Puhuin eilen illalla puhelimessa opiskelukaverini kanssa. Hän on kotoisin samanlaisesta pienestä maalaiskaupungista kuin minäkin, eri maan osasta tosin, ja on nyt palannut ala-asteen opettajaksi kotikylilleen yhdessä miehensä kanssa.
Kaverini oli selannut muuttokuormaa purkaessaan (ikuisuusprojekti) vanhoja valokuviaan ja oikein hätkähtänyt, miten paljon pikkukaupungin keskusta oli parissakymmenessä vuodessa muuttunut. Hän asuu nyt samassa pienkerrostalossa kuin lapsuudessaan. Alakerrassa ei enää ole sokkeloista mattokauppaa ja alusvaateliikettä vaan autokoulu, tosin.
Rouva paluumuuttaja oli alkanut muistella pikkukaupungin torin ympäristöä ja muistellut kotoista leipomokahvilaa, josta sai tuoreita munkkeja ja kotimehua. Myymälää vastapäätä sijainnutta Sokostakin hän muisti, siellä oli niin leipätiski, lihatiski, kunnon kemppari, verhopalvelu, hieno jäätelöbaari, juustotiski kuin rautakauppaosastokin - todellinen pientavaratalo siis. Sen takana oli tiski-Alko, jossa tiukkailmeinen setä vahti kaikkia sisääntulijoita. Tuntuu kuulemma surulliselta, että Sokoksen rakennuksessa on nyt toimistoja ja kirppari ja S-market tököttää kaupungin laitamilla persoonallisena kuin pahvilaatikko, parin muun pahvilaatikon välissä.
Torin reunalla oli myös hieno kemppari, jota piti tosi meikattu, puleerattu ja puuteroitu täti, jonka hajuveden tuoksu tuntui aina viereiseen kukkakauppaan asti. Kukkakaupan vieressä puolestaan oli ruokabaari, josta sai hyvää lehtipihviä ja jossa tupakansavu nousi kohti hämäriä lamppukupuja. Siellä saattoivat lähikuntien isännät jutustella pitkän tovin, kun odottelivat emäntiään torilta ja kaupoilta. Kirjasto oli vanhassa puutalossa, lakatun tiskin takana istui täti, joka katsoi jokaista sisääntulijaa varoittavasti. Hän auttoi kyllä kovin kiltisti nostamaan raskaan kuvakirjalaukun pöydälle ja antoi mielellään lukuvinkkejä. Erityisen usein hän kävi vilkuilemassa kulamahuoneeseen, jossa isot pojat lukivat Tekniikan maailmaa ja Soundia.
Ystäväni muistelut saivat minunkin muistini liikkeelle. Kun on syntynyt 1970-luvun puolivälissä ja elänyt pikkukaupunkilapsuuden ja -nuoruuden 1980- ja 1990-luvuilla, on kokemuksissa paljon yhteistä. Nyt vasta oikein pysähtyy tajuamaan sitä rakennemuutosta, joka lama sai aikaan maaseutukaupungeissakin 1990-luvun puolivälissä. Niin paljon katosi ja muuttui nopeasti.
En ikävöi tai nostalgisoi mennyttä, mutta silti olisi kiva palata siihen aikaan, jolloin pikkukaupunki ei vielä ollut ahdistava vankila, vaan ihan kiva paikka asua ja elää. Aikaan, jolloin perheen ulkopuolisen maailman tärkein henkilö oli puistotäti ja täydelliseen kesäpäivään kuului päivä puistossa.
3 kommenttia
Inapt
15.11.2007 14:39
Hyvä merkintä! Myös omat kasvuvuoteni kuluivat pikkukaupungin ympyröissä ja olen itsekin muutamaan otteeseen pohtinut asiaa. Muutos, jonka läpi pienet kauppalat ja pikkukaupungit on ajettu, on monilta osin karua katseltavaa.
Sen jälkeen kun teollisuus on loppunut tai siirtynyt pois paikkakunnalta, kauppa ja palvelut (koulut, sairaalat jne.) on keskitetty yhteen - kahteen yksikköön, jotka palvelevat jäljellejääneitä parhaansa mukaan. Tuntuu siltä, että aika on pysähtynyt, vain ihmiset vanhenevat ja talot rapistuvat.
Tilannetta kuvaa hyvin erään ystäväni kommentti (hän työskentelee yhden pikkukunnan taloushallinnosssa): Neljäs asukkaalle tuleva sydänkohtaus vuodessa on nollaraja, viidennen sydänpotilaan hoito vie kunnan vuosikatteen jo pakkasen puolelle.
Muistot ovat muistoja, ja niitä pitää vaalia. Todellisuudessa sitä paikkaa, josta aikanaan lähdimme, ei enää taida olla olemassa.
Vastaa kommenttiin
irga
15.11.2007 14:54
On uskomattoman hauskaa, miten yhteneväisiä ne kokemukset ovat. Varsinkin kempparitädit, puistotädit, kirjastotädit, taksikuskisedät ja juopot on herkullista tyypittää. Isommissa kaupungeissa ne vain ovat isommissa mittakaavoissa, eri kaupunginosissa voi tosin olla melkoista pikkukaupunkihenkeä paikoitellen - näkee sen sitten positiivisena tai negatiivisena asiana.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:11
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin