Alkanut vuosi on ollut melkoinen yhdistelmä rauhallista taaperrusta ja kummallisia sattumuksia. Pohdiskelin eilisiltana lattialla levynä maatessani ja Leonard Cohenia kuunnellessani, että omista ja tuttavien sattumuksista voi jälleen todeta ihmisluonnon luovuuden ja sekopäisyyden niin hyvässä kuin pahassakin.
Joskus tuntuu, ettei mitään tapahdu vähään aikaan. Sitä elelee melkoisessa harmaassa pumpulissa, jossa aina joskus on vuorivillaa mukana. Joskus taas tapahtuu jotain ihan muuta. Tuttavapiiriini verrattuna eluni on silti kovasti rauhaisaa.
Kaikkea sattuu feat. tuttavapiiri:
- Gevalialle voi olla tarvetta, jos naapurissa on taitamaton ja innokas remppaporukka.
(Seinältä tuli alas kirjahylly ja pari taulua. Seinää pitää nyt hieman vahvistaa.)
- Auton käynnistämiseen tarvitaan joskus kuusi miestä ja talonmiehen muija. Muija marssii auton viereen, potkaisee rengasta ja huutaa, että käynnistys nyt, saatana. (Käynnistyi. Vieressä seisoi kuusi miestä monttu auki. Muija meni takaisin töihinsä.)
- Jos eksyy saman miehen matkaan kaksi kertaa kuukauden sisällä, se mies voi ihan oikeasti haluta esitellä naisen äidilleen, joka asuu naapurirapussa. Siis niinq krapulaisena sunnuntaina kello puoli yksi. (Onneksi mies asui ekassa kerroksessa. Kun mies meni vessaan ja äiti oli tulossa, nainen pakeni parvekkeen kautta kohti metroasemaa.)
- Tipaton tammikuu tarkoittaa krapulaista helmikuun alkua.
(Kalliossa oli jotenkin mielettömän etanolinen ilma tuossa sunnuntaina iltapäivästä.)
- Jaa että suomalainen mies ei muka ole luova musiikkivalinnoissaan naista vietellessään (tai siis yritäessään vietellä)?
Soundtrack:
Eppu Normaali (Nainen kuuntelee enimmäkseen indie-poppia, joten ei ihan osu.), Burzum ("Se nainen vain katosi", nyyhki surullinen mies.), kihnutusprogeklassikot ("Se tyttö nukkui syvää unta sohvalla. Mä jouduin soittamaan Stratovariuksen Black Diamondin, jotta se heräsi..."), Leonard Cohen (On tapailtu tiiviisti uudesta vuodesta alkaen.), Slayer ("Tunnelma oli herkkä kuin wall of deathissa", kuvaili goottimetallinainen sarkastisesti.), HIFK:n kannustusbiisi ("Anteeksi, mutta mä kannatan Jokereita", totesi nainen ja poistui ovesta.), Juice Leskinen satunnaissoitolla (Nainen putoaa sohvalta naurusta Sika-biisin jälkeen.), oma hyvätasoinen kitaransoittelu (Tapailua on ilmassa.), oma huonotasoinen kitaransoittelu ("Se oli aika söpö yritys, ja tyyppi lopetti ajoissa. Ehkä lähden sen kanssa ulos viikonloppuna.").
- Väite suomalaisnaisten passiivisuudesta pokausmarkkinoilla ei ihan vastaa totuutta.
("Mä olen jotenkin päässyt aika hyvää pokailumenoon", tunnusti ystävätär raukeasti sunnuntai-iltana. "Mä olen päätellyt, että joko mä ole saatanan hyvä tai sitten suomalaismiehillä ei ole kamalan kovat standardit. Mä päättelin, että molempia.")
- Kaupungin katujen liukkaus lienee kaupunginisien käsitys rusettiluistelusta. (Kysykää vain niiltä, jotka ovat liukastuneet Kalliossa baarin edessä suoraan tupakalla olevaan porukkaan. Joskus siitä on seurannut vaikka mitä.)
- Performanssitaide asuu Kalliossa.
(Jos saapuu kotiin yöllä, huomaa hissin olevan rikki ja nousee portaita omaan kerrokseen, löytää kolmoskerroksesta sammuneen mikemonroen. Kun sen herättää, se saa sätkyn, ottaa nahkahousut jalastaan, kaivaa avaimen kalsareistaan ja menee sisälle kämppäänsä. Ja jättää kamansa ja housunsa käytävään.)
Kirjoitettaessa soi Sisters of Mercy
1 kommentti
Anonyymi
5.12.2021 10:39
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin