Emma Karin blogi

Pudasjärven valtuusto päätti eilen kannattaa Kollajan tekoaltaan rakentamista. Luonto hävisi hanketta aggressiivisesti lobbaavan PVO:n työn tuloksena yhdellä äänellä.

Suomi pitää hallussaan kyseenalaista maailmanennätystä. Olemme tuhonneet yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme padoilla. Viimeisten vapaiden koskien säilyttämiseksi säädettiin koskiensuojelulaki. Tämä laki syntyi valtaisan kamppailun tuloksena. Ihmiset nousivat barrikaadeille voimayhtiöitä vastaan. Kollajan allashanke edellyttää koskiensuojelulain purkamista. Tämä sytyttää koskisodan uudelleen.

Vuosikymmenten ajan vapailla koskilla tai luonnossa lisääntyvillä kalakannoilla ei katsottu olevan Suomessa mitään arvoa. Kalat kasvatettiin kasvattamoissa ja laskettiin järviin tai mereen, jotta kalastajat voisivat kalastaa ne sieltä. Luonnonvaraisten vaelluskalakantojen annettiin kuolla sukupuuttoon. Viimeisten parin vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos. Luonnonsuojelijat ja vapaa-ajan kalastajat ovat aktiivisuudellaan haastaneet vanhat toimintatavat. Yksikään koskiensuojelua vastustava puolue ei tule selviämään uudesta koskisodasta ehjin nahoin.

WWF julkaisi eilen päivitetyn kalaoppaansa, jossa arvioidaan kalakantojen tilaa. Itämeren alueen villien lohikantojen tilanne on hiljalleen parantumassa kalastusrajoitusten myötä. Vahvimmat lohikannat kestävät nykyisen kalastuksen, mutta suurin osa villeistä lohikannoista on vielä turvallisten rajojen alapuolella. Kantojen elpyminen kestävälle tasolle voi viedä vuosia ja se edellyttää kalojen kutujokien avaamista. Eli jo olemassa olevien patojen purkamista.

Koskiensuojelu ei ole kysymys ainoastaan Pohjois-Suomessa. Helsingin läpi virtaa joki, jota me olemme kohdelleen todella pitkään todella huonosti. Vantaanjokeen on vuosisatojen kuluessa rakennettu monia patoja ja jokea on käytetty enemmän viemärinä kuin arvokkaana vesistönä. Luontaisesti lisääntyvät alkuperäiset vaelluskalakannat ovat tuhoutuneet ja vesi on ollut pahimmillaan hirvittävässä kunnossa.

Nyt Vantaanjoki on kuitenkin paranemassa. Joen rannoille on rakennettu vedenpuhdistamoita, turhia patoja on purettu ja vedenlaatu on saatu paranemaan. Lukuisat vapaaehtoiset ovat kunnostaneet kalojen kutupaikkoja. Uhanalainen meritaimen on jälleen palannut jokeen.

Joella on kuitenkin iso ongelma: Vanhankaupunginkosken voimalaitos. Pato on merkityksetön sähköntuotannon kannalta, mutta se on osa kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä. Pato estää monien kalakantojen nousemisen jokeen.

Kysymys kuuluukin, miksi me asetamme suuremman historia-arvon padolle kuin sille luonnonkoskelle, jonka pato aikoinaan tuhosi? Kosken historiallisesta merkityksestä kertoo paljon Helsingin ruotsinkielinen nimi Helsingfors (fors: koski). Vantaanjoki voidaan palauttaa sellaiseksi koskiparatiisiksi, joka se on joskus ollut.

Muualla maailmassa patojenpurkutalkoot ovat jo käynnissä, USAssa puretaan jopa 200 patoa vuosittain. Meidänkin pitäisi oppia tehdyistä virheistä. Meidän on purettava patoja, ei rakennettava niitä lisää.

Seuraa Emman kampanjaa täällä!

Keskusta, perussuomalaiset ja kristilliset ovat ilmoittaneet vastustavansa vanhempainvapaiden kiintiöintiä isille. Keskustassa kannatetaan “vähittäistä asennemuutosta” ja “uskotaan, että per­heet osaa­vat it­se päät­tää, mi­kä heil­le on pa­ras­ta”. Myös “työn­an­ta­jien pi­täi­si muut­taa asen­tei­taan”.

