Room with a view...?

Lajittelin vanhoja t-paitoja. Niistä pitäisi osa laittaa jäähylle, paitoja roikkuu muutenkin ahtaassa vaatekaapissa ihan liikaa. Huokasin. Mihin nekin voisi laittaa?

Se, joka on suunnitellut vaatekaappini, ei ole tehnyt kovin hyvää työtä. Matala, ahdas ja vaikeasti siivottava siivu on sullottu parven alle. Yhden matalahkon korisetin, yhden erikoisen vaatetanko + hyllyt -kokonaisuuden ja yhden vaatetanko-osuuden sisältävä kokonaisuus ei ole mikään käytännöllisyyden tai tilavuuden unelma. Kaipaan muuten minikokoisen edellisen kämppäni tilavaa ja käytännöllistä vaatehuonetta yli kaiken. En omista kovin suurinta vaatemäärää, mutta olen silti pulassa.

*

Asuntoni on tyypillinen vanha kalliolaiskämppä, jossa on vähänlaisesti säilytystilaa. Osa säilytystilasta on aikoinaan käytetty kylpyhuoneen laajentamiseen ja osa on oletettavasti purettu putkirempan yhteydessä muista syistä. Ovien yllä olleet kolmiokomerotkin ovat lähteneet jossakin vaiheessa.

Parven säilytysmahdollisuuksia kaventaa sen mataluus: sinne sopivia kaappeja on lähes mahdotonta löytää. Aikoinani ajattelin esimerkiksi siirtää kaikki vuodenvaatteet unitasolle. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin säilytysrasiakasoihin kaikkialla.

*

Nykyinen asumismuotoni on tyypillinen vuokrakämppä, jossa on nk. "vain asuttu" vuosikausia. Jotain remppaa on tehty putkirempan yhteydessä. Seinät, lattiat ja katot rapistuvat hiljalleen. Kun muutan tästä ulos, lienee vuokranantajan pakko miettiä remppaa. Itse mietin alussa maalaamista, mutta seinien kunnon vuoksi en ole viitsinyt ryhtyä operaatioon, sillä urakka olisi iso - eikä minulla siihen ole kamalasti aikaa ollutkaan. Olen viihtynyt kämpässä hyvin, vaikka viemärihyttyset toisinaan ovat viettäneet melkoista fiestaa. Häiritsevämpi on lähistön trendipellebaari jatkuvine äänieristysongelmineen, jotka kyrsivätkin loppukeväästä alkusyksyyn.

Asun kuitenkin toistaiseksi varsin edukkaasti, en saisi tähän hintaan samankokoista kämppää tältä alueelta. Silti en voi olla pohtimatta oman kämpän ostamista, vaika kauas ovat hinnat Kalliossa karanneet. Lottovoittoa odotellassa - jos sitä edes lottoaisi...

*

Oman asuntohaaveeni ovat varsin maltilliset, kuten suurimmalla osalla ihmisistä nykyään. Taloussanomissahan monet kiinteistöalan ammattilaiset ovat kironneet sitä, miten paljon Helsinkiin on kaavoitettu ökyalueille ökyasuntoja, jotka kumisevat tyhjyyttään. Toisaalta eri-ikäisiä, erityisesti vanhoja isoja asuntoja / arvoasuntoja on täysin tyhjinä niin yksityisten kuin säätiöidenkin omistuksessa. Moni kysyykin, miten asumistehokkuutta tässä mielessä saisi tehostettua.

Eräs ystäväni parin kaverinsa kanssa muutti kymmenisen vuotta sitten uskomattomaan vanhaan asuntoon, jonka omista varakas ja hoitokodissa asuva rouva. Tytöt asuivat varsin pienellä vuokralla isoa rotiskoa vuosia. Välillä pientä liikehdintään oli ulkomaiden ja miesten suuntaan, mutta kolme tyttöä (+ pari vaihtuvaa) asui yhdessä yli kymmenen vuotta, ensin opiskelijoina, sitten työssäkäyvinä. Kun vanha rouva kuoli ja talo meni putkiremppaan, kommuuni purkaantui. Hekin saivat asuntonsa niin, että yksi tytöistä jutusteli kesätyöpaikassaan espoolaisen rouvan kanssa, joka kertoi äitinsä asunnon olevan tyhjänä. Jotenkin rouvat mielistyivät tyttöparveen, ja neidit muuttivat sisään. Ilman tuota olisi tuokin asunto maannut tyhjänä vuosia. Ystäväni huokaa usein, että opiskelijana oli ihana asua edukkaasti keskustassa keskellä kaikkea - työikäinen säästi halvassa vuokrassa kovaa vauhtia omaa asuntoaan.

*

Jokaisella ihmisellä lienee unelma-asuntohaaveita, varsinkin älyttömiä. "Pieni" linna Yorkshiressa ei toteutune - eivätkä ilmeisesti myöskään rantahuvila Australiassa, kaupunkiasunnot New Yorkissa, Berliinissä ja Lontoossa, kesämökki Prinssi Ervardin saarella ja viinitila Ranskassa...

Maltillisessa asuntohaaveessani asuisin noin 45-neliöisessä asunnossa itäisessä kantakaupungissa. Vaikka pidänkin vanhojen talojen korkeista huoneista, olen silti asumismukavuuden kannalta mieltynyt eniten 1950-1960-luvun asuntoihin, joissa on yleensä järkevähkö pohjaratkaisu, kohtuullisesti säilytystilaa ja sopiva kylppäri (ei mitään satavuotiaiden talojen komerokylppäreitä, mutta ei toisaalta nykyasuntojen lenttiskenttiä muistuttaviakaan).

Olisi ihanaa nukkua oikeassa sängyssä (ei parvella), saada kämppään mahtumaan työpöytä (yleispöytä työpöytänä on yleensä ongelmallinen) ja saada pikkuisen enemmän tilaa kirjoille. Myös parveke olisi ihana.

*

Nykyisessä taloustilanteessani ja yleisessä hintatilanteessa voin vain unelmoida omasta asunnosta tai edes isommasta vuokra-asunnosta. Ehkä sen oman asunnon aika joskus tulee...

Kirjoitettaessa soi Vuokka Hovatta: Tuuli