin silloin Niinistön erityisavustajana. Saimme lakiin monia merkittäviä edistysaskeleita kohti kestävämpää kalastuspolitiikkaa. Luonnon kalakantojen suojelu on nyt yksi lain tavoitteista. Silti olisimme toivoneet paljon enemmän. Liian moni tärkeä kysymys jää laissa auki.

Ainakin kolme asiaa on kalastuslaissa muutettava. Jos kalalaji muuttuu uhanalaiseksi, lain pitäisi edellyttää lajin rauhoittamista. Verkkokalastusta on rajoitettava lakiesitystä tiukemmin. Kaloja ei myöskään pitäisi saada kalastaa, ennen kuin ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne ovat ehtineet lisääntyä useammin kuin kerran.

Kalastuslain myötä on valmisteltu myös luonnos uudesta kalastusasetuksesta. Siinä esitetään tärkeitä uusia suojelutoimia. Puutteitakin on. Tärkeintä on varmistaa, ettei kaloja saa kalastaa, ennen kuin niiden on annettu kasvaa tarpeeksi isoksi. Ylämitat ovat tärkeitä, koska isot naaraat tekevät paljon pieniä kaloja ja niillä on iso merkitys kannan elvyttämiselle.

Suurin ongelma kokoomuksen kahden rattaiden politiikassa on kuitenkin energiateollisuuden nuoleskelu, eli tavoite Kollajan tekoaltaan rakentamisesta. Suomi on tuhonnut yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme, mikä on jonkin sortin maailmanennätys. Viimeisiä vapaita koskia suojelee koskiensuojelulaki. Pääministeri ja nykyinen ympäristöministeri ovat väläytelleet koskiensuojelulain tuhoamista. Kollajan allas tuhoaisi lain suojaamat vapaana virtaavat kosket, kalojen kutupaikat ja uhkaisi lukuisia uhanalaisia lajeja Iijoella.

On järjetöntä ensin toisella kädellä tuhota kalojen elinympäristöjä, ja sen jälkeen puhua uhanalaistuneiden kalakantojen elvyttämisestä. Keskusta ja kokoomus saavat halutessaan koskisodan. Sen he tulevat häviämään. Nykyisin kaloillekaan ei voi tehdä mitä tahansa.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Suomessa elää 1000-2000 ihmistä paperittomassa tilassa vailla perusoikeuksia. Eduskunta käsittelee parhaillaan lakiesitystä paperittomien oikeudesta terveydenhuoltoon. Esitykseen liittyen puhutaan paljon potaskaa.

1) Sitten ne kaikki tulee tänne

Ei pidä paikkaansa. Paperittomat ihmiset eivät elä Suomessa saadakseen hyvää terveydenhuoltoa tai sosiaalipalveluja. Monet heistä pakenevat usein syrjintää, vainoa tai köyhyyttä. Kukaan ei matkaa yli merien tai läpi mantereen päästäkseen lääkäriin.

Monet paperittomat elävät piilossa, he välttelevät viranomaisia ja pelkäävät jopa lääkäreitä. Lakiesityksessä Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille oltaisiin tarjoamassa samat terveyspalvelut kuin suomalaisille. Muut paperittomat olisivat oikeutettuja kiireelliseen hoitoon, siihenkin maksullisesti.

Lakiesitys on Helsingin mallia suppeampi. Kun Helsinki alkoi tarjota laajat terveydenhuoltopalvelut paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille, puhuttiin valtavasta aallosta paperittomia. Eipä tullut. Paperittomia ei tullut lisää ja heidän kynnyksensä mennä lääkäriin on korkea. Onneksi muutama raskaana oleva nainen on nyt saatu neuvolajärjestelmän piiriin ja toivottavasti kaikki paperittomat lapset saadaan pian rokotusohjelmaan. Tämä on myös suomalaisten lasten etu.

2) Nykyinen järjestelmä toimii hyvin

Ei toimi. Aloite paperittomien oikeudesta hoitoon on tullut lääkäreiltä, joille oli vaikeaa huomata, etteivät he voineet työssään hoitaa kaikkia hoitoa tarvitsevia. Siksi lääkärit ovat perustaneet vapaaehtoisklinikoita eri puolille Suomea, joilla he omien pitkien työpäiviensä jälkeen hoitavat vapaa-ajallaan paperittomia. Hoitovälineet ovat alkeelliset, ja erityisesti lasten ja raskaana olevien naisten hoitaminen on koettu vaikeaksi.

Erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja raskaana olevat naiset ovat korostuneen alttiita terveysriskeille ja heillä tulisi olla erityisasema. Lääkärien huolena on myös tartuntataudit, jotka pitää saada hoidettua. Mm. Lääkäriliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, Suomen Punainen Risti ja UNICEF ovat jo pitkään vaatineet tilanteen korjaamista koko maassa.

3) Se maksaa miljoonia

Ei maksa. Suurin osa paperittomista elää pääkaupunkiseudulla. Kun Helsinki päätti alkaa tarjota laajat terveydenhuoltopalvelut paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille, puhuttiin satojen tuhansien, ellei jopa miljoonien kustannuksista. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho puhui Helsingin päätöstä tehtäessä, että nyt muut maat voivat ulkoistaa terveydenhuoltonsa Helsingille.

Miljoonien tai satojen tuhansien eurojen kustannuksia ei ole Helsingille tullut. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston mukaan kustannukset ovat olleet täysin marginaalisia. Ja koska suurin osa paperittomista elää täällä, olisi vaikea kuvitella muualla tapahtuvan muuta.

