More than words...

Tänään oli taas yksi niitä päiviä, jonka tapahtumien perässä pysymiseen olisi täytynyt olla doupattu gebardi, omata hyvin moniraitainen studiomikseri, kyetä venyttämään pinnaansa kuin mustekala lonkeroaan ja ymmärtää puolta galaksia. Kun kaikenlaista ei-niin-kivaa tapahtuu sekä työ- että perherintamalla, tekisi todellakin mieli hakata päätään ratikkakiskoon. Argh. Elämä on todellakin niin vitin laffia, että...

Pieni kaunis, harras, viaton ja suloinen toive kaikkien fatalistien suojeluspyhimykselle: Voisitko hommata tänne Hellsinkiin paljon kivoja keikkoja, parantaa palkkaani ja hankkia minulle 18 metriä lisää pinnaa? Pakko pyytää näitä, koska ihmisten tuleminen järkiinsä, sukunyrjähdykset ja järjetön työtaakka eivät kuitenkaan katoa minnekään. Poltetaan sitä kynttilää sitten reteästi molemmista päistä.

P.S. Tässä fiiliksessä oli lähes terapeuttista löytää vanha kuolauskohde: http://www.youtube.com/watch?v=w_dN1WXBxuw&feature=fvst

Kirjoitettaessa soi Extreme: More than words