Asenteet kyllä muuttuvat, mutta konservatiivisempaan suuntaan. Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on nykyisin harvinaisempaa kuin 1980-luvulla.

Tasa-arvon mallimaassa miehet eivät jää kotiin hoitamaan omia lapsiaan. Suomessa äidit hoitavat lapset. Isät käyttävät edelleen vain 8 prosenttia vanhempainrahapäivistä. Se on reilusti alle puolet esimerkiksi Ruotsin vastaavasta luvusta, joka on noin 25 prosenttia. Ei tämä ole asennekysymys, tämä on rakennekysymys.

En usko, että yksikään lapsen kanssa kotiin jäänyt isä katuu päätöstään. Palkkiona on elinikänen läheinen suhden omiin lapsiin, joka syntyy, kun vanhemmuuden ilot ja vastuu jaetaan tasan. Omien lasten kohdalla olemme mieheni kanssa pystyneet jakamaan perhevapaat, sillä molempien työnantajat ovat ymmärtäneet, että tasa-arvoinen vanhemmuus on tärkeää sekä lapsille että meille aikuisille. Tämä ei kuitenkaan ole tilanne kaikkien kohdalla. Lapsistaan huolehtivat isät törmäävät jatkuvasti konservatiivisen työelämän asenteisiin.

Kyseessä on itseään vahvistava kierre. Naisten palkka ja asema työmarkkinoilla on miehiä huonompi, koska naisten odotetaan hoitavan lapsia kotona. Miesten asema ja palkka on parempi, koska heidän ei odoteta osallistuvan täysipainoisesti lasten kasvattamiseen. Naiset jäävät helpommin kotiin, koska heidän palkkansa ovat pienemmät ja miehet pysyvät töissä, koska asenteet kotiinjäämistä kohtaan ovat nihkeät. Tämä kierre ei katkea ilman puuttumista rakenteisiin.

Se, että keskusta piiloutuu tasa-arvopolitiikassa asennemuutoksen odottelun taaksen, on tyhjää höttöä. Rehellisempää olisi sanoa, että muutosta ei haluta ja siksi mitään ei aiota tehdä. Muutosta ei koskaan tule ilman tekoja. Vanhempien asenteet eivät muutu niin kauan kuin isän palkalla maksetaan perheen menot ja äidin palkka on niin paljon pienempi. Tasa-arvoon päästään sillä, että politiikassa tehdään tasa-arvoa edistäviä päätöksiä. Yksi sellainen olisi 6 + 6 + 6 -malli.

Tule minun ja Jani Toivolan kanssa keskustelemaan tasa-arvoisesta vanhemmuudesta tasa-arvon päivänä torstaina 19.3. klo 17.30 Espresso Edgessä. Tervetuloa mukaan!

Seuraa Emman kampanjaa täällä!

Suomalainen energiapolitiikka junnaa paikoillaan. Helsingin pitää astua johtoon ja käynnistää energiaremontti, joka vie eteenpäin koko maata. Se tarkoittaa reipasta sitoutumista uusiutuvaan energiaan ja koko kaupungin energiatehokkuuden parantamiseen.

Kaupunginhallitus päätti tänään, että Helsingissä käynnistetään selvitystyö hajautetun energiantuotannon edistämisestä ja kaupungin energiatehokkuuden parantamisesta. Tämä tärkeä ja merkittävä asia. Me emme voi katsoa ainoastaan isoja voimaloita vaan on katsottava koko kaupunkia, niin energiankulutusta kuin energian tuotantoa. Koko Helsinki on nähtävä yhtenä energiajärjestelmänä.

Kaupungin katoilla on tilaa miljoonille neliömetreille sähköä ja lämpöä tuottavia aurinkopaneeleita ja rakennukset voidaan remontoida tuhlaamaan vähemmän lämpöä. Espoon pilottihanke osoittaa, että ison kokoluokan maalämpö on iso mahdollisuus kaupungeille. Kysyntäpiikkejä voidaan hillitä älykkään sähköverkon kautta.

Valitettavasti Helsingissä pohditaan tosissaan sitä, kannattaako meidän laittaa satoja miljoonia euroja kivihiilenpolton jatkamiseen Hanasaaressa. Me olemme ainoa pohjoismainen pääkaupunki, joka ei ole sitoutunut 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiajärjestelmään 2050 mennessä.

