Don't break my trust...

Luotettava.

Me suomalaiset rakastamme luotettavia ihmisiä. Miksi emme rakastaisi? Ystävä, johon voi luottaa, on aina painonsa arvoinen kultaa. Rakkauden pursikin karahtaa karille, jos luottamus puuttuu.

Luotettava ei kuulosta jännittävältä. Se ei haiskahda seikkailuilta, intohimolta tai spontaaniudelta – miksi? Luotettavan vastakohta on epäluotettava, ei suinkaan tylsä. Onko luotettavuus vain siis sitä, että tekee työtä yhdeksästä viiteen, menee tunniksi pelaamaan sählyä, sitten kotiin syömään maksalaatikkoa ja juomaan telkkarin ääressä yhden oluen?

Poliitikkoja voi osittain kiittää siitä, että luotettavuus on kärsinyt inflaation. Onko olemassa ainuttakaan vaaliohjelmansa perusteella epäluotettavaa poliitikkoa? Tuskin. Rötösherrajahtia on aina näillä raukoilla rajoilla rakastettu, vaikka jahtaajalla itselläänkin olisi hiukan ongelmia laillisuuden ja laittomuuden kanssa.

Ihminen, johon voi varmasti luottaa, on ihana. Hänelle voi kertoa monenlaista. Vielä hienompi tunne on se, että joku luottaa juuri minuun. On tilanteita, joissa toisen ihmisen luottamus nostaa palan kurkkuun. Tuntee itsensä etuoikeutetuksi.

Luottamusta ei saavuteta helpolla. Siksi sitä ei koskaan halua pettää.