I'm a snob...

Kuuntelen enimmäkseen rankempaa rockia ja metallia, jazzia (ei acid/viheltävin fuusio), klasaria ja maailmanmusiikkia. Kaappimetallistin etsikkovuosinani kuuntelin lähinnä 1960- ja 1970-luvun rockia, pintadiscoilut tuli discoiltua opiskeluiden alkuvuosina ja vaihdossa ollessa (kotona soikin vain CMX ja muu synkkis...).

Nykyinen musiikkimakuni on tietyssä mielessä snobistinen, kuten varsin monella (rankemman) metallin ystävällä. Metallimusiikki on kaikkien kategorioitsijoiden unelma ja painajainen. Parhaan käsityksen tästä saa aina metallifestarien bändikattausten valmistuttua, kun jengi marisee suosikkigenrensä alisteista asemaa. Saman setin saa niskaansa jokainen, joka päättää kirjoittaa kirjan jonkin metalligenren historiasta.

Moni metallisnobi kohottelee huvittuneesti kulmiaa muotihevareille, joiden kontribuutio fanitukseen menee suurin piirtein näin: "Tää musa on karmeeta, mut mä tulinkin tänne esitteleen mun vintage-Wasp-paitaa..." (vintage-WASP...?) Myös tukutuku-komppiin seonneet gigelihevifani ovat yleensä vinoilun kohteena; ei millään pahalla herrat, mutta jos mies kertoo kuuntelevansa Rhapsodya tai Avantasiaa, kenen tahansa fiksun naisen kannattaa ottaa hatkat. Siinä vaiheessa kun metallisankarin levyllä painellaan peitsi tanassa kohti örkkilaumoja levyä varten luodussa fantasiamaaimassa (mies)laulajan likistyessä hengiltä sukkahousuihinsa, kitaran ulvoessa ja rumpalin saadessa jalkakrampin, päästään heittämällä ohi 1980-luvun hevivideoista ja heviratsastuskompista.

Vastavetona toinen metallisnobi muistaa kutsua naamansa mustavalkoiseksi koristelleita bläkkistelijöitä pingviiniksi. Varsin moni ug-bläkkistelijä pääsee kyllä huvittavuustasolla samaan kuin gigelisti dissatessaan kaikkia bändejä, jotka tietää enemmän kuin tuhat ihmistä. Paras tapa saada bläkkissnobi kimppuunsa on ylistää Dimmu Borgiria. Jos haluat pokata bläkkispojan tai -tytön, kannattaa mieluummin ylistää Emperoria, Immortalia, Behemothia, Bathorya ja Satyriconia. Jos sen Dimmun vahingossa lipsauttaa, kannattaa paikata nopeasti lisäämällä joko "vanha" tai "norjankielinen". Klassikoiden lisäksi Mayhem, Burzum, Gorgoroth ja Impaled Nazarene saattavat hyödyttää tai haitata valloitusta.

Nykyään ei enää tarvitse kamalasti selitellä sitä, että on metallia kuunteleva nainen. Eniten dissaavat yleensä tinttitukat, joiden käsityksen mukaan naiset käyvät hevikeikoilla vain bongaamassa pitkätukkia (luulo elää ja voi hyvin myös aivorajoitteisella osalla metallimiehistöä). Tosin iän kertyessä kummastelu luultavasti lisääntynee, vaikka ikäiseni jos ketkä ovat viettäneet ensin hevilapsuuden ja sitten metallisen nuoruuden. Metallia kuitenkin pidetään vieläkin teinien musiikkina.

Tunnustan olevani snobi tietyissä asioissa. Kaikkein hupaisinta on itse tiedostaa oma snobiutensa ja sen kornius monissa tilanteissa. Metallisnobiuteni ja erityisesti sen hupaisuuden myönnän auliisti. Annan muutaman esimerkin...
-> Pelkkään gigeli-jyskytykseen sekoaminen on mielestäni huvittavaa, samoin sukkahousuihinkuristumiskiljunta.
-> The Rasmuksen tai Himin luonnehtiminen metalliksi
-> Nu-metal
-> Nipin napin hengissä pihisevät uusille jaloille tuetut kasaridinosaurukset (Wasp, Gunnarit)
-> viimeaikojen Mayhem...
-> Slipknot...
-> esiintyminen ilman paitaa -> moshaus -> kessikin moshaa (tämän saa anteeksi ainoastaan Amon Amarth)
-> esiintyminen ilman paitaa bläkkismaskissa kesähelteellä -> maski valuu masulle -> silti ollaan niin iiivl

*

Istuin ratikassa matkallani Tuskaan. Olin asetellut megahamoseni pois käytävää tukkimasta ja istuin täten kunnon "tyynyllä" korsetti naukuen. Vieressä istuin yhtä vimpan päälle omaan tyyliinsä stailautunut alternative cool / indie -poika lakki juuri oikeassa kulmassa ja juuri oikeanlaisissa (feikki)silmälaseissa. Hän vilkuili minua pöyristyneesti, tekstaili kovaa tahtia kännykällään ja vilkuili lisää. Minua taas hihitytti ihan suunnattomasti, koska poika näytti Dennis Lyxénin liikaa yrittäneeltä pikkuveljeltä, jonka tavoite oli käydä "oikeilla" klubeilla ja päästä hel-looks.comin kuviin. Siinä meitä istui rinnakkain kaksi snobia; toivottavasti poikanenkin olin oman snobisminsa korniudesta tietoinen. Silloin elämä on paljon hauskempaa.