Hiili ei ole enää vaihtoehto. Viime vuonna kivihiilen kulutus laski jopa Kiinassa, ja uusiutuvan energian läpimurto on viime vuosina edennyt häkellyttävän nopeasti. Helsingissä keskustelu on jämähtänyt sen ympärille, rakentaako Helsingin Energia uuden biomassavoimalan vai jatketaanko kaupungin lämmittämistä tuontihiilellä.

Helsingin pitää olla osaltaan pysäyttämässä ilmastonmuutoksen etenemistä. On aika sanoa Hanasaaren hiilikasoille vihdoin hyvästi ja siirtyä 2000-luvulle. On selvää, ettei helsinkiläisten rahoja voida sijoittaa hiilen polton jatkamiseen, kun muualla maailmassa kaupungit, sijoituspankit ja yritykset vetävät sijoituksiaan pois hiilestä. Hiili on menneisyyden energianlähde.

Isolla energiaremontilla voimme tehdä Helsingistä cleantech-pääkaupungin. Tämä tuo Helsinkiin uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Tarvitsemme energiatehokkuuden parantamista koko kaupungissa, tarvitsemme hajautettua uusiutuvaa energiantuotantoa laajalla paletilla ja älykkään energiajärjestelmän.

Tarvittava teknologia hiilestä luopumiseksi on jo olemassa: nykyaikaisessa hybridiratkaisussa korostuvat voimakkaat parannukset kiinteistöjen energiatehokkuuteen, lämpöpumput niin yksittäisiin kiinteistöihin kuin kaukolämpöverkkoon, matalalämpöinen kaukolämpöverkko, aurinkolämpö sekä aurinkosähkön ja tuulivoiman lisääminen biomassan ohella.

On hienoa, että Helsingin energian uusi aurinkovoimala Suvilahdessa on Suomen isoin. Se kertoo kuitenkin enemmän aurinkoenergian jälkeenjääneestä tilasta Suomessa. Pilotit ovat kivoja, mutta on aika lopettaa näpertely. Miljoona neliömetriä aurinkopaneeleita Helsingin katoilla olisi alkuun hyvä tavoite. Se on kuusi prosenttia kaupungin kattopinta-alasta.

Seuraa Emman kampanjaa täällä!

Eduskunta päätti tänään työnsä eeppisen sekoiluviikon jälkeen. Kokosin yhteen Stubbin 300 päivää istuneen hallituksen mokia. Jääkö hallitus historiaan tämän maan huonoimpana? Stubbin hallitus tullaan muistamaan etenkin siitä, ettei juuri mitään tehty. Ja se vähän mitä tehtiin, oli haitallista.

1. Hallitus romutti soidensuojeluohjelman
Soidensuojelulla on kiire. Olemme tuhonneet jo aivan liikaa suoluontoa ja erityisesti eteläisessä Suomessa soiden tila on huono. Soidensuojeluohjelman tavoite oli suojella 100 000 hehtaaria arvokasta suoluontoa. Kokoomuksen ympäristöministeri laittoi ensimmäisenä tekonaan ministerinä koko suojeluohjelman jäihin. Lopulta hallitus päätti suojella 6 000 hehtaaria soita. Se on kuusi prosenttia suojeluohjelman tavoitteesta.

2. Turkisasetus oli floppi, eläinsuojelulain uudistaminen jäi tekemättä
Kun eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, syyksi kansalaisaloitteen hylkäämiselle annettiin turkisasetuksen uudistus. Eläinten pitotapaan luvattiin merkittäviä parannuksia. Kävikin päinvastoin: uusi asetus sisältää jopa heikennyksiä nykyvaatimuksiin. Suomen vanhentunut eläinsuojelulaki piti uudistaa päättyvän vaalikauden aikana. Näin ei tapahtunut, koska kokoomusjohtoinen maa- ja metsätalousministeriö viivytti valmistelua.

3. Pisararata: Pääkaupunkiseutu petettiin
Stubbin hallitus otti Pisararadan hallitusohjelmaan omasta aloitteestaan. Asiasta tehtiin sopimus seudun kuntien ja valtion välillä. Kunnat ovat tätä sopimusta omassa suunnittelussaan noudattaneet, kunnes hallitus ilmoitti, ettei aiokaan rahoittaa Pisararataa. Näin myös EU-rahoitus jää saamatta.

