Ammatillisuus ennen kaikkea

On taas ollut kirkas ja kiireinen päivä. Päivän aikana olen kaivannut niin korvatulppia kuin desibelimittariakin, siksi kovaäänistä on meno ollut. Huomiseksi ajattelin etsiä sellaiset 1970-luvun tyyliset ja keltaiset kuulosuojaimet kotoa ja laittaa ne näyttävästi päähän. Olen myös harkinnut vihellyspillin tai käyrätorven hankkimista. Tähän asti olen turvautunut vain ulvontaa ja lauluun.

Työpaikallani tehdään jotain kaapelitöihin liittyvää pikkurempaa, ja kaikenkarvaisia työmiehiä on juossut jatkuvasti ympäri taloa ja putkahdellut esiin mitä oudoimmista pakoista - kuten ovien takaa ja pöytien alta. Yksi oli jostain syystä väijymässä oven takana, ja latasin miespoloa ovella tauluun oikein kunnolla. Mies valitti, että kaikenlaista porukkaa täällä ravaakin, eikä henkilökuntaa näy mailla halmeilla. Vakuutin olevani täällä töissä. Ei kuulemma uskoisi. Hymyilin uusasiallisesti ja nielaisin huomautukseni siitä, että kannattaisi pohtia, minkä oven edessä kaivaa nenää. :D

***

Olen vakavasti harkinnut uutta uraa. Haluan torkahtelemaan johonkin tylsään ja hiljaiseen museoon museovahtimestariksi. Ehkä korvatkin lakkaisivat soimasta. Minun tuurillani tosin museo olisi koulujen vakiovierailulistalla tai toisimise lähipulsujen vakituisena saniteettitilana. Ehkä suutarin on syytä pysyä lestissään...

***

Luin vanhaa päiväkirjaani ystäväni ja minun tempauksista. Sieltä löytyi paljon jännää. En muistanutkaan, että miehiä voi luokitella huonekalujen tapaan. Emansipoitunut esineellistäminen rules! :D