Daughters of Northern Darkness

Sata vuotta sitten, 1900-luvun alun Suomessa, haluttiin kiihkeästi elää eurooppalaisen ideaalin mukaan. Ranskalainen flanêur (tai feminiini ja harvinainen flanêuse) ja amerikkalainen dandy edustivat sukupolvea, joka löysi olemisensa edellytyksen ja syyn näytteille, katseen alle asettumisesta. Tämä sukupolvi asettui esille kahviloihin ja kapakoihin, sen käsitys moraalista ja arvoista poikkesi totutusta ja aiheutti jonkin verran pahennusta.

Suomessa haluttiin myös mukaan uuden ihmisen luomiseen. Meillä flaneerauksen piiri oli vielä pienempi, pari kadunpätkää Espan tienoilla. Flaneeraajien joukkokin oli pieni, lähinnä suomenruotsalainen. Heidät erotti eroottisesta ja röyhkeästä dandyilysta melankolinen ote. He kaihosivat jotain, mitä ei koskaan ollut edes ollut olemassa. He vain viettivät aikaansa velttoillen ja antoivat päivien kulua jälkiä jättämättä. Tästä heille tulikin nimi, dagdrivare. Tämä sukupuolvi ei tiennyt ketä vastaan kapinoida tai ketä uhmata. Se sortui omaan melankoliaansa ja pelkoihinsa Suomen itsenäistyessä. Oli löydettävä kokonaan uusi identiteetti.

Dandyily ja flaneeraus palasivat suomalaiseen katukuvaa itsenäistymisen jälkeen. Tulenkantajien tuomana siihen syttyi aivan uusi ja erilainen liekki, jonka palossa oli jotain ennen kuulumatonta. Poissa oli haikailu menneeseen, kaikki uusi oli upeaa, jännittävää ja kiihottavaa. Tekniikan avulla luotaisiin uusi maailma. Tämäkin vallakumous söi lapsensa, sotavuodet tappoivat idealismin. Kukapa uskoisi Kiirastulen kirjoittaneesta Yrjö Jylhästä, että vain muutama vuosi tätä ennen hän oli tanssinut kuin notkea taituri Tulenkantajien itämaisissa salongeissa? Olisiko kukaan uskonut, että Olavi Paavolainen, dandyjen dandy Nykyaikaa etsimässä, kirjoittaisi Synkän yksinpuhelunsa sodan ja tekniikan mielettömyydestä?

Flaneeraus ja huomion herättäminen on siirtynyt tosi-tv:n piiriin. Kaikesta kuuluu olla avoin, julkea ja katumaton. Miten tämä vallankumous syö lapsensa? Tuleeko julkisuudesta ja avoimuudesta riippa, uusi sumuverho, jonka takana saa olla sitä mitä oikeasti on? Uusi huomion herättäminen lieneekin pidättyvyys, mystisyys ja hiljaisuus. Ei ihme, että yhä useampi lähtee retriittiin. Flaneeraamista hiljaisuudella.