4. Translaki ja äitiyslaki jätettiin uudistamatta
Päivi Räsäsen annettiin kaataa translain uudistaminen. Sukupuolen korjaaminen edellyttää muun muassa pakkosterilisaatiota, mikä on selkeä ihmisoikeusloukkaus. Äitiyslain muutos olisi helpottanut naisparille syntyvän lapsen vanhemmuuden vahvistamista, kun nykyisin tähän vaaditaan perheen sisäinen adoptio. Tämäkin jäi tekemättä.

5. Lasten säilöönotto jatkuu ja vapaaehtoisesta paluusta tehtiin pakollista
Kataisen hallituksen ohjelmassa sovittiin yksin tulleiden alaikäisten säilöönoton kieltämisestä sekä sekä vaihtoehtojen kehittämisestä säilöönotolle. Stubbin hallitus pyörsi päätöksen ja Suomessa säilöön otetaan edelleen 15-18-vuotiaita alaikäisiä sekä muita haavoittuvassa asemassa olevia ulkomaalaisia kuten kidutuksen uhreja. Lisäksi kielteisen päätöksen saaneilta turvapaikanhakijoilta vietiin mahdollisuus tilapäiseen oleskelulupaan ja vastaanottokeskuspalveluihin, mikäli he eivät ilmoittaudu vapaaehtoisen paluun piiriin.

6. Susia suojellaan metsästämällä
Kokoomus halusi “suojella” uhanalaista lajia myöntämällä tappolupia. ”Kannanhoidollisen metsästyksen” piti kohdistua nuoriin susiin, mutta suurin osa tapetuista susista on aikuisia susia. Sen piti vähentää ihmisten susivihaa luomalla hyvää fiilistä metsästäjille. Tappolupia myönnettiin niin paljon, että useampi kuin joka kymmenes Suomessa elävä susi tapetaan.

7. ILO 169 sopimus alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisesta jätettiin taas ratifioimatta
Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten perinneasut kelpaavat turistikrääsäksi, mutta alkuperäiskansan oikeuksien tunnustaminen on toinen asia. ILO 169 -sopimus oli tarkoitus saada ratifioitua vihdoin tällä vaalikaudella. Pitkään saamelaiskäräjien kanssa neuvoteltu saamelaismääritelmä jyrättiin ja koko ILO - sopimuksen ratifiointi jäi tekemättä.

8. Laki paperittomien terveydenhuollosta kaadettiin temppuilulla
Eduskunnan piti viime töikseen hyväksyä laki paperittomien siirtolaisten terveydenhuollosta. Toisin kävi. Demareiden Kari Rajamäen kikkailun vuoksi eduskunta ei ehdi käsitellä esitystä. Lakia ei siis tule. Lakiesitys olisi turvannut Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille samat terveyspalvelut kuin suomalaisille.

9. Valtion jäänmurtajat suuntaavat arktiseen öljynporaukseen
Ex-liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) teki päätöksen uuden Itämeren jäänmurtajan operoinnin kilpailuttamisesta, jotta valtion Arctia Shippingin monopolille olisi saatu kilpailua. Kokoomusministeri Paula Risikko kuitenkin pyörsi päätöksen - mainio esimerkki siitä, kuinka kokoomuksessa ollaan vanhan luutuneen bisneksen puolella markkinataloutta vastaan. Päälle päätteeksi omistajaohjaus teki päätöksen jatkaa jäänmurtajien käyttämisessä niin ilmastoa kuin luontoa uhkaavassa arktisessa öljynporauksessa.

10. Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalupa
Kokoomuksen johdolla päätettiin antaa lupa Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalalle. Alunperin hanketta perusteltiin riippuvuuden vähentämisellä Venäjän sähköstä. Nyt kuitenkin Suomi lisää energiariippuvuuttaan Venäjästä kahdella tavalla: Kremlin suorassa valvonnassa oleva Rosatom päästetään merkittävään rooliin Suomen energiamarkkinoille ja Fortumin omistukset Venäjällä kasvavat. Yksityiset yritykset ovat kaikonneet Fennovoimasta ja Suomessa riskit jäävät lähinnä veronmaksajien omistamille kunnallisille sähköyhtiöille.

