Neiti oppii, mitä sakea elämä pitää sisällään...

Keskellä hikisintä, tuskaisan kuumaa ja lähes höyryävää päivää kokee joskus jotain niin kalseaa ja nihkeää, että ruumiinlämpö laskee hetkessä lähelle hypotermian rajaa.

Kaunokirjallisuuden viiltävimmät sisäisen tyhjyyden, mielipahan ja surun kuvaukset liukuvat mieleen ja tuntuvat vieläpä riittämättömiltä siinä vaiheessa, kun voi vain kuvitella toisen tunteet. Sisäisesti vapisen edelleen vilusta, varma merkki siitä, etten peloistani huolimatta ole vielä kyynistynyt kovin pahasti (monen mielestä tämänkin ammatin selviytymiskeino).

Ihmisten asenne ja yhteiskunnan kylmyys ja välinpitämättömyys tekevät pahaa - eniten ne kohtalokkaat iskut sattuvat, kun ne osuvat jo ennestään maassa makaavaan. Sellaiseen, jota en voi auttaa. Omat murheet tuntuvat taas pieniltä. Huomaa aina, kun ystävien tai työn piirissä jollakin on vaikeaa. Silloin sysää syyllisesti omat ongelmansa sivuun, jotta voi auttaa todellisessa pulassa olevaa.

Myöhemmin huomaa, että omat ongelmat eivät kuitenkaan hävinneet. Oman itsensä pystyy aina kursimaan kokoon. Pakko on vahva parsinlanka.