Nykyhetken tyttölapsi

Aina kun puhutaan angloamerikkalaisesta chick lit -kirjallisuudesta ja sen puuttumisesta Suomesta, tekisi mieli alkaa köhistä merkitsevästi ja todeta, että kyllä Suomessakin on osattu jo ajat sitten. Nimittäin 1920- ja 1930-luvuilla.

Olen jo useita vuosia sitten hurahtanut täysin vuosisadan alkuvuosikymmenten kirjallisuus-, taide- ja pukeutumistyyleihin (viimeisin ei ihan arjessa toteudu), ja erityisesti naisten kirjoittama kaupunkilaisviihdekirjallisuus on loistavaa ajankuvausta. Kun tässä eräänä iltana en stressiltäni saanut unta, aloin lueskella kirjastosta laahaamaani kirjakasaa. Siinä oli Hilja Valtosta (osa kirjoista hyviä, osa sietämättömiä), Elsa Soinia (mieletön ajankuva!), Salme Setälää (E.N.Setälän tytär, ansiot ajankuvassa, ei tarinassa) ja miesnäkökulmana varhainen Waltari (ei-vielä-kanonisoitu).

Mielenkiintoinen ristiriita tulee siitä, kun vertaa aikalaisten, esimerkiksi F.E. Sillanpään ja Joel Lehtosen tekstejä näihin kirjailijattariin. Maaseudun kuvaus on ollut sitä Aitoa ja Vakavaa, kaupungin kuvaus kepeää viihdettä, suorastaan paheellista.

Jokainen voi valita, että lähteekö mieluummin istumaan töölöläisdubletin sohvalle vaiko hämeenkyröläisen tuvan pöydän ääreen. Ainakin kirjallisesti.