Näiden lisäksi voisi tietenkin sanoa vielä muutaman sanan SOTE-uudistuksesta, metropolihallinnosta, vähemmän vapaaehtoisesta paluusta ja hajajätevesilainsäädännön lykkäyksestä. Mutta silloin blogista tulisi aivan liian pitkä.

Seuraa Emman kampanjaa Facebookissa!

Eduskunnan piti viime töikseen hyväksyä laki paperittomien siirtolaisten terveydenhuollosta. Toisin kävi. SDP:n Kari Rajamäki esitti yllättäen eduskunnassa lakiesityksen pöydällepanoa ja sai perussuomalaisten Hanna Mäntylän kannatuksen esitykselleen. Tämä tarkoittaa, ettei tämä eduskunta ehdi käsitellä lakiesitystä lainkaan. Lakia ei siis tule.

Lakiesitys olisi turvannut Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille samat terveyspalvelut kuin suomalaisille. Muut paperittomat olisivat oikeutettuja vain välttämättömään hoitoon, siihenkin maksullisesti.

Paperittomat lapset ja raskaana olevat naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, minkä takia he ovat korostuneen alttiita terveysriskeille ja heillä tulisi olla erityisasema. Monet paperittomat elävät piilossa, he välttelevät viranomaisia ja pelkäävät jopa lääkäreitä. Lain kaataminen on julmaa vaalikikkailua kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten terveydellä.

Helsingissä päätös terveydenhuollon tarjoamisesta kaikille paperittomille siirtolaisille lähtömaasta riippumatta tehtiin jo yli vuosi sitten. Suomessa elää 1000-2000 ihmistä paperittomassa tilassa, vailla perusoikeuksia. Mm. Lääkäriliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, Suomen Punainen Risti ja UNICEF ovat jo pitkään vaatineet tilanteen korjaamista koko maassa.

Oikeus terveyteen on osa ihmisarvoista elämää. Paperittomat ovat olemassa halusimme tai emme. Sivistysvaltiossa ei jätetä haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä hoitamatta. Ei ole mitään syytä kieltää lapselta tai raskaana olevalta äidiltä pääsyä lääkäriin. Perussuomalaisilta kukaan ei odota edes lasten tai raskaana olevien naisten ihmisoikeuksien kunnioittamista, mutta se, että sosialidemokraatit ovat mukana kaatamassa oman ministerinsä esitystä, on häpeällistä.

Lapset eivät koskaan ole syyllisiä omaan tilanteeseensa. Heistä huolehtiminen on kaikkien etu.

Seuraa Emman kampanjaa täällä.

Viikko sen jälkeen, kun minut oli valittu ensimmäisen kerran kaupunginvaltuustoon syksyllä 2008, sain tietää olevani raskaana. Seuraavana keväänä oli eurovaalit ja seisoin kadulla jakamassa esitteitä. Olin kahdeksannella kuulla ja vatsani oli valtava. Siis todella valtava. Luokseni käveli nainen. Hän tuijotti isoa mahaani ja totesi: ”Mä äänestin sua, mutta sä valitsit äitiyden. Täytyy sanoa, että tuntuu vähän kuin sä olisit pettänyt mut.” Olin niin äimänä, etten osannut vastata naiselle mitään.

Eurovaalien jälkeen keskustan europarlamentaarikko Riikka Pakarinen joutui vastaamaan kysymyksiin siitä, oliko hän tahallaan harhaanjohtanut äänestäjiään, kun hän ei ollut vaalikampanjansa aikana kertonut raskaudestaan. Yksikään isäksi tullut poliitikko ei ole joutunut vastaamaan samanlaisiin syytöksiin. Naisen kohdalla oletetaan, että lapset menevät työn ja luottamustoimien edelle ja häiritsevät politiikan tekemistä. Äiti on automaattisesti isää huonompi poliitikko.

Tasa-arvon mallimaassa miehet eivät jää kotiin hoitamaan omia lapsiaan. Suomessa äidit hoitavat lapset. Äitien kiintiö eli äitiysvapaa on reilu neljä kuukautta, isien kiintiö eli isyysvapaa on nykyisin yhdeksän viikkoa. Vanhempien kesken jaettavissa olevasta vanhempainvapaasta äidit käyttävät 98 prosenttia. Myös 94 prosenttia kotihoidontuesta maksetaan naisille.

