Fillaristicus Idioticus ei kuole sukupuuttoon - tyvärr...

Kaunis aamupäivä, siispä pyörä alle ja tapaamaan kaveria Laruun! Laahaan pyörän kellarista, tarkastan renkaat, kiristän kypärän lenksun ja suuntaan pihalta pyörätielle. Kevät tuoksuu, ihanaa!

Kun kiidän Kurvista Hakaniemeen Hämeentietä, huomaan olevani suurin piirtein ainoa kadulla fillaroiva. Kummankin puolen jalkakäytävällä kyllä painellaan fixillä ja perinteisellä kuulokkeet korvilla niin, ettei kukaan jalankulkija ole turvassa - niistä luokattomasti ja enimmäkseen luvattomasti parkkeeratuista autoista ei ole niin väliä. Hakaniemessä samat tyypit ajavat päin kaikki punaisia valoja, puikkelehtivat muusta liikenteestä välittämättä ja kiihdyttävät torille ja kauppojen puolelle. Luovin bussien seasta kohti Pitkäsiltaa ja katson fixiohjuksia lasten, turistien, dokujen ja vaalimainosjakajien seassa.

Kaisaniemen puistosta talutan pyörän raiteiden alta välttääkseni aseman liikennehärdellin. Tunneli on myös pyöräilijöiden kiihdytyspaikka, mikä on melkoinen yllätys. Kun pääsen Baanalle, olen helpottunut. Matka Lauttasaareen sujuu pyöräteitä pitkin sujuvasti.

*

Huokasin kaverilleni kahvilan terassilla idioottifillaristien pilaavan kaikkien pyöräilyä rakastavien maineen, ja hän nyökkäili synkästi. Ympäri vuoden työmatkafillarointia harrastavana hän manaa huonosti hoidettuja pyöräteitä ja sulaa kaupunkitason typeryyttä monien asioiden hoitamisessa. Pyöräily kun olisi ekologista, hyvää kansaterveydelle ja monin pienin keinoin helpotettavissa. Samaan aikaan hän on täysin kyllästynyt siihen, miten ikävän iso osa fillareisteista ei välitä pätkääkään liikennesäännöistä.

"Tyypillinen idioottifillarista on 20-30-vuotias "henkisesti kalliolainen", joka "fiilistelee", "cruisailee" ja etenee kolme tyypin rintamassa jalkakäytävällä kohti Stidilän hipstahelvettiä ja on sitä mieltä, että kun hän itse tykkää tehdä noin, se on ihan ookoo. Ja fillarointi on niin ihanan boheemia ja kaupunkilaista", hän huokasi ja kertoi, ettei kaipaa enää vanhojen kotiseutujensa tätä ilmiötä.

"Toinen idioottifillaristi menee sillä fixillään tuhatta ja sataa ihan missä tahansa, on se sitten jalkakäytävä, ajotie tai Länsiväylä. Tyyppi ei ajattele mitään, menee vain kamikazeohjuksena vaarantaen itsensä ja muut. Mä säälin erityisesti bussikuskeja, joiden eteen näitä ampuu koko ajan", vastuullinen fillaristi totesi ja osoitti päin punaisia suhahtanutta ruutupaitaa, joka oli kolaroida mummon kanssa.

Olen itse hyvinkin samaa mieltä intohimoisen pyöräilyn puolestapuhujan kanssa. Olen usein syyttänyt jalkakäytäväfillaristeja typeryyden (Kaveripiirini määritelmä tietynlaisille vajakeille: "Se on sellainen tyyppi, joka pyöräilee jalkakäytävällä.") lisäksi puutteellisista pyöräilytaidoista. Kun on itse ajanut koko fillarointi-ikänsä kaverien kanssa isojen teiden varsia ja tottunut kisaamaan samaa tahtia liikenteen kanssa, ei tulisi mieleenkään ajaa jalkakäytävällä.

Mäkelänkadulle ja Hämeentielle pitäisi todellakin saada pyöräkaista, ainakin Hämeentiellä Torkkelinmäen puolella olisi tilaa. Se ei silti ratkaisisi kaikkia ongelmia, porukka ajaisi silti molemmilla puolilla. Väinö Tannerin kentän vieressä olevilla bussipysäkeillä on nytkin todella vähän tilaa, mutta siitäkin moni ajaa fillarilla läpi bussimatkustajista välittämättä. En kyllä ymmärrä, kuka haluaa ajaa parkissa olevien autojen, rakennustelineiden, katumainosten, jalankulkijoiden ja lastiaan purkavien kuormurien seassa - mutta en minä sääntönipona ymmärrä montaa muutakaan asiaan.

Haluaisin omata yhtä kovan pokan kuin se vanhempi rouvashenkilö, joka viime kesänä tajautti jalkakäytävällä ajanutta suittua pukumiestä väskyllään selkään ja huusi: "Hanki kersa apupyörät, jos ajat kakaroiden säännöillä." Tyyppi jatkoi matkaansa naama tomaatinpunaisena - ja minä sain taas yhden syyn lisää fanittaa vanhempia naisia.