Oikeus terveyteen on osa ihmisarvoista elämää. Paperittomat ovat olemassa halusimme tai emme. Sivistysvaltiossa ei jätetä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hoitamatta. Ei ole mitään syytä kieltää lapselta tai raskaana olevalta äidiltä pääsya lääkäriin, kun he sitä tarvitsevat. Tämä on kaikkien etu.

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Kun nousin Lapin yöjunaan Helsingin rautatieasemalta viime perjantaina, maassa ei ollut vielä lunta. Tämä vuosi tulee olemaan maailmassa mittaushistorian lämpimin. Ensi jouluun mennessä toivotaan uuden ilmastosopimuksen syntyä, sen hengessä Helsingissä pitää päättää Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisesta.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vaikuttaa, että maailmalla ollaan tosissaan heräämässä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvalloissa Barack Obama näyttää tekevän päästöjen hillitsemiseksi, minkä valtaoikeuksiensa puitteissa kykenee. Kiinalaiset ovat tosissaan kääntämässä hiilen kulutuksen laskuun jo kaupunkien hirvittävän savusumunkin vuoksi.

Kansainväliset neuvottelut ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa paikallisia tekoja. Emme voi vai istua ja odotella, että suuri sopimus ratkaisee kaiken. On toimittava itse. Turha kuvitella, että niin kauan kuin hallitukset kotona sallivat kaikenlaisia ilmastorikoksia, ne yhtäkkiä sopisivat kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta.

Helsingin ilmastopolitiikan häpeä on hiilikasoissa. Meidän tehtävämme on hankkiutua niistä eroon. Helsingin sähkö ja lämpö pitää tulevaisuudessa tuottaa paljon pienemmin päästöin, 2050 mennessä käytännössä päästöttä.

Ensi vuoden suuri kysymys on Hanasaaren hiilivoimala. Pöydällä on ehdotus vanhojen voimaloiden remontoimisesta 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi. Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi hiilen polttamisen jatkamista hamaan tulevaisuuteen.

Vaihtoehtona on luopua Hanasaaren hiilivoimalasta ja korvata se uudella laitoksella, joka voi käyttää 100 prosenttisesti biomassaa. Tarvitsemme parempaa energiatehokkuutta, jotta lämmitystarve olisi pienempi. Tarvitsemme Helsingin edustalle tuulivoimaloita, tarvitsemme katoille aurinkopaneeleita. On hyvä, että Helen rakentaa Kalasatamaan Suomen suurimman aurinkovoimalan.

Kamppailua lumisten joulujen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan käydään jokaisen hiilivoimalan ja jokaisen energiahankkeen kohdalla. Me Helsingissä emme voi olla ilmastopolitiikan vapaamatkustajia. Meidän on investoitava uusiutuviin. Koska jos emme me, niin kuka?

Hallituksen ympäristöpolitiikka on saavuttanut uuden moraalisen pohjakosketuksen.

Valtionyhtiö Arctia Shippingin vuokraa kahta jäänmurtajaa tuleviksi kesäkausiksi öljy-yhtiö Shellille auttamaan Alaskan arktisen öljynporauksen aloittamisessa. Taloussanomat uutisoi omistajaohjausyksikön salaisesta raportista, joka kertoo, että hankkeisiin sisältyy merkittävä korvausriski öljyonnettomuuden sattuessa. Öljyonnettomuuden uhkaan Suomi aikoo vastata yhtiöjärjestelyin, jotta vastuu voidaan välttää.

Arctian murtajien tehtävä Alaskassa olisi turvata arktinen öljynporaus. Turvallista suomalaiset murtajat eivät tästä voi läsnäolollaan tehdä, sillä öljyn poraaminen jäisestä merestä epävakaissa sääolosuhteissa on lievästi sanottuna haastavaa. Vakavan öljyonnettomuuden riski Shellin Alaskan arktisissa porauksissa on ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan jopa 75 prosenttia.

Hallituksen ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron ainoa huolenaihe on kuitenkin se, miten Suomi voisi onnettomuuden sattuessa välttää korvausvastuun. Arctia Shipping on valtionyhtiö. Takanaan yhtiöllä on siten loppupelissä valtion ja veronmaksajien rahat. Shell ei ole edes arvioinut, mitä arktisen öljyonnettomuuden siivoaminen maksaisi.

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on jostain paljon arvokkaammasta. Kyse on hauraasta arktisesta luonnosta, luonnosta, joka on suomalaisten elinehto. Öljyonnettomuuden sattuessa arktisen alueen siivoaminen on mahdotonta - ja seuraukset tuhoisia. Öljyteollisuudella ei ole uskottavaa suunnitelmaa öljyntorjuntaan, jos Meksikonlahden kaltainen öljyonnettomuus tapahtuisi Alaskan merialueilla. Meksikonlahden öljytuhon korvausvastuista on riidelty tuomioistuimissa jo vuosia.

Ahneudessaan hallitus sivuuttaa sen, että ilmastonmuutos on fakta. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää, että suurin osa jo tunnetuista fossiilivaroista jätetään maahan. Jos aiomme välttyä ilmastokatastrofilta, arktisen öljyn on jäätävä maahan.

Öljynporauksiin osallistuminen on surullista jatkoa sille, miten välinpitämättömästi Suomi suhtautuu yhteisen luontomme säilyttämiseen. Öljynporaus arktisilla alueilla on typerää, moraalitonta ja vastuutonta. Lyhytnäköisen voitontavoittelun sijaan meidän tulisi tehdä kaikkemme arktisen alueen suojelun edistämiseksi ja arktisen öljynporauksen pysäyttämiseksi.