Asenteet ovat muuttuneet 2000-luvulla aikaista konservatiivisempaan suuntaan. Tasa-arvon kivijalkana pidettyä subjektiivista päivähoito-oikeutta halutaan rajata eikä kotiäitiyhteiskuntaa ylläpitävään hoitovapaajärjestelmään ei haluta kajota. Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on nykyisin harvinaisempaa kuin 1980-luvulla.

Ainoa tapa saada suomalaiset isät hoitamaan lapsiaan on lisätä isälle korvamerkityn vanhempainvapaan määrää. Islannissa korvamerkintä on saanut yli 80 prosenttia isistä käyttämään oikeuttaan olla lapsen kanssa.

Ne isät, jotka ovat hoitaneen lapsiaan kotona, katuvat harvoin valintaansa. Palkkiona on elinikänen läheinen suhden omiin lapsiin, joka syntyy, kun vanhemmuuden ilot ja vastuu jaetaan tasan. Tasainen vastuunjako hyödyttää myös niitä perheitä, joissa elämä ei lopulta mene, kuten perhettä perustaessa suunniteltiin - isä on helposti äitiä heikommassa asemassa huoltajuuskiistoissa.

Tasa-arvon edistäminen helpottaa naisten asemaa työelämässä ja parantaa isien asemaa kotona. Kun vastuu ja vapaus kulkevat käsikädessä, ei naisen raskaaksi tulemista pidetä pettämisenä politiikassa. Eikä miesten kotiinjäämistä pettämisenä työpaikalla.

Seuraa Emman kampanjaa täällä!

Kun Conchita Wurst voitti Euroviisut, kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara paheksui parrakkaan naisen voittoa, sillä hänestä Conchita oli puistattava ilmestys. Silloin Asko-Seljavaara kysyi: “Mitä epänormaalia keksitään ensi kevääksi? Kohta esitetään kehitysvammaisia tai synnynnäisiä epämuodostumia viihdeohjelmassa.”

Sitten tuli Pertti Kurikan Nimipäivät, kehitysvammaisten punkbändi, ja näytti konservatiiveille pitkää nenää.

Voiton jälkeen internet täyttyi sirpaaskoseljavaarista, ihmisistä, jotka paheksuivat, kauhistelivat ja olivat vihaisia. Paheksuttiin viisujen politisointia, huonoa musiikkia, Suomen häpäisyä ja vammaisten hyväksikäyttöä.

Jotkut äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska pitävät punkista ja heistä biisi oli hyvä. Toiset äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska se erottui joukosta ja oli jotain erilaista. Ja jotkut äänestivät Pertti Kurikan Nimipäiviä, koska halusivat osoittaa solidaarisuutta vammaisille, sille, että nämä marginaaliin sysätyt ihmiset saavat vihdoin ottaa lavan haltuun omina itseinään.

Monet muistavat vielä, kuinka Lordin valintaa kauhisteltiin samoista syistä, kuin nyt PKN:n. Hevi ei sopinut viisuihin, biisi oli huono ja Suomen maine menisi pilalle. Nyt erilaista ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka paheksuvat PKN:n voittoa väittäen puolustavansa vammaisten oikeuksiin. Omalla Facebook-seinälläni heitä verrattiin tykinkuulina käytettyihin kääpiöihin.

PKN on tehnyt musiikkia yli viisi vuotta. He tekevät juuri sellaista musiikkia kuin itse haluavat. Heidät tunnetaan Kalliossa ja Kallion ulkopuolella kovana keikkabändinä ja mielettömän asenteen omaavana punk-bändinä. He näyttävät keskaria, he karjuvat lavalla ja he puolustavat vammaisten oikeuksia kumartelematta ketään.

Vammaisilla on oikeus haluta tehdä musaa. Heillä on oikeus olla punkkareita. Heillä on oikeus ottaa lava haltuun. Heillä on oikeus haluta voittaa. PKN:n voiton ja “vammaissympatiaäänien” tekopyhä kauhistelu ei ole vammaisten oikeuksien puolustamista, vaan heidän sysäämistään takaisin marginaaliin. Se on vammaisten alentavaa holhoamista, jossa kukaan ei kysy, mitä nämä ihmiset itse haluavat. PKN kun halusi voittaa viisukarsinnat ja lähteä Wieniin.

Euroviisuissa ei ole koskaan ollut kyse pelkästä musiikista, vaan myös suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden juhlimisesta. Politiikka on aina ollut vahvasti läsnä viisuissa. Äänestykseen ovat vaikuttaneet sodat, naapuruussuhteet ja halu osoittaa solidaarisuutta sorretuille vähemmistöille. On syy miksi viisuja pidetään sateenkaarikansan jouluna. Se on monimuotoisuuden juhla.

PKN voitti siksi, että he erotuvat joukosta hyläten kaikin tavoin perinteisen viisu- ja popgenren.

Ja Pertti Kurikan Nimipäivien anarkistinen asenne sopii loistavasti Euroviisuihin.

Mä en haluu asuu missään asuntolassa
Mä en haluu asuu missään laitoksessa
Mä haluan asua Kalliossa
Pommisuojassa rauhassa

Mä kaipaan vähän kunnioitusta
tasa-arvoa elämään
Mä tarvin vähän kunnioitusta
ihmisarvoa elämään

Seuraa Emmaa facebookissa.

Tasa-arvoinen koulutus on hyvän yhteiskunnan kivijalka. Korkeakouluopiskelijat käynnistivät tänään #Koulutuslupaus-kampanjan, jolla halutaan muistuttaa eduskuntavaalien alla koulutuksen merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle.

Oma tavoitteeni on, että koulutus on esikoulusta ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin tasa-arvoista. Yhteiskunta, jossa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen perhetaustasta tai asuinpaikasta riippumatta, on kaikin tavoin parempi. Vihreät ovat Helsingissä tapelleet rahaa kouluille ja opetukseen, mutta silti ollaan tiukoilla.

Jokaisen lapsen tulisi osallistua esikouluun ja peruskoulu ei saa jakautua sijainnin mukaan rikkaampien ja köyhempien lasten kouluihin tai sellaisiin kouluihin, joissa on maahanmuuttajia ja joissa ei. Me emme halua lasten luokkayhteiskuntaa, josss ihmisen tulevaisuutta määrittäisi, millaiseen perheeseen tai minne hän sattuu syntymään.

Koulutuksesta leikkaaminen saa riittää. Helsinkiläiset lapset ja perheet maksavat valtion koulusäästöistä. Lapsia tulee koko ajan lisää, mutta rahaa vanhojen koulujen korjaamiseen tai uusien rakentamiseen on aivan liian vähän. Suomi ei saa kasvua sillä, että kunnat pakotetaan tekemään huonoa koulutuspolitiikkaa liian suurilla ryhmäkooilla ja tiukalla tuntikehyksellä. Aino mahdollisuus Suomelle kasvaa on kasvaa osaamisen avulla.

Tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin kuuluu myös se, että vanhempien ammatti tai tulotaso ei määritä nuoren hakeutumista jatko-opintoihin. Siksi on tärkeää, että opintoraha ja asumistuki ovat riittävän korkealla tasolla myös kaupungeissa elämiseen. On kohtuutonta vaatia nuoria elättämään itseään lainarahalla taloustilanteessa, jossa työllistyminen valmistumisen jälkeen ei ole itsestäänselvyys. Opintotukijärjestelmän on myös oltava selkeä. Perustulo yksinkertaistaisi myös opintotukijärjestelmää.

Maailman tasa-arvoisin koulutusjärjestelmä on säilytettävä myös tulevaisuudessa. Siksi maksuttomasta koulutuksesta on pidettävä kiinni eikä lukukausimaksuja saa säätää kenellekään. Monissa selvityksissä on todettu, että mahdollisuus maksuttomaan koulutukseen hyödyttää Suomen taloutta.

Tasa-arvoinen yhteiskunta on kaikille parempi. Sitä ei tehdä lasten ja nuorten koulutuksesta leikkaamalla.

Tänään tuli julki kokoomuksen maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon uuden turkisasetuksen sisältö. Odotukset olivat suuret. Suomen turkistarhoilla miljoonien turkiseläinten elämän piti muuttua hitusen paremmaksi. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun yksikään asetukseen esitettävistä muutoksista ei oleellisesti paranna turkiseläinten oloja. Sen sijaan asetus sisältää jopa heikennyksiä nykyvaatimuksiin. Eläinsuojelujärjestöt ovat marssineet ulos turkisasetuksen valmistelusta.

Kun eduskunta puolitoista vuotta sitten käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, syyksi kansalaisaloitteen hylkäämiselle annettiin turkisasetuksen uudistus. Suurin osa turkistarhauksen jatkamista puolustaneista kansanedustajista sanoivat, että turkistarhauksessa on ongelmia ja eläinten pitotapaan on saatava parannuksia. Useat kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan kansanedustajat nostivat turkisasetuksen ja eläinsuojelulain uudistuksen tärkeäksi kohdaksi puuttua turkistarhauksen ongelmiin.

Meille sanottiin, että hallituksen tavoitteena on "eettisen kotieläintuotannon edistäminen" ja "tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantaminen". Sanottiin, että tämä parannus saataisiin nähdä kun eläinsuojelulaki ja turkistarhausta säätelevä turkisasetus uudistettaisiin. Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta ei haluttu saada valmiiksi ja se jätettiin seuraavalle hallitukselle. Yksikään turkisasetukseen tulevista muutoksista ei paranna turkiseläinten oloja. Meille siis valehdeltiin.

Kokoomuksen joutuessa selittelemään luonto- ja eläinvihamielistä politiikkaansa, olin rehellisyyden nimissä odottanut edes kosmeettisia parannuksia turkisasetukseen. Näitä ei tehty. Kisa keskustan äänistä on saanut niin tiukan otteen kokoomuksesta, että puoluetoimistossa on unohdettu, kuinka suuri osa kokoomuksen omista (ja keskustan) äänestäjistä välittää luonnosta ja eläinten eettisestä kohtelusta.

Turkiseläimet eivät ole lehmiä tai lampaita. Ne eivät ole domestikoituneita kotieläimiä. Ketut ja minkit ovat villieläimiä, jotka eivät voi hyvin häkeissä. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on yksi eläintuotannon epäinhimillisin muoto. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on kiellettävä.

Näistä eduskuntavaaleista on tulossa myös eläinsuojeluvaalit.
Seuraa kampanjaa facebookissa.

Helsingin metsät ovat koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen monimuotoisia ja arvokkaita. Upeilla kaupunkimetsillä, yhtenäisillä viheralueilla, rakentamisesta vapailla rannoilla ja saarilla on mittaamaton arvo, jota emme aina osaa arvostaa. Helsingin rakentamista ohjaava yleiskaavaluonnos on parhaillaan kommentoitavana. Nyt on oikea aika ottaa kantaa kaupungin luontoalueiden puolesta.

Helsingissä on erityistä luonnonläheisyys. Yleiskaavan pitäisi vaalia tätä ajatusta. Tein kolme vuotta sitten valtuustoaloitteen metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi Helsinkiin. Esitys verkostosta valmistuu tänä keväänä. Meidän on pystyttävä turvaamaan luonnonsuojelualueet myös yleiskaavassa. Rakentamattomat ja rakennetut viheralueet pitää selvästi erottaa toisistaan.

Vihreiden ehdotuksesta kaupunkisuunnittelulautakunta kehotti jo virastoa valmistelemaan luonnon suojelua kuvaavan kaavamerkinnän. Yksi vihermerkintä, jossa liikunnalle, virkistykselle ja luonnonsuojelulle varatut alueet niputetaan yhteen, ei missään nimessä riitä. Luontojärjestöjen esittämä viher- ja virkistysalueiden jako kolmeen luokkaan on hyvä ehdotus, jonka pohjalta alueiden tosiasialliset luonteet saataisiin paremmin näkyviin.

Yleiskaavaluonnoksen ns. pikselimalli antaa hyvät välineet kaupunkirakenteen tiivistämiselle: rakennetaan korttelikaupunkia ja enemmän asuntoja paikkoihin, jotka on varattu pääasiallisesti rakentamiselle. Arvokkaita luontokohteita se ei kuitenkaan turvaa. Luontokohteiden tulisi saada kaavassa selvästi isompi painoarvo. Taistelua yksittäisistä luontoalueista ei pidä jättää ainoastaan asemakaavojen laadintaan.

Helsingin luonto on ainutlaatuista. Tiivis rakentaminen tarvitsee vastapainokseen metsiä, joissa ihmiset voivat hengittää ja joissa helsinkiläiset lapset pääsevät kiipeilemään puihin ja tonkimaan multaa. Emme saa rakentaa kaupunkia kieltämällä tulevilta helsinkiläisiltä oikeutta lähiluontoon.